Olo oli omituinen, kun laulaja Onni Kivikaarre asteli Äijänsuon jäähallin kentälle ja kajautti kurkustaan Satakunnan laulun.
Kaukalossa kun ei ollut jääkiekkoilijoita vaan kaksi salibandyjoukkuetta.
Oli aika selvittää, kumpi voittaa: SalBa vai Karhut.
Itse peli päättyi lopulta SalBan voittoon, mutta kolmen pisteen lisäksi SalBa voitti paljon muutakin – nimittäin mainetta.
– Tämä oli ihan mieletön juttu ja esimerkillistä toimintaa, hehkutti Salibandyliiton pääsarjapäällikkö Joni Toivola, joka oli saapunut Raumalle Tuusulasta.
Toivolan mukaan SalBan järjestämä ottelu on koko Divarin historian huippuhetki. Sitä tukee sekin, että Äijänsuon koitos rikkoi sarjan yleisöennätyksen.
Lehtereille päätyi lopulta 3 083 katsojaa.
Ei hetkeen uudelleen
Ponnistus oli niin raju, että tapahtuman isä Joni Rokosa, SalBan toiminnanjohtaja, oli silmin nähden huojentunut, kun peli oli lopultakin saatu käyntiin.
– En tee tällaista uudestaan ainakaan 3–4 vuoteen, paljastaa Rokosa, koska työmäärä oli niin valtava.
Mutta oli se myös sen arvoinen. Ottelu oli salibandyn juhlaa ja jotain aivan erityistä satakuntalaisittain, vaikka SalBa on kerran ennenkin Äijänsuon jäähallissa pelannut.
Laji – ja sarjataso, Divari – kukoisti ihan erilaisessa valossa, kun otteita saattoi seurata mediakuutiolta, jonne ilmestyi myös jääkiekkopeleistä tuttu halauskamera.
Vain yleisön elämöinti jäi ehkä vähän vaisuksi, vaan ei katsomossa haukotuksiakaan juuri näkynyt. Väki vaikutti viihtyvän, vaikka ottelun alku melko hidastempoinen olikin.
Ehkäpä siksi, että erikoinen ottelu saattoi jännittää pelaajia erityisellä tavalla.
– Tosi tylsähän ainakin se ensimmäinen erä oli, piiskasi Rokosa, joka olisi toivonut, että joukkueet olisivat miettineet enemmän yleisön viihdyttämistä kuin sarjapisteitä.
Kenties hieman hankala toive, kun SalBa taistelee sarjan kärkisijasta ja Karhut siitä, ettei joutuisi puolustamaan divaripaikkaansa loppukeväällä.
Uusiin sfääreihin
Salibandyliiton pääsarjapäällikkö Toivola korostaakin, että Äijänsuon ottelun kaltainen koitos nostaa Divarin tasoa uusiin sfääreihin.
Se on sarja, jossa Karhutkin taatusti haluaa pelata myös jatkossa Suomi-sarjan sijasta.
– Tämä yksittäinen peli on koko sarjan uskottavuuden kannalta tosi iso juttu, Toivola sanoo.
– Hattu pitää ottaa päästä, hän jatkaa lisäten, ettei ole kuullut minkään muun divariseuran edes suunnitelleen jäähalliottelua tälle kaudelle.
SalBan – ja erityisesti toiminnanjohtaja Rokosan – teko oli siksikin melkoinen voimannäyte ja jatkossa iso pala satakuntalaista salibandyhistoriaa.
– Tällainen projekti vaatii monta hullua ihmistä, jotka eivät mieti riskejä liikaa, sanoi Rokosa, jonka mukaan tapahtuman taloudellinen yhteenveto tehdään alkuviikosta.
Ei piikkiä, mutta...
Loppuun jäähallia ei myyty, mutta ei se olisi Rokosan mielestä ihan realismia ollutkaan.
Toki vetoapua olisi voinut – ja ehkä pitänytkin – tulla myös Porin suunnalta. Karhut alkoi markkinoida Satakunnan paikalliskamppailua vasta tällä viikolla, Rokosa sanoo.
– En halua antaa piikkiä, toiminnanjohtaja alusti.
– Mutta olisihan tästä voinut tulla vielä isompi tapahtuma yhteisvoimin, ja tämä jää kuitenkin monen pelaajan uran kohokohdaksi.
Iso tapahtuma oli toki nytkin, myös F-liigan eli salibandyn SM-sarjan standardeilla.
Esimerkiksi Nokian KrP pelasi kahdesti Hakametsän jäähallissa marraskuussa. Ottelu Tampereen Classicia vastaan veti 1 357 katsojaa legendaarisen hallin lehtereille, ja KrP:n koitos seinäjokista SPV:tä vastaan sai Hakametsään vain 567 katsojaa.
EETU LEHTINEN
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.