Raumalaiset Jenni Marjamäki ja Jere Saramo löysivät kilpatanssin uudelleen aikuisiällä. He tanssivat nuoruudessaan ”kultaisella 90-luvulla” kilpaa C-sarjatasolla eli Suomen kolmanneksi ylimmällä tasolla.
Teini-iässä harrastus jäi.
Monen sattuman kautta he päätyivät jälleen pariksi. Apuna toimi paikallislehti.
– Poika alkoi harrastaa kilpatanssia ja hänestä tehtiin lehtijuttu. Sen yhteydessä minultakin kysyttiin, tekeekö mieli vielä salille. Sanoin, että kivaltahan tuo näyttää, miksei, Jere Saramo muistelee.
– Minä puolestani olin jo pitkään etsinyt sopivaa paria. Katsoin lehdestä, että jaahas, Jenni Marjamäki naurahtaa.
Viesti siirtyi näppärästi Kaaron Roiman, ”Suomen seksikkäimmän salibandyseuran” kautta, jossa Jere ja Jennin veli molemmat pelaavat.
Sen jälkeen onkin tanssisalilla etsitty uusia ja kadonneita lihaksia.
– Olen miettinyt, että mitäköhän lihaksia olen silloin joskus käyttänyt päästäkseni johonkin tiettyyn asentoon. Keho ei vaan liiku enää samalla tavalla, Jenni hymähtää.
– Itse taas olen huomannut, että aikuisiällä ryhti on lysähtänyt kasaan. Joutuu keskittymään ihan eri tavalla, että saa ruodon suoraksi, Jere komppaa.
Ennen kuin korona sulki salit, pari oli jo piirua vaille valmis palaamaan kisoihin.
Nyt hiominen on pitänyt alkaa ikään kuin alusta, eikä treenituntien löytäminen ole aina ihan helppoa perheellisille vuorotöitä tekeville ihmisille.
Vaivan viitsii nähdä, sillä palkinto odottaa salilla.
– Näin vanhempana on oppinut ottamaan vähän rennommin. Menivät kisat tai treenit sitten miten menivät, niin ainakin mulla on aina hauskaa täällä, Jenni Marjamäki painottaa.
– On mullakin välillä, velmuilee tanssipari.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.