Ville Vahalahti seurasi keskiviikkona katsomosta, miten hänen entinen seuransa TPS muisti uransa päättänyttä Henrik Tallinderia.
Tyylikkäät juhlallisuudet saivat aikaan vilunväreitä. Ruotsalaispuolustaja oli illan kruunupäinen sankari.
– Mä olin vain katsomassa, vaikka kävinkin aitiossa morjestamassa. Oli siellä muutama vanha pelikaverikin paikalla, Vahalahti kertoo.
Tallinderin ei suinkaan tarvinnut juhlia yksin, sillä hänellä oli seuranaan seitsemisenkymmentä sukulaista ja muuta kutsuvierasta.
Kun Vahalahti katseli seremonioita ja kuunteli juhlapuheita, hänen ajatuksensa karkailivat väkisin tulevaan lauantaihin. Silloin olisi hänen vuoronsa olla huomion keskipisteenä.
Lauantaina Äijänsuolla kohtaavat Lukko ja TPS, eli ne kaksi seuraa, joiden väreissä Vahalahti urallaan liigakiekkoa pelasi.
Juhlapeli lämmittää luonnollisesti mieltä
Viimeiseksi jääneen pelinsä hän pelasi viime vuoden maaliskuussa. Hän ei toipunut käsivammastaan enää pelikuntoon, ja marraskuussa oli aika ilmoittaa uran olevan ohi.
Samalla kerrottiin, että Lukon ja TPS:n kauden toiseksi viimeisessä runkosarjakohtaamisessa kunnioitetaan miehen pitkää uraa.
– Kyllä siinä väkisinkin mietti niitä asioita. Mietti, mitä lauantaina tapahtuu, Vahalahti puntaroi.
– On mullakin sukulaisia ja kavereita kutsuttuna, mutta ei niitä niin paljon ole kuin Tallinderilla.
TPS:n pelaajat seuraavat jo kolmatta kertaa tällä kaudella ikoniluokan pelaajan jäähyväisiä. Syksyllä vastaavat seremoniat järjestettiin Tomi Kalliolle.
– Luonnollisesti lämmittää mieltä, että tällainen mulle järjestetään. Ylipäänsä se lämmittää, että Suomessakin on ruvettu järjestämään tällaisia pelejä. Näin juurrutetaan traditioita, Vahalahti huomauttaa.
– Varmaan tämä harmittaa niitä, jotka ovat muutama vuosi sitten lopettaneet, eivätkä ole saaneet tuollaista huomionosoitusta.
Kaikkien aikojen kolmanneksi tehokkain
Toki niitä ei ihan kenelle tahansa voi järjestääkään, mutta Ville Vahalahti on varmasti juhlansa ansainnut.
Hän pelasi SM-liigassa 977 runkosarjaottelua, voitti TPS:n kanssa neljä Suomen mestaruutta, voitti Lukossa pistepörssin ja valittiin kertaalleen SM-liigan herrasmiespelaajaksi.
Runkosarjassa hän on kaikkien aikojen pistekolmonen (260+427=687). Edellä ovat vain Janne Ojanen ja Arto Javanainen.
Palkintokaapissa on myös hopeaa TPS:stä ja pronssia Lukosta. Vahalahti on myös eniten TPS:n paidassa pelejä pelannut pelaaja.
– Lauantaina olen paikalla ihan omana itsenäni, en kummankaan seuran edustajana. Yritetään tuoda molempia seuroja tasapuolisesti esille, Vahalahti painottaa.
Viisi vuottakin on pitkä aika
Molemmista on jäänyt omanlaisensa jälki 41-vuotiaan Paraisten kasvatin sieluun ja sydämeen.
– Mutta eihän niitä voi verrata, jos toisessa on pelannut 14–15 vuotta ja toisessa viisi. Mutta kyllä viisi vuottakin on aika pitkä aika ihmisen olla yhdessä paikassa, Vahalahti huomauttaa.
– Esimerkiksi vanhimman poikani kaikki kaverisuhteet ovat Raumalla. Se on aika iso muutos hänelle.
