Kausiennakko: Pekka Virta etsii aitoutta ja avaa joukkueurheilun ydintä – "Kaikki feikki on paskaa"

Lukon päävalmentaja tunnetaan kivenkovana pelitapaosaajana ja muutenkin jämeränä jätkänä, mutta Raumalla hän rakentaa raumalaisjoukkueesta menestyvää yrittämällä istuttaa aitoutta arkiseen tekemiseen. Mitä se oikein tarkoittaa? Kuva: Jere Grönberg

Kaikki 15 SM-liigajoukkuetta harjoittelevat hyvin ja laadukkaasti. Jokainen joukkue koostuu täysammattilaisista. Kaikki haluavat menestyä ja pärjätä ja osaavat ladata itsensä myös voittavaan vireeseen. Eikö niin? 


Miksi osa joukkueista silti karauttaa kiville ja osa purjehtii myötätuulessa?


Jos sen pystyisi kertomaan lyhyesti – ja vieläpä tekemään helposti – me olisimme kaikki mestareita tai vähintäänkin menestyjiä joka ikinen.


Lukkoa luotsaava Pekka Virta tunnetaan sangen jämeränä jätkänä. Ylipäätään Virta ei länksytä lämpimikseen.

Nyt ollaan kuitenkin jonkin sellaisen äärellä, jota ei voi ilmaista lyhyesti. Tarvitaan ainakin aukeama. 



Virta puhuu paljon ryhmäytymisestä ja aitoudesta, eikä todellakaan näön vuoksi. 


– Ryhmäytyminen ja joukkueen saattaminen aitoon tunnetilaan on asia, jota ei ole ihan helppo nähdä pelkästään silmällä, vaan se pitää aistia. Tietysti pitää nähdä silmälläkin, että nyt mennään oikeaan suuntaan ja tehdään oikeita asioita, mutta on myös osattava aistia, mitä tarkoittaa, kun yrittää tai yrittää vielä kovemmin. Tai että välittää tai välittääkö aidosti ja oikeasti, Virta aloittaa.


Stressi mittaa aitouden

Toimivan ja menestyvän jääkiekkojoukkueen rakentaminen ei onnistu rahalla. Se toki Raumallakin tiedetään. Mutta millä sitten? 


Asetelmaa ei mitenkään saa väännettyä yksinkertaiseksi.

Vielä Lukko ei ole lähelläkään, vaan helvetin kaukana – niin kuin Virta asian ilmaisee.


Oletko yllättynyt, miten kaukana? 


– Yllättyminen on väärä sana, mutta… Se on inhimillistä, kun ajattelee mitä täällä on tapahtunut: Kuvio on elänyt koko ajan, on vaihdettu valmentajia, pelaajia ja muitakin miehiä. Ei ole tarkoitus loukata tai arvostella tai pilata kenenkään tunnelmaa, mutta tässä tilanteessa se on inhimillistä ja normaalia, Virta sanoo, pitää tauon ja katsoo, ymmärtääkö kuulija, mistä nyt puhutaan.


– Ei meillä arjessa ole mitään ongelmaa: meillä on helvetin hyvä tunnelma ja fiilinki, mutta… toisten eteen uhrautumista mitataan niissä tilanteissa, kun stressi on päällä. Kaikki voivat olla hyvää pataa silloin, kun tehdään jotakin mukavaa, paineet eivät purista, eikä kroppaa tai pääkoppaa kiristä.


Ihanneoloihin ei usein päästä.
Onko siis sittenkään ollut yllätys, että kaikki ei loksahda kohdalleen nopeasti?


"Se ei aina ole se rystysyöttö tai ketju, kuka pelaa kenenkin kanssa, vaan sellainen aitous."


– Kun läsnäolosta tulee päivittäistä, tulee myös ymmärrys siitä, kuinka helvetisti se on vaatinut töitä, onnistumisia ja raskaitakin päätöksiä.

