Javier Oran (oikealla) kävi viikon mittaisella visiitillä Turussa tapaamassa Kai ja Titta Keinästä.
Lähes parikymmentävuotinen valmennussuhde on pitkä millä tahansa mittarilla laskien.
Erityiseksi suhde muuttuu silloin, kun kyseessä on isän ja tyttären valmennussuhde, ja jonka lopputuloksena on ylletty maailman aivan kärkijoukkoihin.
Suomen ykköskarateka Titta Keinänen, 28, kokikin, että nyt on aika muutokselle.
Nyt on hyvä hetki mitata se, löytyykö hänen rahkeistaan vielä yksi pykälä lisää. Sitä askelta hän ottaa uudessa valmennuksessa, kun isän Kai Keinäsen roolin nappaa espanjalainen Javier Oran.
– Eihän tämä mikään helppo päätös ollut, kun on iskän valmennuksessa koko elämänsä ollut.
– Oran on parhaita valmentajia, jonka tiedän. Ei minulla ollut edes muita vaihtoehtoja tähän kuin hän, Euran Karateseuraa edustava Keinänen toteaa.
Pitkän prosessin lopputulos
Kaikki, jotka yhtään tuntevat Kai ja Titta Keinäsen ajatusmaailmaa, tietävät, ettei valmentajavaihdokseen liity dramatiikkaa.
Päinvastoin.
Kaksikko on pohtinut vuosien varrella avoimesti niin keskenään kuin ulospäin sitä, mitä ulkopuolinen näkemys voisi valmennukseen tuoda.
– Tätä on prosessoitu jo pitkään, eikä tämä täysin yllättäväkään ole. Allekirjoitan, että tiettyjä muutoksia pitää tehdä, ja tämä on helpoin tapa.
– Aina isän ja valmentajan yhteisrooli pikkuisen ristiriitainen huippu-urheilussa. Tunnen uuden valmentajan ja kuvion hyvin, joten isänä ja valmentajana on helppo lähettää Titta eteenpäin, Kai Keinänen kertoo.
Valmentajat ovat ehtineet jo tavata vaihdoksen merkeissä ja pohti askelmerkkejä tulevaa ajatellen.
Keinänen oli otettu siitä, että meritoitunut espanjalaisluotsi olisi mielellään ottanut paljon valmennusnäkemyksiä vastaan.
– Kerroin toki perusasiat, mutta jossain vaiheessa vedin hieman jarruakin. Hän on ammattimies, kyllä hän ne asiat näkee. En halua häiritä heidän prosessiaan, vaan luotan heidän yhteistyöhönsä täysin.
Harjoitusolot vaihtuvat lämpimään
Voimaharjoittelua navetan ylisillä.
Peruskuntoharjoittelua lenkkipolkujen sijaan metsätöissä.
Kai Keinänen ei ole harjoittelussaan koskaan kaihtanut uudenlaisia näkökulmia, mutta nyt hän koki uudistuspankin jo tyhjentyneen.
– Karate on pohjimmiltaan fiilislaji. Uudesta näkemyksestä voi tulla uudenlaista innostusta. Lähtien ihan Espanjan säästä, niin tässä on paljon mahdollisuuksia siihen yhteen lisästeppiin, Kai Keinänen sanoo.
Valmennusvaihdoksen myötä Titta Keinäsellä vauhtuvat myös harjoitusolot ja komentokieli.
Javier Oran asuu Teneriffalla, ja ensimmäinen pitkä leiripätkä Espanjassa onkin jo tiedossa tammikuun alussa.
– Harjoittelua ja valmennusta tehdään myös Suomessa, mutta ajatus on siinä, että pääasiassa siellä se työ tehdään.
– Minulla on myös Teneriffalla pieni asunto, niin voin olla rauhassa siellä harjoitusten välissä, Titta Keinänen sanoo.
Tuleva valmennussuhde on jatkossa täysin espanjankielinen, sillä Javier Oran ei juuri englantia puhu.
Espanja on kuitenkin Titta Keinäselle opintojen ja vaihto-opiskelijavuosien myötä vahvin vieras kieli.
Yhteinen kieli oli Keinäsen mukaan yksi tärkeimmistä kriteereistä. Ilman sitä, ei huippukaraten pieniä yksityiskohtia olisi voinut hioa.
– Tässä kohtaa uraa en kaivannut esimerkiksi mihinkään harjoitteluporukkaan, vaan halusin valmentajan, joka voi tehdä vielä spesifimmin asioita hyväkseni.
Uudet roolit myös kotioloissa
Titta Keinänen totesi Länsi-Suomen isänpäiväjutussa vuonna 2019, että Kai Keinänen ei ole ikinä mitannut tytärtään urheilusaavutusten kautta.
Tytär on yhtä rakas, tuli karatessa menestystä tai ei.
Titta Keinänen tietää, että tilanne pysyy samana, vaikka isä hyppää valmentajapenkin takaa katsomoon.
– Huippu-urheiluvalmentaminen on niin tiiviistä, että väkisinkin ollaan samoissa keskusteluissa jatkuvasti. Siihen nähden meillä on mennyt aina tosi hyvin, yllättävänkin hyvin, Titta Keinänen toteaa.
– Se voi olla aika kivaakin, että kumpikin voi jatkossa olla vähän eri rooleissa. Iskä saa olla jatkossa enemmän isä ja vähemmän valmentaja.
Titta Keinänen kertoo myös syyn, miksi ajatus valmentajavaihdosta ei ollut aiemmin toteutunut.
– En olisi uskaltanut laittaa uraani mihinkään muihin kuin isäni käsiin.
Nyt ne riittävän osaavat ja luotettavat kädet kuitenkin löytyivät.
On aika muutokselle.
Maailman kiertämisestä perustyön äärelle
Vaikka karateka Titta Keinänen vaihtaa valmentajaa, ei Kai Keinäseltä valmennustyö juuri vähene.
Hän jatkaa Suomen maajoukkueen valmentajana, sekä Elina Lehtosen henkilökohtaisena valmentajana.
– Ei tämä yhtään tässä vähene. Olympiakomitean rahoitus jatkuu ensi vuonna, ja täällä Turussa operoidaan.
– Elina alkaa olla sillä tasolla, niin nyt on hyvä hetki antaa hänelle vielä enemmän panosta, Kai Keinänen sanoo.
Hän uskoo, että valmentamisen luonne voi hieman jatkossa muuttua.
– Jatkossa ei mennä ihan siellä huippu-urheilun maksimoinnissa, vaan tässä on enemmän kehitystyötä. Esimerkiksi juuri Elinan kohdalla.
Maailman kiertäminen Kai Keinäsellä kuitenkin vähenee. Hän laskee, että olympiakarsintojen yhteydessä hänelle tuli yhteensä 150 matkustuspäivää.
Hän naurahtaa, että eri maiden ja lentokenttien koronarajoituksia ei tule ikävä.
– Laskin, että nenästä on kolmisenkymmentä testiä jo kulkemisen vuoksi. Jatkossa olen vähemmän lentokoneessa ja enemmän tatamilla. Se on ihan positiivista.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.