Justin Azevedo pelasi kaudella 2012–13 Lukossa poikkeuksellisen löysällä mailalla. Sen flex-luku oli 76.
Maila taipui kuin jousipyssy kanadalaisportugalilaisen hyökkääjän laukauksissa. Mailoja meni myös runsaasti poikki.
Koska komposiittimailat ovat kalliita, Lukon joukkueenjohtaja Mika Kuosmanen tiedusteli Azevedon mielipidettä jäykemmän mailan käyttämiseen.
Azevedo ilmoitti, että hän voi kyllä ottaa jäykemmän mailan. Se tosin tarkoittaa, ettei maaleja tule enää samaan tahtiin.Asiasta ei tarvinnut keskustella enempää.
Azevedo piti tutun mailansa. Hän ampui runkosarjassa 20 ja pudotuspeleissä 10 maalia.
Tämän kauden Lukossa jäykimmät mailat ovat Jyri Marttisen ja Johan Motinin käsissä. Molempien flex on 107.
– Mulla on täysmittainen 107, mutta mailassa on pidennys. 107 ei siis ole ihan totta, mutta on se jäykkä, Marttinen kertoo.
Jäykällä mailalla hän on pelannut koko pääsarjauransa.
– Mä olen puumailaikäluokkaa ja sain ekan hiilikuitumailan, kun nousin liigaan. Enhän mä osannut ampua sillä yhtään, Marttinen muistelee.
– Yritin sitten ottaa mahdollisimman samanlaisen kuin se puumaila. Tykkään, että maila aukeaa hiukan nilkasta. Hyvin toimii.
Lukon pakkeja jäykemmällä mailalla liigassa pelaa ainakin TPS:n Ilkka Heikkinen. Raumalaispuolustaja käytti vielä viime kaudella mailaa, jonka flex oli 115.
Nyt kädessä on työkalu, jonka lukema on 110.
– En ole enää niin vahva, niin piti ottaa löysempi varsi, kun ei nouse enää niin paljon penkiltä, Heikkinen perustelee.
– Huomasin, että ei lähde enää niin kovaa kuin ennen, niin piti vaihtaa. Nyt lähtee vähän kuin ennen.
HIFK:n pakkijärkäle Joe Finley pelasi aiemmin mailalla, jonka flex oli peräti 150. Käsileikkauksen jälkeen Finley vaihtoi löysempään mailaan.
Vielä paremmaksi laittaa Boston Bruinsin järkälemäinen konkaripuolustaja Zdeno Chara. Kovasta lyöntilaukauksestaan tunnetun Charan tiedetään pelanneen 155-mailalla, ja Warrior-mailoista Suomessa vastaavan Tomi Rissasen mukaan slovakkipakilla on ollut jossain vaiheessa jopa 165 flexin maila.
Yksi Charan maila ilmaantui Lukon koppiin kaudella 2005–06. Lähes yhtä raamikas puolustaja Pauli Levokari ei kuitenkaan saanut sitä toimimaan.
– Levokari kokeili ja sanoi, että tuntuu kuin kädet katkeaisivat, Lukossa tuolloin pelannut Pasi Saarela muistelee.
Jos Azevedon maila muistetaan poikkeuksellisen löysänä, toisessa ääripäässä Lukossa on Saarelan entinen työkalu.
Hän pelasi mailalla, jonka flex oli 100, mutta mailaa oli viritetty.
– Se on ollut vielä jonkun verran jäykempi, sillä siinä oli puutuppi. Sillä tavalla sai vartta jäykemmäksi, kun mailaan tuli pituutta lisää. Aika jäykkä maila se oli, sillä siitä sahattiin niin paljon pois.
Samanlaista puutuppea käyttää Lukon nykyisen joukkueen kapteeni Janne Niskala, jonka lyöntilaukaus on yksi liigan kovimmista.
– Eihän se pelkkä maila mitään tee. Laukauksen kovuus kertoo tekniikasta, ja kyllä mä omille lapsillenikin lyön löysän mailan käteen, Marttinen paljastaa.
Suomen tunnetuimman laukauksen omistaa nykyään Winnipeg Jetsin Patrik Laine. Hänestä on julkaistu paljon kuvia, joissa maila on taipunut rajulle kaarelle.
Laineen maila onkin todella löysä. Sen flex on 87, ja Tapparassa mies pelasi vielä aavistuksen löysemmällä mailalla. Maila on normaalia pitempi, mikä tekee siitä melkoisen jousipyssyn.
Laineen käyttämässä mailassa on myös low kickpoint -ominaisuus, eli se taipuu normaalia enemmän alaosastaan, läheltä lapaa.
Maalitykin lapa puolestaan on erityisjäykkä. Se on Lukossakin pelanneen Olli Palolan käsialaa.
– Joku haluaa löysän mailan, jotta olisi helpompi käsitellä kiekkoa. Omissa käsissä löysä maila ei koskaan tuntunut hyvältä, Saarela muistelee.
– Varsinkin one-timereita varten tykkäsin, että maila oli jäykkä. Mutta se on vähän niin, että kuka mihinkin tottuu ja tykästyy. Laineellakin on kohtuu hyvä veto.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.