Vahalahdet muuttivat vuodenvaihteessa Raumalta Kaarinaan. Vaikka perhe viihtyi hyvin, paluu Turun seudulle oli luonnollinen ja pitkään harkittu ratkaisu.
– Vaimollani on koko ajan ollut virka Tyksissä. Perhe olisi muuttanut joka tapauksessa, vaikka mitään ei olisi tapahtunut.
Lopettamispäätöksen julkaisu oli helpotus
Jos mitään ei olisi tapahtunut, Vahalahti olisi vielä tällä kaudella pelannut Lukossa. Hänellä oli sopimus, mutta viime kauden päättänyt käsivamma esti pelaamisen.
Loukkaantumisesta tulee maaliskuun alussa kuluneeksi vuosi, mutta vasta reilut kolme kuukautta Vahalahti on virallisesti ollut entinen jääkiekkoilija.
Lajia hän ei ole hylännyt, vaan mies on viettänyt paljon aikaa eri jäähalleissa. Lukon ja TPS:n pelit hän haluaa nähdä, jos suinkin mahdollista.
– Lopettamispäätöksen sanominen julkisesti oli helpotus. Siihen asti sitä kärvisteli ja tiesi, että pelit on pelattu. Joutui sanomaan, että on toivoa, vaikka samaan aikaan tiesi, ettei sitä ole, Vahalahti kuvailee.
– Kun päätöksestä sai kertoi, se oli hetki, jolloin voi hengähtää. Asiaa oli siinä vaiheessa ehtinyt jo mutustelemaan pitkään. Peliä on kieltämättä vähän ikävä.
Käsi leikataan vielä kerran
Kuluneiden kuukausien aikana Vahalahti on luonnollisesti miettinyt, mitä hän tulevaisuudessa haluaa tehdä. Lopulliset valinnat ovat vielä tekemättä, mutta isot linjanvedot ovat jo tiedossa.
– Opiskelemaan lähden. Sen verran ollaan päästy eteenpäin, Vahalahti tokaisee.
– Tässä pitää kuitenkin muistaa, että mun tapauksessani ihan kaikkea ei pysty tekemään. Käsivamma pistää rajoitteita.
Vahalahti ei edelleenkään saa oikeaa kättään nyrkkiin. Käsi leikattiin viime vuoden puolella kahdesti, ja edessä on vielä ainakin yksi operaatio.
– Katsotaan nyt, mihin suuntaan se menee. Ihan täydessä tikissä se ei ole.
Ei ketään pelaajaa muiden yläpuolelle
Ura jätti jälkensä, mutta luonnollisesti antoi paljon. Ei vähiten lukemattomia ystävyyssuhteita.
– Ei jäänyt työkavereita. Jäi monen monta ystävää, Vahalahti painottaa.
Haastattelua tehdään puhelimitse. Juuri hetkeä aiemmin Vahalahti on puhunut pitkän puhelun Lukko-aikaisen joukkuekaverinsa Ilmari Pitkäsen kanssa.
Sopivasti puhelin alkaa piipata toisen tulossa olevan puhelun merkiksi. Soittaja on Aki-Petteri Berg.
– Muutaman päivän aikana tässä olen aika monen pelaajan kanssa puhua, Vahalahti naurahtaa.
– Olisi väärin ruveta mainitsemaan jotain yhtä tai kahta pelaajaa muita tärkeämpinä. Niitä on niin paljon.
Dufva puhalsi uuden kipinän
Valmentajia on helpompi nostaa esiin. Vahalahti pudottaa järjestyksessä Hannu Jortikan, Pekka Virran ja Risto Dufvan.
– Jortikka nosti mut aikanaan liigajoukkueeseen. En ole tilastoja tarkistanut, mutta hän on varmaan valmentanut mua eniten, Vahalahti puntaroi.
– Pekka puolestaan on ainut, joka on valmentanut mua kahdessa eri seurassa. Risto taas sai mulle uuden alun, uuden kipinän hommaan. Hänen ansiostaan sain lisävuosia.
Eikä mitenkään huonoja vuosia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.