Hopeasompamitali on Rasti-Lukolle huippuharvinaista herkkua – "Ei niitä kauheasti ole tähän kylään tullut"

Viestipronssi oli raumalaisseuralle ensimmäinen mitali hopeasompatasolta 30 vuoteen.

Mäenpään sisarukset Ida ja Nelli sekä Anni Rohila tekivät sunnuntaina jotain, mikä sai Rasti-Lukon seuraväen kaivelemaan leikekirjoja auki.

Kolmikko onnistui täydellisesti Vuokatissa järjestettyjen Hopeasompa-kilpailujen päätöspäivänä hiihdetyissä viesteissä ja sijoittui kolmanneksi N14-sarjan 3x3 kilometrin kisassa.

Vastaavaa saavutusta varten historiankirjoja piti kahlata taaksepäin tasan 30 vuotta. Hopeasomman loppukilpailu järjestettiin vuonna 1991 Seinäjoella, ja tuolloin N16-sarjan voittoon ylsi Rasti-Lukon joukkue.

Mestariryhmässä hiihtivät tuolloin Henna Lehto, Hanna Tiira ja Sari Vidqvist. Raumalaisen Rasti-Lukon kultamitali oli niin poikkeuksellinen, että kolmikko päätyi Helsingin Sanomien jutun kärjeksi.

Saavutuksen ainutkertaisuutta vain korostivat tulevat vuodet. Nuorten SM-kisoista Rasti-Lukko on sen jälkeenkin mitaleita napsinut, mutta ei Hopeasommasta.

– Onhan se mitali aina mitali. Ei niitä kauheasti ole tähän kylään tullut, Rasti-Lukon hiihtojaoston puheenjohtaja Pekka Tiira huomauttaa.

Hänelläkin on palkintokaapissaan nuorten SM-mitaleita, mutta paras hopeasompasijoitus oli neljäs.

– Hyvin tytöt hiihtivät. Se oli hieno hiihto kaikilta kolmelta, Tiira kiittelee.

Mestaruuden Vuokatissa voitti sunnuntaina Kangasalan Kisa, ja hopeamitalien arvoisesti hiihti Joensuun Kataja.

Rasti-Lukko pisteissä Satakunnan ykkönen

Oman osuutensa raumalaisten eteen teki Anni Rohilan valmentaja Kimmo Vilén, joka toimi ryhmän huoltajana ja voiteli sukset.

– Hän sai tytöt uskomaan niin hyvin, että kukaan ei käynyt edes testaamassa suksia, hiihtäjän isä Mikko Rohila kertaa.

– Joka osuudelle lyötiin tilanteen mukaan sopiva kapula. Ei kukaan ainakaan kysynyt, miksi tällainen suksi valittiin.

Anni Rohila hiihti viestissä muita vanhempien sarjassa. Henkilökohtaisessa kisassaan lauantaina hän sijoittui N13-sarjassa viidenneksi, mutta sijoitus ei kerro kaikkea.

Rohilan sauva katkesi kesken kolmen kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailun, ja hän joutui hiihtämään noin kilometrin yhdellä sauvalla.

– Merkitys on kaikella, mutta sanoin Annillekin sen konfliktin jälkeen, että oma tarina on tärkein. Viestimitalit ovat seuralle tärkeitä asioita. Ne muistetaan, Rohila näkee.

– Mitali teki heti sen, että me olimme tänä vuonna Hopeasommassa paras satakuntalainen hiihtoseura, vaikka olimmekin pienellä porukalla liikkeellä, Tiira puolestaan paljastaa.

Monta toisintoa 1990-luvun alusta

Sunnuntain mitali on jälleen yksi osoitus siitä, että raumalainen hiihto elää uutta nousukautta. Viime vuosina on pariin kertaan aiemminkin muisteltu, milloin jotain on tehty edellisen kerran.

Vuonna 2017 Lähdepellolla järjestettiin piirinmestaruuskilpailut. Edellisen kerran Rasti-Lukko oli isännöinyt niitä 1991.

Vuonna 2019 oli puolestaan aika palauttaa maakuntaviesti Lähdepellolle. Ne Rasti-Lukko oli järjestänyt edellisen kerran 1992, mutta tuolloinkin Säkylässä, kun Raumalla ei ollut tarpeeksi lunta.

