Kauden 2006-07 jälkeen Ilkka Heikkinen päätti lähteä katsomaan, miltä jääkiekko näyttää muualla kuin Raumalla.
Hän jätti kasvattajaseuransa Lukon ja siirtyi HIFK:n paitaan. Samalla käynnistyi kierros, joka vei raumalaispuolustajaa ympäri maailmaa.
Heikkinen sai nähdä NHL-maailmaa seitsemän pelin verran New York Rangersin miehenä, koluta AHL:ää Hartford Wolf Packin kanssa, pelata KHL:ssä Sibir Novosibirskin ja Salavat Julajev Ufan jäsenenä, laittaa kahteen otteeseen maaliverkot laulamaan SHL:ssä Växjö Lakersin paidassa sekä nauttia sveitsiläisestä jääkiekosta HC Luganon puolustajana.
Kolme vuotta sitten kierros toi miehen takaisin Suomeen, mutta ei Raumalle vaan Turkuun ja TPS:n paitaan.
Nyt kierros on vihdoin maalissa. Heikkinen kantaa kauden loppuun kasvattajaseuransa Lukon paitaa.
Ei ole salaisuus, että Heikkinen olisi halunnut palata jo aiemmin. Hän on asian moneen kertaan sanonut ääneen myös lehtien palstoilla, ja kommentit ovat välillä olleet napakoita.
- Välillä hommat menevät päin persettä, mutta en mä sitten kuitenkaan olisi enää halunnut missään muualla pelata, Heikkinen toteaa.
- Kaikki ovat kuitenkin ammattilaisia, ja mä pystyn aina keskustelemaan asioista. Välillä on jostain lehtijutusta voinut saada sen kuvan, että mä olisin katkera, mutta en mä ole.
Osapuolet ovat olleet neuvottelupöydässä monta kertaa, mutta allekirjoitusta ei sopimuspaperiin ole ilmestynyt.
- Monta vuotta olisin halunnut tulla, mutta onneksi edes nyt, Heikkinen painottaa.
- Mä olen ainakin nyt helvetin tyytyväinen ja luulen, että niin on Lukkokin. Ei mua kukaan ole pakottanut Lukkoon.
Viime kauden päätteeksi Heikkinen laukoi muutenkin tiukkoja kommentteja. Hän antoi palaa nykyisestä tuomarilinjasta ja päähän kohdistuneista taklauksista sekä jätti auki kysymyksen, aikooko hän vielä pelata jääkiekkoa.
Heikkinen halusi vetää henkeä ja kehotti kysymään uudelleen tuntemuksia juhannuksena. Keskikesän juhlan jälkeenkään hän ei julistanut lopettavansa, vaan ehdotti asiaan palaamista marraskuussa.
Marraskuu koitti, ja Heikkinen oli taas liigapelaaja. Mitä puolen vuoden aikana tapahtui?
- Välillä tuli pohdittua paljonkin, pitäisikö vielä pelata. Välillä ajatus tuntui niin perkeleen kivalta, ja välillä alkoi taas laiskottaa, Heikkinen kuvailee.
- Kun kausi eteni pitemmälle ja katselin pelejä, alkoi kutkuttaa enemmän. Lopulta tajusin, että se on joko nyt tai ei enää ikinä.
Heikkinen myöntää käyneensä syksyn aikana henkien taistelua. Hän keskusteli tilanteestaan myös hyvän ystävänsä ja monivuotisen pelikaverinsa, nykyään TPS:n pelaajatarkkailijana toimivan Tomi Kallion kanssa.
- Tomppa sanoi hyvin, että kun asian päättää, sen päätöksen kanssa mennään läpi kiven. Nyt olen päätöksen tehnyt, ja nyt lyön kaiken likoon, Heikkinen ilmoittaa.
- Myönnän sen, etten ole maailman parhaassa kunnossa vielä, mutta pelaaminen on kuitenkin selkärangassa. Olen ollut jäällä, joten tatsi on ok.
Heikkisen ajatukset ovat olleet koko syksyn Lukon tiedossa, ja puolustaja on ollut tiiviissä keskusteluyhteydessä raumalaisseuran urheilujohtajan Kalle Sahlstedtin kanssa.
- Olen koko ajan sanonut, että älkää laskeko minun varaani, koska en ole asioista varma. Lopulta soitin itse ja kysyin, vieläkö kelpaan, Heikkinen valottaa.
Puhelu puhuttiin alkuviikolla, ja nopeasti Heikkisen nimi komeili vihdoin sopimuspaperissa.
- Ei se ollut mistään kiinni. Kaikki oli selvä, jos vaan kelpaisin vielä. Kiva, että he olivat kiinnostuneita, Heikkinen sanoo.
Heikkinen on 34-vuotias, ja hän tykitti viime kaudella liigauransa ennätyspisteet 11+29=40. Vuotta aiemmin mies pyssytti peräti 17 maalia.
Silti hän puhui ääneen lopettamisesta.
- Kroppa oli aika romuna. Pelasin sivuside ja pohje revenneenä pleijareissa, Heikkinen paljastaa.
- Mulla oli pitemmän aikaa kauden jälkeen totaalilepoa. Kaikki tietävät, että olen vielä keskenkuntoinen, mutta keväällä ne pelit ratkaistaan.
Heikkinen on pelannut Pekka Virran valmentamassa joukkueessa ennenkin, sillä kaksikon tiet kohtasivat kaudella 2003-04 TuTossa. Hän tietää, että Lukon pelitapa on erilainen kuin monella muulla liigaryhmällä.
- Aina pelataan kuten joukkue pelaa. Ei jääkiekko kuitenkaan niin ihmeellistä ole. Syötellään omille ja laitetaan kiekkoa reppuun, Heikkinen tokaisee.
Heikkisen sopimus kattaa vain kuluvan kauden, eikä hän pidemmälle halua jääkiekkouraansa nyt edes ajatella.
- Vuosi kerrallaan katsellaan. Vaikka jossain vaiheessa olin satavarma, että en enää pelaa, niin kummasti se alkoi taas kiinnostaa, hän huomauttaa.
- Sen näkee sitten ensi kesänä. Tai ensi marraskuussa.
Juttua muokattu 4.11. kello 16.03: Heikkinen on pelannut Virran valmennuksessa TuTossa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.