Essi Kesti purskahtaa nauramaan, kun häneltä kysyy, kumpi sisaruksista on äänekkääpi Feran pukukopissa. Kunnia menee isosisko Eveliinalle.
– No, ”Eve”. Ei siitä ole kysymystäkään, kumpi meistä on äänekkäämpi, Essi henkäisee.
– En ole niin iso persoona kuin ”Eve”. On siihen ihan syynsä, miksi hänet on meidän kapteeniksemme valittu.
Samasta puusta Kestin sisaruksia ei ole veistetty, vaikka molemmat viime aikoina onkin totuttu näkemään jokeripaita yllään.
Siskoista vanhempi eli Eveliina, 27, on kotiuttaja ja entinen lukkari. Essi, 25, puolestaan on etenijä ja vaihtaja, ja hänen ulkopelipaikkansa on polttolinjassa.
– Itse olen hiljaisempi, mutta kyllä minäkin omanlaiseni oululaisen lisän meidän pukukoppiimme tuon. Tai kempeleläisen, hän arvioi.
Kempeleen kasvatit jatkavat Feran paidassa
Kestin sisarukset ovat Kempeleen Kirin kasvatteja, mutta pesäpallo on kuljettanut heidät kauas kotimaisemistaan.
Sisaruksista Eveliina päätyi Satakuntaan ensin, ja vuodesta 2019 lähtien hän on takonut juoksuja Feralle. Pikkusisko Essi seurasi perässä kaksi vuotta sitten.
Ja samassa pukukopissa Kestit vaihtavat pelivarusteet ylleen myös ensi kesänä. Molemmat ovat solmineet Feran kanssa vuoden jatkosopimuksen.
– Pelihaluja löytyy edelleen. En ole ollut henkilökohtaisesti kovin tyytyväinen tähän kauteen, joten sekin puolti jatkamispäätöstä, Eveliina Kesti perustelee.
Hän pystyi naisten Superpesiksen runkosarjassa lyömään 33 juoksua, kun vuotta aiemmin tilastoihin kirjattiin 48 onnistunutta kotiutusta.
Vuosia ei ehkä voi täysin verrata, sillä Feralla oli tällä kaudella toisena selkeänä lyöjäjokerina Henna Suominen, joka paukutteli saldon 1+47 ja sijoittui lyöjätilastossa kuudenneksi.
– Vähän oli rikkonaisempi talvikausi itselläni, mutta nyt ei ole jostain syystä kumura käynyt. Sitä kautta on nälkää parantaa, Kesti miettii.
”Paljon on varastossa”
Essi Kesti puolestaan toi 24 juoksua ja voitti Feran sisäisen etenijätilaston. Hän pystyi tilastollisesti parantamaan hieman, sillä vuotta aiemmin tuotuja juoksuja kirjattiin 23.
– En ole tutkinut tilastoja, mutta fiilis on, että juoksuja on tullut enemmän kuin viime vuonna, hän toteaa.
– En ihan tyytyväinen silti ole. Paljon on varastossa näytettävää, ja täällä saan mahdollisuuden näyttää.
Tarinaa hyvä lähteä jatkamaan
Kestin sisarusten sopimusten jälkeen tiedossa on kymmenen pelaajaa, jotka varmuudella ovat mukana myös Feran ensi kauden joukkueessa.
Raumalaiset lähtivät laittamaan pakettiaan kasaan jo alkukaudesta ja pyrkivät tekemään kaksivuotisia sopimuksia.
– On tehty hyviä jatkosopimuksia tärkeiden pelaajien kanssa. Tuosta on hyvä lähteä jatkamaan tarinaa, kun tärkeät runkopelaajat ovat pysyneet – esimerkiksi Ilona Hakoniemi, Eveliina Kesti mainitsee.
Julkisissa lausunnoissa on jo esiintynyt sana mestaruus. Siitä on rohkaissut puhumaan seuran hallitukseen ja kilpailutiimiiin kuuluva Timo Rajala, joka on jatkosopimukset neuvotellut.
