Lukon kapteeni ja maailmanmestari Janne Niskala, 37, lopettaa upean uransa jääkiekkoilijana. Niskala kirjoittaa olevansa äärimmäisen kiitollinen kokemistaan hetkistä.
Nyt on tullut aika mennä eteenpäin, mutta ennen kuin sen teen, haluan jakaa muutaman ajatuksen.
Muutama vuosi tässä on vierähtänyt, mutta muistan vielä hyvin sen hymyilevän pikkupojan, joka kuusivuotiaana käveli ensimmäisen kerran Äijänsuolle pukukoppiin.
Vuosien kova harjoittelu ja usko omaan tekemiseen mahdollistivat pitkän uran ammattilaiskiekkoilijana.
Tunnen, että pystyin ulosmittaamaan sen potentiaalin, mitä käytettävissä oli. Olen antanut jääkiekkoilijana kaikkeni.
Eikä pikkupojan hymy ole hyytynyt, vaikka uran lopettaminen haikealta tuntuukin.
Haluan kiittää hienoja ihmisiä, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä.
Nimiä tulisi liian pitkä lista, joten kiitän kaikkia teitä; valmentajia, pelikavereita, huoltajia, hierojia, fysioterapeutteja, joukkueenjohtajia, lääkäreitä, kenttähenkilökuntaa ja toimiston ihmisiä, jotka olette vuosien varrella tulleet tutuiksi ja myös läheisiksi ystäviksi.
Suuri kiitos agentilleni, kun olet hoitanut asioitani hyvin jo yli 20 vuotta.
Kiitän kaikkia kannattajia, joiden edessä olen saanut pelata. Ilman teitä ei olisi meitä!
Tulen ikävöimään niitä onnistumisen ja pettymyksen fiiliksiä, joita vain pelikentiltä voi saada.
Vanhempani tekivät urheilu-urasta mahdollisen, kun antoivat aina tukensa ja panostivat harrastuksiini.
Tärkeää tukea ja apua olen saanut myös vaimon sukulaisilta. Ystävätkin pysyivät, vaikka välillä maisemat vaihtuivat tiuhaan. Iso kiitos teille kaikille!
Suurin ja tärkein merkitys on ollut perheelläni – vaimollani ja tytöilläni. Te olette aina olleet puolellani ja teihin olen voinut luottaa joka tilanteessa. Olen teistä kiitollinen ja ylpeä!
Olen äärettömän onnellinen kaikista hetkistä, joita sain urani aikana kokea.
Kiitos!
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.