Tomi Lahti ja Niko Kaerla kotiutuivat Raumalle myöhään tiistai-iltana. Takana on rankka matkustusrupeama Gordolasta Milanon ja Viron kautta Helsinkiin, josta kaksikko saapui bussilla kotikaupunkiinsa.
SalBa-kasvatit Lahti ja Kaerla pelasivat kaudella 2018–2019 Regazzi Verbano Unihockeyssa. Gordolaa edustavan I-divisioonajoukkueen pudotuspeliurakka päättyi helmikuun lopulla heti ensimmäisellä kierroksella.
Vaikka Regazzi Verbanon kausi loppui lyhyeen, raumalaiskaksikkoa siitä ei voi syyttää: pelkästään kolmessa puolivälieräottelussa Lahti kirjautti tehot 7+1, Kaerla 3+1. Kaerla tosin oli pelikiellon vuoksi sivussa ensimmäisestä osaottelusta.
– Vähän jäi kaksijakoinen fiilis kaudesta. Toisaalta pärjäsimme tasoomme nähden ihan hyvin, mutta aika paljon jäi myös latinkia piippuun. Valmentaja vaihtui ja loukkaantumisia tuli kriittisillä hetkillä, Kaerla tiivistää.
Peli sujui, italia ei niinkään
Päättynyt kausi oli molemmille ensimmäinen ulkomaanpesti ja samalla ensipuraisu salibandyammattilaisuudesta.
Sveitsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla paikallisille pelaajille ei liiemmin palkkaa makseta, mutta ulkomaisten vahvistusten ei tarvitse siviilitöitä hankkia pelikauden ajaksi.
– Tai no, kävimme me vetämässä pari kertaa viikossa sählykoulua, Lahti muistuttaa.
– Joo, mutta yksi niistä vetäjistä ei puhunut sanaakaan englantia, joten välillä ei tiennyt lainkaan, mitä tässä tapahtuu, kun lapsia juoksee siellä ja täällä, Kaerla lisää.
Sveitsi on monikielinen maa, jossa puhutaan lähinnä saksaa ja ranskaa. Gordola puolestaan sijaitsee maan italiankielisellä alueella. Vajaan vuoden aikana miesten kielitaito ei heidän omien sanojensa mukaan liiemmin karttunut, mutta peliin liittyvissä asioissa yhteisymmärrys löytyi aina.
– Eskelisen Jarmolta sai onneksi hyvää vertaistukea, vaikka ei hänkään kovin hyvää italiaa puhu, Lahti sanoo.
Aiemmin urallaan myös Sveitsin liigaa pelanneelle Eskeliselle kausi Regazzi Verbanossa oli jo kolmas perättäinen.
Tuittupää vaihtui diplomaatikkoon
Vaikka suomalaiskolmikko oli joukkueensa kantavia voimavaroja, eivät hekään saaneet erityiskohtelua tulisieluiselta päävalmentajalta Gian Luca Pratolta, joka muun muassa kielsi pelaajiltaan jutustelun vastustajajoukkueen pelaajien kanssa.
– Hänen mielestään vastustajat olivat vihollisia, Kaerla puuskahtaa.
– Eräs tshekkipelaajamme kuitenkin meni hävityn ottelun jälkeen tervehtimään kaveriaan, joten seuraavana päivänä kaikki me ulkomaalaispelaajat jouduimme ylimääräisiin treeneihin.
Miehet muistelevat myös taannoista Sveitsin cup -ottelua, jossa joukkueen kaikki suomalaiset, puolustaja Topi Kanervisto mukaan lukien, istutettiin samaan ketjuun. Pian alkuvihellyksen jälkeen vaihtopenkille ilmoitettiin, että ”ulkomaalaisketju” ei saisi lainkaan peliaikaa ottelussa.
– Se peli sitten hävittiinkin 9–2. Voitolla olisimme edenneet kahdeksan parhaan joukkoon, Lahti hymähtää.
– Kai se oli sitä italialaista temperamenttia, Kaerla lisää.
Kun valmennusvastuun otti Philippe Soutter, myös toimintatavat muuttuivat ammattimaisempaan suuntaan. Olosuhteiden ja taitotason suhteen Sveitsin I-divari ei ole niin kovatasoinen kuin Suomen vastaava sarjataso, mutta puitteet ja toimintakulttuuri lajin ympärillä ovat hyvin erilaisia.
Kahvia ja italialaista teknopoppia
Pienikokoisessa Sveitsissä pisin vieraspelimatka kesti kolme tuntia suuntaansa, kun vielä kotimaan liigaa pelatessaan Kaerla ja Lahti matkasivat seitsemänkin tuntia Ouluun pelaamaan.
– Sveitsiläiset eivät syöneet pelireissuilla mitään. Jos lähdimme puoleltapäivin ja peli alkoi kuudelta, he joivat ehkä matkalla vain kupin kahvia, Kaerla pyörittelee silmiään.
Myös pukukopin soittolista poikkesi kovasti suomalaisesta musiikkimausta.
– Siellä soitettiin italialaista teknopoppia, Lahti kertaa.
– Saimme tosin kauden aikana tahtomme läpi ja soitimme aina voitetun pelin jälkeen Hunajata, hunajata -kappaleen.
Eskelinen on kova TPS-fani, joten sieltä se idea syntyi, Niko Kaerla nauraa.
Jatkosuunnitelmat vielä avoimet
Onnistuneen debyyttikauden myötä sveitsiläisseura iski sekä Lahdelle että Kaerlalle pöytään edellistä sopimusta paremman jatkopahvin, jonka miehet kuitenkin vielä jättivät allekirjoittamatta.
Moni muukin seura on kaksikon perässä.
– Tällä hetkellä meillä on yhteensä puolenkymmentä tarjousta niin Suomesta kuin ulkomailtakin, Lahti paljastaa.
Yksi sopimusta tarjonneista seuroista on SalBa.
Muut seurat pelaavat Suomen kolmella korkeimmalla sarjatasolla sekä Sveitsin pääsarjassa ja divarissa.
Enempää he eivät tässä vaiheessa sopimusneuvotteluja kerro tulevasta.
– Toki siviilielämän kuviot vaikuttavat myös. Tyttöystävä asuu täällä Raumalla ja jostain pitäisi töitäkin saada, jos ei jatka Sveitsissä, Kaerla sanoo.
Miehet voisivat halutessaan jatkaa ammattilaisuraansa Gordolassa, mutta ulkomailla pelaaminen vaatii veronsa.
– Kavereita ja perhettä tuli monesti ikävä, emmekä päässeet Suomessa käymään kuin kerran kauden aikana. Se oli välillä rankkaa, Lahti myöntää.
Etelä-Sveitsin maisemat, ilmasto ja liikennekulttuuri tekivät Kaerlaan ja Lahteen vaikutuksen, mutta vaikka he eivät Sveitsiin salibandyn merkeissä enää palaisikaan, yhtä asiaa Lahti ei jää kaipaamaan.
– Kahvi siellä oli ihan kauheaa. Heille iso kahvi tarkoitti Americanoa, mikä maistui vain kitkerältä lirulta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.