– Se yllättää. Ja kun sen tajuaa ja rupeaa miettimään, että mikä tässä jutussa on se, jota tässä pitää ruveta etsimään ja ajamaan takaa. Ja se ei aina ole se rystysyöttö tai ketju, kuka pelaa kenenkin kanssa, vaan sellainen aitous. 


Äijänsuon ääni – ja uusi isäntä. Pekka Virta on tehnyt arvo- ja ajatusmaailmaansa lukkolaisille tutuksi nyt muutaman kuukauden ajan, toukokuusta lähtien. Kuva: Juha Sinisalo

Ytimeen eivät kaikki pääse

Virta välimerkittää puhettaan kirosanoilla niin voimakkaasti, että jos ne kaikki siivoaisi jutusta pois, ilmaisusta katoaisi sielu. Ja juuri sielua hän toivoo löytyvän myös pelaajiltaan.


– Itsensä piilottaminen on ihmiselle aika inhimillinen reaktio silloin, kun on hävinnyt paljon tai kun tulee uutta tai silloin, kun tarkkaillaan, ”mikä se mun asema on?”, Virta pohtii.

Turkulaisvalmentaja on omakohtaisesti kokenut, mistä joukkueurheilussa on lopultakin kyse.


– Jos ajatellaan sitä yhtä projektia, joka minulla päättyi, niin mehän pääsimme aika lähelle sitä ydintä, johon harva joukkue ikinä pääsee. Me olimme niin sisällä kuin sisällä olla voi, Virta kuvailee KalPan hopeakautta.


Kuopiolaisjoukkue nostatti ihastusta – joissakin piireissä toki myös närästystä – omaleimaisella pelitavallaan. Henkistä puolta ja ihmisjohtamista analysoitiin vähemmän. 


– Kun ihmisellä on epävarma olo – eikä tarvitse olla edes mitenkään negatiivinen, kusipää tai ylimielinen – silloin on vaikea olla mukana ”ihan aidosti”. Vasta sitten, kun pääset sinne ihan ytimeen, alat taas muistaa, mikä tässä jutussa on kaikista hienointa, Virta kuvailee.

On oltava mukana koko dna:llaan.
– Vasta silloin kun on läsnä, häviämisen tai häpeämisen pelko kohdataan aidosti. Ja vasta sitten tulee tunne, että näinhän tämän kuuluu mennä. Jos et sitä tunnetta kohtaa, muissa tapauksissa sen tunteen ulkoistaa muille: Ja sitten se on aina valmentajan tai jonkun muun vika, kun menee huonosti.


"Vasta viime vuosina olen alkanut tajuta, että ryhmäytyminen, kaveruus ja toiselle tekeminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Sitä jeejeetä osaa huutaa kaikki."

Oivalluksen saaminen ei vaadi tohtorin tutkintoa biomekaniikassa, psykologista silmää toki.


– Me voimme etsiä niitä syitä loputtomiin ja me löydämme niitä loputtomiin, jos sille tielle lähdemme. Minäkin voin tehdä niin. Tai sitten me vain tajuamme sen, että tämä on ainutlaatuisen hienoa.


Lähestymiskulma kirkastunut



– Vasta viime vuosina olen alkanut tajuta, että ryhmäytyminen, kaveruus ja toiselle tekeminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Sitä jeejeetä osaa huutaa kaikki, ja fiilis on saunailloissa aina tosi hyvä. Jokaisella on kesän jälkeen aina ollut ”ihan helvetin hyvä kesä”. Henki on tosi hyvä ja jokainen joukkue on kuulemma parantanut edellisvuodesta, Virta hymähtää.


Kliseisiin uskominen on toki tärkeää, mutta vain osa pelin henkeä.