Onko mestaruus mainittu myös pelaajien keskinäisissä keskusteluissa?
– Kyllä se tavoitteena on. Rajalan linja on, että pitkän ajan tähtäimenä puhutaan mestaruudesta, Essi Kesti vastaa.
– Nyt pitää uskaltaa puhua. Seuran tavoitteena on nousta yhdeksi Suomen kärkiseuroista.
Puolivälieräavaus jätti paljon nälkää
Tälle vuodelle mestaruustavoitetta ei ole linjattu, mutta pudotuspeleihin Fera itsensä kampesi.
Puolivälieräsarja Pesäkarhuja vastaan käynnistyi keskiviikkona Porissa, ja toisen kohtaamisen vuoro on lauantaina Raumalla.
Pesäkarhut voitti kotipelinsä, joten porilaiset ovat askeleen lähempänä välieräpaikkaa. Ja ovat olleet viime vuodet paikallispeleissä tukevasti niskan päällä, mutta silti ensimmäinen kohtaaminen oli varsin tiukka.
– Nälkää jäi ihan hemmetisti! Me näytimme, että emme ole tulleet anelemaan mitään, Essi Kesti täräyttää.
– Pori on rutinoitunut puolivälieräjatkaja, rutinoitunut jatkamaan pelejään tuosta. Mutta meidän nälkämme on ihan suunnattoman suuri.
Keskiviikkona Fera johti peliä molemmilla jaksoilla, mutta turmaksi koituivat lopulta kaksi läpilyöntiä, joilla Pesäkarhut sai nipun juoksuja ja käänsi jaksot itselleen.
Yksi parannuskohta on siis selvä.
– Räpylän täytyy kestää, henkisen kantin täytyy kestää. Ulkopeli on se ratkaisu, Eveliina Kesti uskoo.
Kamppailun merkitys on selvä, sillä voitolla Pesäkarhut saisi sunnuntaille ottelusarjan katkolle Poriin.
– Keskiviikkona me näytimme, että ei mikään voitto meistä ilmaiseksi tule. Hetki kerrallaan eletään nyt.
Toinen ajelee Porista, toinen talvehtii Oulussa
Vaikka Eveliina ja Essi Kesti ovat pelanneet jo useamman vuoden Ferassa, kumpikaan ei asu Raumalla.
Eveliina Kesti lähti etelään jo kaudeksi 2015, jolloin hän siirtyi Pesäkarhuihin. Sen jälkeen urakalenteriin on merkitty yksi välivuosi, vuoden paluu Kempeleen Kiriin, yksi kausi naisten Ykköspesistä Pesäkarhujen kakkosjoukkueessa sekä vuodesta 2019 pelejä Ferassa.
Treeneihin ja peleihin hän kuitenkin ajelee Porista, jossa työskentelee päiväkodissa.
– Mulla on koti ja työt Porissa, eikä sen puoleen tarvetta muuttaa. Ei tuossa matkassa kauan mene, Eveliina Kesti painottaa.
Essi Kesti puolestaan asuu vielä kauempana Otanlahdesta – aina Oulussa asti.
– Mä asun Oulussa talvet. Siellä on perhe, poikakaveri ja ystävät. Reissaan tätä väliä, hän kertoo.
Kesät Essi Kesti kuitenkin asuu Raumalla. Kuvio ei ole täysin poikkeuksellinen, sillä vastavaalla tavalla elämäänsä ja uraansa elävät Pesäkarhujen Emilia ja Annika Linna.
Hekin ovat Kempeleen Kirin kasvatteja, jotka asuvat talvet Oulussa. Pesäkarhujen pelaajista myös Emilia Itävalo viettää talvet Oulussa.
Kestit ehtivät pelata Kempeleessä yhteisen superpesiskesän 2017, ja nyt luvassa on kolmas yhteinen kausi Raumalla.
– Kyllä mä siskon kanssa tykkään pelata. Kiva, että voidaan jatkaa samassa joukkueessa, Essi Kesti sanoo.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.