Pekka Virralla ei ole mitään käsitystä, miten moni häntä on Lukon mestaruuden jälkeen puhutellut. Hänen mieleensä on kuitenkin painunut, miten häntä on puhuteltu. Onnitteluja on luonnollisesti satanut, mutta myös jotain muuta.
– Se on ovela juttu, että jatkuvasti olen saanut kuulla sanan ”kiitos”. Se kuvastaa aika paljon, Virta miettii.
– Sen merkitys on isompi kuin jos sanoisi ”hieno suoritus” tai ”hieno mestaruus”. Vihdoinkin se odotus päättyi.
Kyllä, vihdoinkin. Edellisestä mestaruudesta ehti vierähtää 58 vuotta, mutta nyt vuosi 1963 ei kummittele enää samalla tavalla.Se ei ole enää yksin.
– Kyllä mä kiistatta mietin, että kun nyt kaikki patsaat seisoivat Lukon paidoissa, niin miten iso kynnys olisi ollut kaivaa ne paidat uudelleen esiin, jos mestaruutta ei olisi tullut, Virta huomauttaa.
– Kyllähän tässä kokonaisvaltainen taakka putosi.
Huojentunut olotila projektin onnistumisesta
Kun Virta saapui keväällä 2017 Raumalle Lukon uutena päävalmentajana, hän sattui kuulemaan muutaman pikkupojan keskustelun.
Nämä supisivat keskenään, että tuossa on Lukon uusi valmentaja. Sekään ei tule voittamaan Lukossa mestaruutta.
Toisin kävi.
– Ei tässä mitään muuta yllätyksellistä tapahtunut kuin se, että voitettiin mestaruus. Ja oliko sekään sitten niin yllätys, Virta kysyy.
– Oma olotilani on nyt tietysti huojentunut, kun projekti onnistui. Se on koko ajan tavoitteena ollut.
Yllätys mestaruus ei siinä mielessä ollut, että sinikeltaiset hallitsivat puolitoista kautta SM-liigaa. Koko tällä vuosikymmenellä Lukko ei ole hävinnyt kolmea peliä peräkkäin. Viime keväänä korona katkaisi kauden, ja mestaruusjahti katkesi tylysti.
Sama uhka oli tälläkin kaudella koko ajan läsnä.
– Paineen aisti. Kun juhlittiin, tuli näkyviin, miten iso asia ja taakka se mestaruuden jatkuva jahtaaminen on ollut. Olihan se käsin kosketeltavaa, Virta myöntää.
– Onneksi nyt oli niin vahva pohja ja sellaiset pelaajat, että oma paras suoritus riitti. Helpotti, että ei tarvinnut ylittää itseä.
”Tässä on purettu muutama haamu”
Matkalla piti tosin käsitellä Tappara-kammoa ja tilannetta, jossa TPS kävi tylysti voittamassa ensimmäisen finaalipelin Raumalla.
– Ei työn kuulukaan olla helppoa. Jos se on liian helppoa, se ei ole tavoittelemisen arvoista. Haasteita tässä haetaan, vaikka se ei aina kivaa olekaan, Virta arvioi.
– On ollut mielenkiintoista olla muuttamassa jotain. Tässä on purettu muutama haamu.
– Siinä mielessä tämä oli hieno matka kaikkine käänteineen, että tämä vielä meni näin päin, että menestys tuli lopussa. Tämä on parempi järjestys.
Samalla tavalla loppui myös Virran edellinen projekti KalPassa. Hän vei kuopiolaiset pitkästä aikaa finaaleihin, mutta Tappara vie lopulta Suomen mestaruuden keväällä 2017.
– Toive olisi, että ihmiset olisivat kiitollisia puolin ja toisin, Virta sanoo.
Jos aloituskiekon pääsisi pudottamaan
Virta lähtee Raumalta juhlittuna sankarina, mutta muistuttaa myös tilanteen inhimillisyydestä. Vaikka Heikki Liedes ehdottikin jo päävalmentajalle patsasta, hän itse tietää, että uusienkin sankarien aika koittaa vielä.
– Näinähän se menee, kun ihminen menee jonnekin muualle töihin. Ihminen on ihminen, Virta lausuu.