– Täytyyhän sulla olla jotain aitoja nuolia, jotka saavat sut nukkumaan vähän paremmin. En ole koskaan uskonut joulupukkiin – tai ei nyt ihan niin voi sanoa, etten ”koskaan” – mutta en enää usko joulupukkiin, enkä usko myöskään siihen, että asiat muuttuvat itsestään. 


– Se ei tarkoita, että muuttumisen eteen täytyisi mouhottaa tai tehdä niin tolkuttomasti, mutta ei se niinkään mene, että odotetaan neljä kuukautta. Täytyy tarttua kiinni asioihin, jotka auttavat ryhmäytymistä ja aidon löytämistä, Virta korostaa.

Lukon elokuu on tuottanut miettimisen aihetta myös loukkaantumisten vuoksi. Ammattilaisjoukkueen arjessa ideaalitilanteeseen pääsee vain ani harvoin. Kuva: Juha Sinisalo

"Yksilökeskeisyys ollut trendi ennenkin"

Maailma tuntuu muuttuneen takavuosista entistä yksilökeskeisempään suuntaan, mutta Virran mukaan yksilökeskeisyys on leimannut arkea ja ajattelua aina ennenkin.


– Eivät ihmiset ole hirveästi muuttuneet, aina mennään oma napa edellä. Mutta sille omallekin navalle on hyväksi se, että kun olet päässyt sellaiseen tunteeseen ja joukkueeseen, jossa ollaan aitoja.



Virta kehottaa tiedustelemaan takavuosien pelaajilta, mitä heille on jäänyt omasta pelaajaurasta mieleen. 


– Kun kysyt niiltä vanhoilta papoilta, mikä muistikuva on jäänyt mieleen, niin ei se aina ole se pistepörssin voitto, vaan se, että ”meillä oli silloin semmoinen porukka kasassa, joka… se oli hieno jengi. Siinä oli ystävyyttä, sopiva määrä särmää ja ristiriitaisuutta” – sellaisia asioita, joista tässä on kyse. On löydettävä se persoona peliin sieltä. On paska juttu, jos kaikki tulevat toistensa kanssa toimeen koko ajan, Virta väittää.



Kaikki feikki on sontaa

Virran mukaan henkisen puolen kasvutarina ei ole valmentajakeskeistä tai pistepörssipainotteista, vaan sellaista, mihin kaikilla siinä seurassa on vastuu.

–Se on sellaista, mihin ympärillä olevat ihmiset osallistuvat, toinen toistaan tukien ja toisiltaan vaatien, oman tekemisen kautta. Vaatimustasohan nousee sillä, mitä muutkin tekevät – siitä millä tasolla asioita tehdään – eikä sillä, että joku huutaa ja vaatii helvetisti.



Valmentajan tehtävä on vaatia ja tarvittaessa kertoa, että nyt nähty tai tehty ei riitä. Se on silti vasta alku.
– Voit pistää pelaajat istumaan, puhumaan tai sanoa, että ovet eivät aukea ennen kuin tämä asia on selvitetty ja puhuttu, mutta… sitten alkaa se tekeminen, joka viimeiseksi määrittää sen vaatimustason ja antaa sen palautteen. Sen perusteella sitten ollaan joko huolissaan tai paremmassa mielentilassa: ”luottakaa tähän, pitäkää tästä kiinni. Oli ihan hyvä, että tuli vähän ristiriitoja. Olikin hyvä, että tuli tällainen epäkohta tai ongelma tai kokemus… nyt ollaan viisaampia”, Virta kuvailee, vetää lyhyesti henkeä ja jatkaa: 



– Mutta niiden kokemusten pitää olla aitoja. Jos itkettää, niin itketään, jos naurattaa, niin nauretaan – ja kaikkea siltä väliltä, mutta kaikki feikki on ihan paskaa.

Lisää aiheesta

NÄKÖKULMA: Lukko tarvitsee talonsa rakentamiseen enemmän kokeneita ammattilaisia kuin apupoikia, ettei käy kuin Länsimetrolle