Jyrki Pellonperä sai sunnuntain pelin lehdistötilaisuudessa vastattavakseen kysymyksen, jatkuvatko hänen hommansa Feran pelinjohtajana.
Vastaus oli huomiotaherättävä. Pellonperä ei vastannut mitään.
Ei, vaikka hänen 2+1-vuotisesta sopimuksestaan on kulunut vasta ensimmäinen vuosi.
– Se oli ehkä lähinnä reaktio siinä ympäristössä pettymyksen keskellä, Pellonperä kommentoi, kun vuorokausi kauden päättäneestä puolivälieräpelistä on kulunut.
Pesäkarhut oli parempi myös kolmannessa kohtaamisessa, joten porilaiset lopettivat Feran naisten kauden suoraan voitoin 3–0 ja jatkavat itse pelejään välierissä.
– Suomeksi se vastaamattomuus tarkoitti sitä, että meidän pitää kriittisesti tarkastella, onko meillä oikeat tyypit johtamassa ja pystymmekö parantamaan näillä, Pellonperä luonnehtii.
– Se on varma, että joukkue tarvitsee aika vahvan valmennusporukan. Sitä kohti täytyy mennä ja sitä asiaa pitää miettiä.
”Tämä on tulosurheilua”
On siis mahdollista, että Pellonperän sopimuksesta huolimatta viuh- kamies Feran naisissa vaihtuu.
– Sopimus on olemassa, mutta tämä on tulosurheilua. Seuralla, joukkueella ja itsellänikin on selkeät tavoitteet. Siksi jotain pitää miettiä ja arvioida, onko jo tutuksi tullut paras vaihtoehto, Pellonperä sanoo.
Kommenttejaan hän antaa rauhallisesti, vailla minkäänlaista kireyttä äänessä.
– Yhteistyötä tässä tehdään, on päätös mikä tahansa. En usko, että tässä mitään draamaa saadaan aikaiseksi, Pellonperä toteaa.
– Jos meidän yhteistyömme päättyy, se ei missään tapauksessa pääty riidoissa. Koen, että olen luottamuksen saanut. Olen erittäin hyvällä fiiliksellä seuran toiminnasta. Tappio ja meidän esityksemme on se, mikä tässä minua harmittaa.
Peli ei kehittynyt
Kolmesta puolivälieräpelistä viimeiseksi jääneessä Fera oli kauimpana voitosta. Silti raumalaiset tarjosivat kaikissa peleissä kovan vastuksen Pesäkarhuille, joka sijoittui runkosarjassa kakkoseksi.
Feran runkosarjasijoitus oli lopulta seitsemäs.
– Tavoitteet eivät täyttyneet, eivät missään nimessä. Se on päällimmäisenä mielessä tästä kaudesta, Pellonperä summaa.
– Yksittäisiä selityksiä voi olla, mutta emme saaneet nousujohteisuutta tuohon kauteen, vaikka Pesäkarhuja tuossa hyvin haastettiinkin.
Käytännössä Fera aloitti ja lopetti kauden hyvin, mutta keskikesällä peli ei tuottanut voittoja. Siinä missä vastustajien peli kehittyi, samaa ei tapahtunut raumalaisille.
– Melkein me olimme keväällä paremmassa iskussa, Pellonperä myöntää.
– Fyysisesti olimme hyvässä kunnossa. Se, mitä tuossa analysoitiin, niin juoksu kulki kyllä niillä, jotka kokoonpanossa olivat.
Huippupelaajia esiin
Feran pelaamiseen vaikuttivat varmasti Miia Puolakan ja Aurora Frantsilan loukkaantumiset. Ne veivät kokoonpanosta ennen kaikkea toisen kopparin, ykköskärjen ja numerolla pelaavan pääkotiuttajan.
– Loukkaantumiset olivat yksi asia. Se on selvä, että ne veivät tehoa, Pellonperä arvioi.
– Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että meiltä nousi esiin huippupelaajia. He olivat hyvässä kunnossa ja olivat tehokkaita. Perustekemisen taso oli hyvällä mallilla.
Pyynnöstä Pellonperä nostaa esiin Itä–Länteenkin valitun Puolakan, loppukesällä isoon vastuuseen nousseen Aino Tanhuan, hyvässä kunnossa olleen Jasmin Andreasenin, joukkueen sisäisen lyöjätilaston voittaneen Henna Suomisen, nuoren ykkösvahdin Hulda Alasen ja jokeripaidassa pelanneen Essi Kestin.
Ja luonnollisesti lukkari Ilona Hakoniemen.
– Henna Suominen pääsi oikeaan tunnetilaan varsinkin viimeisissä peleissä. Hulda Alanen menee siihen suuntaan, että hän on pian yksi sarjan tehokkaimpia etupelaajia. Essi Kesti hoiti päävaihtajan roolia hyvin, Pellonperä luettelee.
– Ilona puolestaan oli koko ulkopelin sielu.
Tekemätön paikka
Feran kilpailutiimiin kuuluva Timo Rajala nostaa omassa arvios- saan loukkaantumisten merkityksen korkeammalle kuin pelinjohtaja Pellonperä.
– Harvemmin pesäpallossa tulee noin pitkiä loukkaantumisia. Nyt tuli kaksi, ja vielä avainpelaajille. Jos pesäpallossa joukkueelta ottaa numerot yksi ja neljä pois, se on aika tekemätön paikka. Mutta se on peliä, sille ei mahda mitään, Rajala painottaa.
– Jääkiekossa kun tulee loukkaantuminen, voi hakea korvaajaa ulkomailta. Tässä lajissa se ei onnistu, vaan käytännössä joukkueen muuttaminen kesken kauden on mission impossible.
Sinänsä Rajalakaan ei lähde piiloutumaan loukkaantumisten taakse.
– Vaikka noita avainpelaajien poissaoloja tuli, pystyimme pelaamaan ihan uskottavasti kärkiseuroja vastaan. Se oli ison kasvun paikka monelle pelaajalle, hän kehaisee.
Monet niistä pelaajista Fera kiinnitti myös tulevaksi kaudeksi tai tuleviksi kausiksi. Seurajohto on asettanut pitemmän aikavälin tavoitteita.
– Tämä kausi oli monivaiheinen. Alku oli hyvä, sitten tuli suhteellisen pitkä notkahdus ja loppua kohden peli parani, Rajala miettii.
– Runkosarja oli kokonaisuutena keskinkertainen, mutta pudotuspeleissä pystyimme pelaamaan niin hyvin, että pelasimme joka pelissä voitosta. Ylitimme itsemme, ja joukkueesta jokainen voi olla ylpeä itsestään.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.