JYPin joulutodistus – Ärhäkkä startti, syväsukellus ja ponteva pulpahdus

Juuso Puustinen takoi syyskaudella 17 maalia ja lähti joulun viettoon maalipörssin kakkosena. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto
Etenkin tuloksellisesti todella ärhäkkä startti, lähes koko lokakuun mittainen syväsukellus ja sitten taas ponteva pintaan pulpahdus. Siinäpä JYPin syyskausi pähkinänkuoressa.
 
Hurrikaaniryhmästä ei löydy montaakaan pelaajaa, jonka kuluvan kauden alkupuolta voisi pitää jotenkin floppina. Silti ryhmän kollektiivinen suorittaminen ei yllä kiitettävän tasolle - kestomenestyjään kohdistuu kestomenestyjän vaatimustaso.
Peli on ailahdellut ja matkaa joukkueen runkosarjan tavoitteeseen, kahden parhaan joukkoon, on joulutauolla matkaa kymmenen pistettä.
 
JYPin vuoristoratamaista syksyä voisi tietysti lähestyä pelillisten nyanssien kautta, mutta ajatus siirtyy väkisinkin henkimaailman juttuihin. Hurrikaanipaitojen vuosia odotettu "luokkakokous" täydentyi, kun Jarkko Immonen palasi viime toukokuussa kotiin pitkällä sopimuksella. Mikko Mäenpää saapui hetkeä aiemmin ja jo viime kaudeksi palasivat J-P Hytönen sekä Ossi Louhivaara.
 
Jokainen hurrikaanipaita tietää, että jalkeilla on joukkue, jolla voi voittaa mestaruuden. Voittamisen kokemustakin ryhmässä on vaikka kuinka paljon ja runsaasti on myös keski-ikää.
 
Keski-iältään liigan vanhin ryhmä hiipui sitä mukaa, kun illat alkoivat pimetä ja nosti päätään, kun oli pakko. CHL, jonka voittoa JYP yhä ainoana suomalaisjoukkueena jahtaa, vaati sekin veronsa.
 
Pelillisesti JYPin eräs ongelmavyyhti tappiojakson aikana olivat hyökkäyksiinlähdöt. Niistä oli ajoittain vaikea löytää minkäänlaista toisteisuutta tai punaista lankaakaan. Vedettiin fiiliksellä ja kun se fiilis oli välillä syksyisen harmaa, oli pelikin sen mukaista.
 
Ylivoimapeli on ollut tilastollisesti kelvollista, mutta etenkin huippurutinoitunut ykkös-yv on sortunut ajoittain liialliseen kiekonsiirtelyyn. Suurempi päänvaiva onkin alivoima. JYP oli viime kaudella koko liigan paras alivoimajoukkue ja antautui 60 ottelun runkosarjassa miesvajaalla vain 27 kertaa.
 
Nyt 33 ottelun otannalla jäähyt ovat kostautuneet jo 24 kertaa. Kun vuosi sitten vastustaja tarvitsi JYPiä vastaan yhteen ylivoimamaaliin keskimäärin yli 12 minuuttia yv-aikaa, on tällä kertaa riittänyt hieman alle kahdeksan.
 
Summasummarum: JYPin syyskausi jätti paljon parannettavaa, mutta eräs mestariehdokkaista Marko Virtasen jo viidettä kauttaan luotsaama ryhmä on silti.

JYPin joulutodistus:
 
Kiekkoareena ei kavahda numeroarvostelua, vaan käyttää joulutodistuksessa rohkeasti koko asteikkoa kympistä neloseen.
 
10: -
 
9: Yksittäisen pelaajan suoritus on toki aina paljon muutakin kuin hänen tehopisteensä, mutta kun puhutaan pelaajasta, jonka tehtävä on tehdä tulosta ja hän sitä illasta toiseen myös tekee, niin pulinat pois. Antti Suomela (12+19=31), Juuso Puustinen (17+12=29), Jani Tuppurainen (12+16=28), Jarkko Immonen (5+22=27) ja Joonas Nättinen (5+14=19) muodostavat JYPin sisäisen pistepörssin top vitosen ja ansaitsevat syyspuhteestaan kiitettävän arvosanan.
 
Neljä ensin mainittua mahtuvat koko liigan pörssissä kymmenen parhaan joukkoon. Nättisen suoritus puolestaan on kokonaisvaltaisuudessaan koko hurrikaanipoppoon kovin ja pistemäärä olisi varmasti selkeästi korkeampi ilman kymmenen peliä pihistäneitä loukkaantumisia. Jopa kympinkin Nättiselle olisi voinut lätkäistä.
 
8: Tähän porukkaan osasto tason nostajat. Vasta 27-vuotiaana liigapaikkansa vakiinnuttaneen Ossi Ikosen syksy oli odotuksiin - joita ei ainakaan ulkopuolisilla juuri ollut - nähden erinomainen. Alkukaudesta reppua iloisesti heilutellut Robert Rooba juuttui roolimuutosten jälkeen 14 ottelun maalittomaan putkeen joulun alla, mutta pelasi kuitenkin kokonaisuutena uransa parhaan syksyn.
 
Jaakko Jokinen alkaa näyttää liigapuolustajalta ja taskukokoisen mailavirtuosin Jerry Turkulaisen kehityskäyrä jatkaa oikealla reitillään. Turkulaiselle lisäksi erityismaininta koko syyskauden "likaisimmasta" maalista. (Katso video alta.)
 
7: Kapteeni J-P Hytönen on ollut terävä ylivoimalla ja iskenyt pakkopelissä viisi maalia - toiseksi eniten joukkueestaan. Silti Hytösen pelistä on jäänyt fiilis, että jotain pientä puuttuu. Seuraikoni ei ole niin hyvä kuin hän voisi olla. Tai ainakin on ollut. Ikää on toki jo 36 vuotta, yltääkö Hytönen enää vuosikymmenen alkupuolen tasolleen? Toisaalta sentteri on osallistunut aktiivisesti myös Michel Miklikin nostamiseen ylös kuopastaan ja niissä talkoissa tulee varmasti hiki. Ja toisaalta Hytönen on aina huippuarvokas liideri, kapteenien kapteeni.
 
Onkohan seiska sittenkin liian vähän?
 
6: Iso mies ja suhteellisen iäkäskin jo... Nolan Yonkman on kapteeni Hytösen tavoin 36-vuotias ja pakkijärkäleen kausi alkoi sairastuvan puolelta. Se näkyi etenkin syys-lokakuussa. Peliaika jäi syystäkin melko vähiin, eikä veteraani löytänyt rytmiä. Marras-joulukuussa nähtiin merkkejä paremmasta, mutta liigan pelinopeimpia ryhmiä, kuten esimerkiksi Kärppiä vastaan Yonkman on vaikeuksissa.
 
5: 1+2 tehot neljässä CHL-kamppailussa pelastavat Michel Miklikin neloselta. Joskus kiekko ei mene maaliin mistään, joskus se menee milloin mistäkin. Mutta yksitoista liigaottelua tehoin 0+1 on yksinkertaisesti kelvoton noteeraus kärkiketjujen ja ylivoiman tuloksentekijälle. Arvosanaa laskee myös se, että Miklikin syksyyn mahtuu liuta otteluita, joissa hänellä ei ole ollut mitään asiaa edes maalipaikoille.
 
Toki päävalmentaja Marko Virtasen aavistus (ja toive) siitä, että yksikin maali saattaa lennättää korkin Miklikin shampanjapullosta maatakierävälle radalle, lienee ihan validi. Sen jälkeen slovakki voi taas olla viime kauden kaltainen pelote.
 
4: -