Valtiojohdon linjaamat yleisötapahtumia ja yleisiä kokoontumisia koskevat rajoitukset herättävät kysymyksiä urheilun näkökulmasta. Aluehallintovirastot toimeenpanevat hallituksen esitykset. Länsi-Suomi esitti aluehallintovirastolle muutamia urheilutapahtumiin ja -harjoituksiin liittyviä kysymyksiä. Niihin vastasi viestintäyksikön päällikkö Jaana Lehtovirta.
Valtiojohto ja aluehallintovirastot ovat tehneet selväksi, ettei 500 hengen yleisötapahtumarajoitukseen ole tulossa joustoa kesäkuussa. Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen on kuitenkin vihjaillut rajan tarkistamisella urheilun osalta. Onko mahdollista, että jo heinäkuussa urheilutapahtumiin voisi ottaa enemmän kuin 500 katsojaa?
”Hallitus on linjannut 6. toukokuuta, että kaikki yli 500 hengen tilaisuudet on kielletty heinäkuun loppuun asti. Aluehallintovirastot voivat tehdä tartuntatautilain vuoksi omat päätöksensä vain kuukaudeksi kerrallaan. Olemme valmiudessa tekemään jatkopäätökset heinäkuun osalta, ellei epidemiatilanteessa tapahdu muutoksia.”
Jos ajatellaan, että esimerkiksi urheilutapahtumia koskevat rajoitukset voisivat olla paikkakuntakohtaisia, niin miten aluehallintovirasto tekisi erilaisia kenttiä ja areenoita koskevat linjaukset? Täytyisikö viranomaisen käydä tarkistamassa tilanne jokaisella kentällä?
”Aluehallintovirastot eivät tee päätöksiä yksittäisten tapahtumien, kenttien tai areenoiden osalta. Jos epidemiatilanne niin vaatii, aluekohtaiset yleisötilaisuusmääräykset voivat tulla kyseeseen. Näistä emme tässä vaiheessa pysty vielä antamaan lausuntoa.”
Jalkapallokausi käynnistyy kesä-heinäkuussa, joten harjoitusottelut alkavat heti kesäkuun alusta jo ensi viikolla. Kuuluisiko niihin soveltaa 50 hengen kokoontumisrajoitusta vai 500 hengen yleisötapahtumarajoitusta?
”Jos harjoitusottelu on yleisötapahtuma, 51–500 yleisömäärä on mahdollinen, jos tapahtumajärjestäjä kykenee huolehtimaan avien määräysten sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeiden mukaiset erityisjärjestelyt.”Aluehallintoviraston nettisivuilla linjataan, että yleisötapahtuman osallistujamäärään ei lasketa kentällä olevia urheilijoita ja toimitsijoita. Tämä tarkoittanee esimerkiksi pelaajia, valmentajia ja tuomareita, mutta koskeeko se myös pallopoikia tai järjestyksenvalvojia?
”Tämä tarkoittaa kaikkia niitä henkilöitä, jotka eivät ole tekemisissä varsinaisen yleisön kanssa. Jos pallopojat ja järjestyksenvalvojat ovat pelaajien joukossa kentällä, heitä ei lasketa yleisömäärään mukaan. Jos pallopojat tai järjestyksenvalvojat ovat yleisön joukossa, silloin heidät lasketaan yleisömäärään mukaan.”
Esimerkiksi Raumalla jalkapallo- ja pesäpallostadionien katsomoiden yhteydessä on erillinen ulkoterassialue. Kuten perjantain 29.5. Länsi-Suomessa kerrottiin, terasseille ei ole asetettu samanlaisia asiakasrajoituksia kuin esimerkiksi ravintoloille. Koskevatko terassialuetta eri rajoitukset kuin katsomoaluetta?
”Jos ravintola palvelee tapahtuman yleisöä, niin siellä olevat lasketaan mukaan kokonaisyleisömäärään. Tällaista ravintolaa koskevat kuitenkin myös muut ravintolatoimintaa koskevat säännöt, kun kyseessä on tartuntataudin leviämisen ehkäisy.”
Avin sivuilla mainitaan myös, että ”esimerkiksi säännöllisesti järjestettävät, ohjatut vesijumppa- ja muut ryhmäliikuntatunnit katsotaan liikuntatilojen tavanomaiseksi toiminnaksi, jolloin niitä ei koske aluehallintoviraston määräys yleisötilaisuuksien rajoituksista.” Onko siis niin, että 1.6. lähtien esimerkiksi Rauman talviharjoitteluhallissa tai jalkapallostadionilla voisi järjestää jumpan, jossa saisi olla 500 ihmistä, mutta jos järjestetään jalkapalloharjoitus, paikalla saa olla enintään 50 ihmistä. Vai onko myös jalkapalloharjoitus tulkittavissa säännöllisesti järjestetyksi tavanomaiseksi toiminnaksi, kuten vesijumppa- ja ryhmäliikuntatunnit?
”Säännöllisesti järjestettävät, ohjatut vesijumppa- ja muut ryhmäliikuntatunnit ovat liikuntatilan tavanomaista toimintaa, eivätkä yleisötilaisuuden määräykset koske niitä. Määräysten ainoana tavoitteena on estää koronavirusepidemian leviäminen. Koronavirus tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana ja tartuntojen torjumiseksi tarpeettomia fyysisiä kontakteja tulee välttää.Pisaratartunnan riski on herkästi tavanomaista suurempi esimerkiksi ryhmäliikuntatilanteissa, joten näissä ja vastaavissa tilanteissa turvavälien merkitystä on korostettava. Jokaisen tapahtumajärjestäjän tai toimijan pitää itse arvioida, miten se toteuttaa määräykset asiakasmäärien rajaamisesta, turvaetäisyyksistä ja hygieniaohjeistuksista toiminnassaan ja toteuttaa toiminnan, tilaisuudet ja tapahtumat niin, ettei tautitilanne pahene.”
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.