Oman kiitoksensa Virta sai jo kannattajilta, sillä Raumam Boja ojensi mestarivalmentajalle huivinsa. Seuraava kiittämisen mahdollisuus avautuu Pitsiturnauksessa, jonne Virta saapuu seuraavan työnantajansa eli SaiPan kanssa.
– Varmaan joku päivä, jos pääsen näistä hommista eläkkeelle, pääsen jonkun kiekon Raumalla ennen pelin alkua tiputtamaan, Virta toivoo.
Kolmeksi vuodeksi SaiPan peräsimeen
Neljän vuoden ajanjakso Lukon valmentajana on nyt päätepisteessään. Nyt edessä on uusi projekti, sillä Virta siirtyy kolmen vuoden sopimuksella SaiPan palkkalistoille.
– Ei mulla ole mitään uutta sapluunaa. Menen sen mukaan, miten olen nämä kolme projektia aika hienosti vetänyt, Virta kertoo.
– SaiPassa kiinnostavaa oli se, että kyse on projektista sekä se, että aloite heillä oli vähän laaja-alaisempi. He kokivat tarvitsevansa jeesiä kokonaiskuvaan, joka liittyy urheiluun.
Hän kokee, että projektissa on paljon samaa kuin kahdessa aiemmassa KalPa-jaksossa sekä tuoreessa Lukko-pätkässä. Kaikissa lähtökohtana oli laittaa palikoita rauhassa oikeille paikoilleen ja saada torni kasvamaan korkeaksi.
– Yhtä lailla Lappeenrannassa jokainen lapsi saa sen SaiPa-lippiksen. Jos sinne saataisiin se sama ylpeys ja olemus, sama tekemisen meininki siihen kaupunkiin. Se kiehtoo, ja se on ollut valtavan palkitsevaa Raumalla, Virta miettii.
– Ei tässä mistään mestaruudesta ruveta höpöttämään. Oma toimenkuvani laajenee, ja sen he esittelivät urheiluihmisen johdolla.
Päätös valmis jo juhannusviikolla
Virta tarkoittaa SaiPan toimitusjohtajaa ja osaomistajaa Jussi Markkasta, joka kiersi maalivahtina pitkään NHL:ää, KHL:ää ja Sveitsin kaukaloita.
– Sopimus on kuitenkin tehty jo viime kesänä, Virta paljastaa.
– Mulla on tyyli, että jos asia on kiinnostava tai kiehtova, siihen tartutaan heti. Se kertoo uskosta asiaan.
Ulkomailla valmentaminenkin olisi Virtaa kiinnostanut, mutta koronatilanteen tuoma epävarmuus sai tarttumaan kotimaiseen vaihtoehtoon.
– Ratkaisu on tehty jo juhannusviikolla. Pitkien keskustelujen jälkeen.
SaiPa julkaisi Virran sopimuksen maanantaina. Lehdistötilaisuuden jälkeen hän palaa kuitenkin vielä hetkeksi länsirannikolle vetämään henkeä ennen uuden rypistyksen alkua.
– Lukon kannattajille terveiset, että että juhannukseen asti pitää juhlia. Lukko-lippujen pitää liehuja ja pitää pukeutua Lukon väreihin siihen asti. Muuten olen pettynyt, Virta huikkaa.
Virta toivoo kesän auttavan toipumisessa: ”En tiedä, olenko koskaan ennallani”
Tammikuun lopulla Lukon kausi sai radikaalin käänteen. Pekka Virta joutui sivuun joukkueen arjesta korona-altistumisen takia, ja pian tilanne muuttui koronatartunnaksi.
Jotkut sairastavat koronan oireettomasti, joillekin se on pieni nuha, mutta joillekin rankka tauti. Virta kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.
Hän vietti koronan takia Turun yliopistollisessa keskussairaalassa peräti 48 vuorokautta, joista 27 teho-osastolla. Kaikkiaan 66 päivää hän joutui olemaan poissa työpaikaltaan Äijänsuolta.
Kun teho-osaston ovi sulkeutui, yhteys ulkomaailmaan katkesi. Virta laskee, että hän oli 16–17 vuorokautta nukutettuna.
– Ei kukaan meistä osannut arvata, että siitä tulee niin pitkä aika. Siis urheilun kannalta, Virta toteaa.
– Jokainen ajatteli, että menen hetkeksi sairaalaan. Jos joku olisi tiennyt, että se kestää noin kauan, olisimme ehkä toimineet toisin.
Ei vain Virran vointi, vaan myös Lukon menestys
Lukko päätti päävalmentajansa sairastumisen hetkellä, että valmennusryhmää ei vahvisteta kenelläkään ulkopuolisella vaan apuvalmentajat Erik Hämäläinen ja Jarkko Kauvosaari ottavat vetovastuun.
– Kävin siinä keskusteluja, että en mä voi olla esteenä, kun on mahdollisuus voittaa, Virta painottaa.
– Koin huolta siitä, että sen lisäksi, että mun ei ole oikein kiva olla itselläni, myös Lukolta menee mahdollisuus mun sairastumiseni myötä.
Maaliskuun puolivälissä Virta pääsi pois teholta, ja kolme viikkoa myöhemmin hän oli taas Äijänsuolla.
Jo sitä ennen mies ehti vetää videopalavereja joukkueelle ja olla mukana valmistamassa ryhmäänsä neljään peliin. Lukko voitti ne kaikki.
– Kun ekan kerran pyörätuolilla pönkesin paikalle, niin kaikki koneet piippasivat. Ajattelin, että en halua sen häiritsevän ketään, Virta kertaa.
– Aika tyytyväinen olen siitä, että sain koko ajan olla yksi muista.
Paineet pois, kun päävalmentaja palasi
Päävalmentajansa paluun jälkeen Lukko ei runkosarjassa enää hävinnyt, eikä pudotuspeleissäkään tullut kuin kaksi tappiota. Kultaunelma kesti ne, ja siitä palkinnoksi Virtakin sai nostella Kanada-maljaa.
– Varmaan isoin asia, miksi oli tärkeää tulla takaisin, oli paineen poistaminen. Siinä vaiheessa oli jo niin monta vastuunkantajaa, Virta toteaa.
– Jos tämä olisi ollut kausi numero yksi, niin ei tämä näin olisi mennyt. Mutta nyt tärkeää oli henkisen paineen poistaminen, uskon tuominen ympäristöön ja ympäristön rauhoittaminen.
Aluksi Virta ohjeisti joukkuettaan pelkästään katsomosta käsin. Välierävaiheessa hän teki kaksi piipahdusta vaihtoaitioon, ja kolme viimeistä finaalipeliä Virta johti istualtaan penkiltä.
– Päätös mennä aitioon oli mun omani, kun kerran pystyin sinne menemään, Virta painottaa.
Peleissä Virralla oli happiviikset kasvoillaan ja happirikastin mukanaan. Mestaruuden ratkeamisen jälkeen televisiokuvissa näkyi moneen kertaan, miten Virta säännöllisesti tarkisti näytöltä, että happiarvot ovat kohdallaan.
– Tarvitsen rasitushappea, ja ne pelit olivat rasittavia, hän paljastaa.
Suurin osa toipuu ennalleen tehohoitojen jälkeen
Happirikastin oli ainut syy, miksi Virta ei jo aiemmin palannut aitioon. Hän ei halunnut sen aiheuttaman äänen häiritsevän kenenkään keskittymistä.
– Nyt pystyn olemaan jo tuntitolkulla ilman lisähappea, mutta kun tulin peliin, en voinut leikkiä sen asian kanssa, koska sydämen kautta voi tulla rytmihäiriöitä. Otin varman päälle.
Millainen on ennusteesi, milloin sinun pitäisi olla taas ennallasi?
– En mä tiedä, olenko koskaan, Virta vastaa.
– Toipuminen toivottavasti edistyy tässä kesällä paremmin, koska tämä on stressivapaata aikaa ja liikkumista pystyy lisäämään. Tämä on sen verran uusi tauti, että ei tästä ole vielä kauheasti tietoa, mutta suurin osa palautuu ennalleen jopa kovien tehohoitojen jälkeen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.