– Nyt voidaan ainakin keskustella, onko Raumalla syytä saada hiihto-olosuhteita paremmiksi keinolumen avulla. Tämä oli taas osoitus siitä, että tykkilumella ainakin on merkitystä, Tiira huomauttaa.

– Nyt pitäisi aloittaa keskustelua keinolumen säilömisestä.

Mahdollisuudet olosuhteiden kohentamiseen paranivat tänäkin talvena, kun Rasti-Lukko sai toisen lumitykin jylisemään Lähdepellolle.

– Ylipäänsä olosuhteita olisi kiva saada, sillä ne mahdollistaisivat tällaiset suoritukset. Tiira toteaa.

– Nyt on ihan selvä, että kun tänä vuonna päästiin hiihtämään Raumalla hyvin, niin tyttöjen hiihtokilometrit olivat nyt ihan eri luokkaa. He olivat hyvässä hiihtokunnossa.

Puistohiihdot jäivät toistamiseen pitämättä

Vaikka mennyt talvi oli Rauman mittakaavassa luonnostaankin runsasluminen, Rasti-Lukko ei päässyt pyörittämään toimintaansa läheskään normaalisti.

Koronaviruspandemian takia Puistohiihdot jäivät toisena peräkkäisenä talvena järjestämättä, eikä Raumalla pidetty mitään muitakaan kilpailuja.

Rasti-Lukon hiihtokouluissa sentään väkeä riitti.

– Vähän kaksijakoinen fiilis jäi talvesta. Se oli hienoa, että päästiin hiihtämään saatiin uusia hiihtokoululaisia, mutta nyt olisi ollut olosuhteita pitää Puistohiihtoja ja saada uusia aihioita vaikka hopeasompaladuille. Se puoli jäi, Tiira miettii.

– Hiihto harrastuksena taas näytti kiinnostavan. Jos jäähalleja pistettiin kiinni, niin kyllä sen ladulla näki.

Heikki Isoranta lopetti kauden sadan kilometrin rykäisyyn Pohjois-Ruotsissa

Kuluvana talvena Rasti-Lukon hiihtomainetta on näkyvimmin pitänyt yllä Heikki Isoranta, joka pääsi kiertämään maratonhiihtosarja Ski Classicsin kilpailuja.

Tammikuussa Isoranta hiihti kunnialla läpi kolme Sveitsissä ja Italiassa järjestettyä kilpailua eli La Diagonelan, Toblach–Cortinan ja Marcialongan.

Kauden neljännen ja viimeisen kisansa hän hiihti maaliskuun lopussa Pohjois-Ruotsissa. Kuuden vuoden tauon jälkeen kisakalenteriin palannut Årefjällsloppet oli peräti sadan kilometrin mittainen haaste.

Tunturimaisemissa hiihdetty kilpailu oli sarjan kaikkien aikojen pisin kisa.

Isoranta taittoi taipaleen karvan verran alle kuudessa tunnissa. Tarkalleen hänen aikansa oli 5.59.44,6, ja se antoi lopputuloksissa 64. sijan.

Muut hänen edustamansa Team ES Enduracen hiihtäjät kisassa olivat 48:nneksi sijoittunut Eric Storvall ja 50:nneksi yltänyt ruotsalainen Tobias Nilsson. Kisaan lähti yhteensä 95 hiihtäjää, ja maaliin pääsi 75.

– Osa keskeytti ja osa otetiin sivuun, kun he eivät saapuneet tiettyyn pisteeseen ajoissa, Isoranta kertasi.

Ilman ongelmia kokeneen raumalaisenkaan kisa ei sujunut. Matkan varrella ylitettiin kahteen kertaan järvi, ja ensimmäisella ylityksellä karkea jää raapi suksista voiteet pois ja kasteli Isorannan monot.

– Mutta maaliin tultiin, vaikka välillä ajattelin, etten kyllä juuri liiku.

Isorannalla oli tarkoituksena päättää kautensa Ylläs–Levi-kilpailuun, mutta se peruttiin koronatilanteen takia.

– Eipä olisi ollut mahdollista hiihtää yhtään kisaa tänä talvena ilman tätä mahdollisuutta olla osa Team ES Endurancea, Isoranta kiitteli.

– Tämä kisa oli osaltani mielestäni kauden onnistunein suoritus. Hiihto kulki hyvin, suksen valinta ja voitelu onnistuivat, sekä aikaero suhteessa matkaan oli edellä oleviin nähden pieni, kun verrataan kauden muihin kilpailuihin.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut