Isojen maalien iso mies – Pavol Skalicky on tottunut ratkaisemaan tärkeitä pelejä: "Olen ollut onnekas"

Lukon hyökkääjäjätti on jo ratkaissut nuorten MM-pronssin, Slovakian mestaruuden ja Lukon välieräpaikan.

Pavol Skalicky on lempeä jättiläinen – kentän ulkopuolella iloinen ja pidetty joukkuekaveri, mutta kaukalossa tiukkailmeinen jyrä. Kuva: Juha Sinisalo

Pavol Skalickylla on kyky tehdä maaleja ratkaisevassa paikassa.

Tammikuussa 2015 hän tuuletti voittomaalia, kun Slovakia nappasi alle 20-vuotiaiden MM-pronssia Toronto Maple Leafsin kotihallissa Air Canada Centressä.

Huhtikuussa 2018 kädet nousivat kohti kattoa Dukla Trencinin kotihallissa, joka on nimetty Pavol Demitran mukaan. Skalicky iski voittomaalin, kun HC Banska Bystrica valtasi Slovakian mestaruuden.

Sattumaa tai ei, Skalicky ohjasi voittomaalin myös ratkaisevassa puolivälieräpelissä, kun Lukko kukisti viime viikolla Ilveksen Tampereen Hakametsässä.

Onko se sattumaa?

– En tiedä. Olen ollut onnekas, Skalicky vastaa ja nauraa leveästi.

– Jäällä on viisi pelaajaa kerrallaan, eikä sillä ole väliä, kuka tekee näissä peleissä maalit.

– Olen ollut onnekas, mutta on paljon tärkeämpää, että joukkueet ovat pystyneet voittamaan ne pelit.

Takana kolmet mestaruusjuhlat

Mestaruuksilla ja mitaleilla mitattuna Skalicky on yksi Lukon ansioituneimmista pelaajista.

Hän on ollut voittamassa Slovakian Extraliigaa kolmesti: HC Kosicen kanssa 2014 sekä HC Banska Bystrican riveissä 2017 ja 2018.

Lisäksi miehen palkintokaapissa on alle 20-vuotiaiden MM-pronssi vuodelta 2015 ja Slovakian alle 20-vuotiaiden mestaruus Slovan Bratislavan kanssa vuodelta 2016.

– Slovakian mestaruuksista toinen ja kolmas ovat parhaat. Ensimmäisessä en pelannut kovin paljon, Skalicky puntaroi.

– Banska Bystricassa meillä oli hyvä joukkue. Sen kanssa oli parempi juhlia.

Ylisanat eivät olleet pelkkää sanahelinää

Skalicky on 25-vuotias, mutta hän on nähnyt urallaan jo varsin paljon. Slovakki on HK Spisska Nova Vesin kasvatti, samalla tavalla kuin KalPassa kolme kautta pelannut ikätoverinsa Denis Godla.

Kierroksensa aloitettuaan Skalicky on pelannut oman maansa pääsarjan lisäksi ruotsalaisessa SHL-seura Örebrossa, kiertänyt kolmella kaudella KHL:ää Slovan Bratislavassa ja ennen Suomeen muuttamistaan edustanut kahdella kaudella Tshekin pääsarjassa BK Mlada Boleslavia.

Tshekin-kausista jälkimmäinen oli vahva. Skalicky keräsi 51 pelissä tehot 18+27=45 ja sijoittui Extraliigan pistepörssissä seitsemänneksi.

Kun Lukko julkaisi hyökkääjän sopimuksen, urheilujohtaja Kalle Sahlstedt kehui Skalickyä vuolaasti.

Iso järkäle, joka liikkuu oikein hyvin kokoisekseen. Pelaa kovaa, taklaa ja on aktiivinen. Ahnas pelaaja, joka hakeutuu tilanteisiin.

Liigapelit ovat osoittaneet, etteivät lausunnot olleet vain sanahelinää. Skalicky on ollut täysin niiden arvoinen.

– Minulle siirto tänne on ollut hyvä. Uusi kokemus, uusi maa, uusi tyyli pelata jääkiekkoa. Olen nauttinut elämästäni täällä, Skalicky luonnehtii.

Runkosarjassa syntyi 20 maalia

Skalicky on iso, peräti 195-senttinen ja 98-kiloinen. Samalla hän on nopea luistelija, mikä tarkoittaa vastustajan kannalta ikävää , jopa julmaa yhdistelmää.

Älykiekkodatan mukaan Skalicky mittautti runkosarjassa Lukon toiseksi kovimman luistelunopeuden. Hän porhalsi parhaimmilaan 37,94 kilometriä tunnissa, ja parempi lukema mitattiin vain ketjukaveri Julius Mattilalle.

Ylivoiman maskimiehenä Skalicky on mies paikallaan, ja hän on myös väkevä riistopelaamisessa.

Kaiken muun hyvän lisäksi mies teki runkosarjassa 20 maalia. Osumista viisi oli voittomaaleja.

– Minulle tärkeämpää on, että olemme pelanneet erittäin hyvin koko kauden. Kyllä, olen iloinen maalimäärästäni, mutta olen iloinen myös joukkueen kaudesta, Skalicky sanoo.

Kristian Pospisil käännöskoneena

Parhaimmillaan Skalicky on ollut, kun ketjun toisessa laidassa on pelannut hänen maanmiehensä Kristian Pospisil. Sama pätee myös toisin päin.

– Hän on ollut todella tärkeä ihminen minulle. Hän on auttanut minua ihan alusta saakka, Skalicky kiittelee.

– Koska en puhu kovin hyvää englantia, hän on ollut oma käännöskoneeni pukukopissa koko ajan. Ja samoin ”Kello”.

Skalicky käyttää suomenkielistä lempinimeä tshekkipakki Lukas Klokista. Tämä puolestaan oppi ymmärtämään slovakiaa KHL-kaudellaan Slovan Bratislavassa.

Slaavien kielet ovat lähellä toisiaan, mutta selviä eroavaisuuksiakin löytyy.

– On luonnollista, että asiat helpottuvat, jos pukukopissa on samasta maasta tulevia ihmisiä. On paljon helpompi pelata, jos asioista pystyy puhumaan omalla äidinkielellään.

KHL näytti monenlaisia venäläiskaupunkeja

Skalicky pääsi aikanaan pelaamaan maanmiestensä kanssa jopa KHL:ää. Hän kierteli kolmen kauden ajan Venäjää osana Slovan Bratislavan joukkuetta.

– Se oli erilaista elämää. Sain pelata KHL:ää Bratislavassa, joka on hyvä kaupunki, mutta näin niin monta venäläistä kaupunkia, jotka olivat jotain muuta, Skalicky toteaa.

– Niistä ehkä viisi tai kuusi olivat hienoja, kuten Moskova ja Kazan. Mutta kaikki eivät olleet sellaisia.

Raumalla Skalickyn on ollut hyvä olla tyttöystävänsä ja koiransa kanssa.

– Pidän siitä, että voimme kävellä joka paikkaan, hän toteaa.

Vain askel kerralllaan

Mielellään Skalicky antaisi kaupungille vielä lisääkin voittomaaleja. Mies tietää hyvin, että Raumalla on juhlittu Suomen mestaruutta viimeksi 58 vuotta sitten.

– Se on pitkä aika, mutta meillä on hyvä mahdollisuus. Pitää kuitenkin mennä askel kerrallaan, Skalicky painottaa.

Ensimmäinen askel oli runkosarjan voitto, toinen Ilveksen kukistaminen puolivälierässä.

Seuraavalle askeleellle kurottaminen käynnistyy torstaina. Välieräsarjan panoksena on finaalipaikka, ja samalle askelmalle pyrkii myös Tappara.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut