Kerttulan kolumni: Rekrytointi kilpailuetuna

Urheilumenestyminen pohjaa pitkälti kahteen tekijään: ajassa kiinni olevaan valmennukseen ja onnistuneisiin rekrytointeihin.

Viime viikolla sekä Lukko että HPK tulivat ulos avainpelaajikseen hankittujenJoakim Hilldingin ja Mikko Lehtosen sopimusten purkamisella. Sinällään uutiset voidaan ohittaa niskojen nakkelulla, sillä näitähän nyt tapahtuu jokaisessa seurassa jokaisella kaudella.

Urheilumenestyminen pohjaa pitkälti kahteen tekijään: ajassa kiinni olevaan valmennukseen ja onnistuneisiin rekrytointeihin. Näiden tekijöiden summasta syntyy hyvää joukkuehenkeä ja yksilöiden kehittymistä. Vanha urheiluhokema on: kun joukkue menestyy, yksilötkin nousevat esiin.

Ottaen huomioon jääkiekkoyhtiöiden liikevaihtojen kasvun, voidaan todeta, että pitkässä juoksussa talouden on ajanut pakkaselle liian korkeat henkilöstökustannukset. On kuitenkin täysin väärin syyllistää tästä pelaaja-agentteja tai pelaajia. Koko liigan mittakaavassa syy johtuu urheiluhenkilöstön, pelaajien ja valmentajien, voimakkaasta liikehdinnästä. Päävalmentajan vaihtuessa usein kuluiltaan raskaimmat tilikaudet ovat muutoksen molemmin puolin.

Syyllisten etsimisen sijaan kannattaa miettiä miten tähän tulevaisuudessa kyettäisiin vastaamaan. Olen varma, että mikäli joku seura ymmärtää laskea rekrytointiin ja vaihtuvuuteen liittyvät kustannukset yhteen, aukeaa ymmärrys siitä, kuinka paljon pitäisi panostaa pysyvyyteen, kulttuurin johtamiseen ja arvopohjaiseen toimintaan.

On jokseenkin paradoksaalista, että bisnes, jossa henkilöstökulut ajavat taloustuloksen pakkaselle, tehdään rekrytoinnit edelleen pitkälti substanssipainotteisesti. Liian paljon annetaan painoarvoa valittavan kokemukselle sekä taidoille. Aiemmat tilastot, menestyminen sekä taitoarviointi ovat usein kriittisiä tekijöitä valinnoissa.

Muutosten hallinta ja valintaprosessit ovat monessa organisaatiossa kompastuskivenä, koska rekrytoinnit eivät perustu juurikaan arvoihin. Miten ne voisivatkaan perustua, kun monikaan organisaatio ei ole määritellyt arvojaan. Harvinaista ei ole sekään, että arvot vaihtuvat kulloisenkin päävalmentajan mukaan. Miten asiat voitaisiin tehdä sitten toisin?

Urheilupiireissä on viime aikoina puhuttu kulttuurin kehittämisestä. Kulttuurin rakentamisen yksi voimallisin keino on oikeanlaisen työvoiman hankkiminen. Laatutyöpaikoissa päätetään valinnasta hakijan ja yrityksen arvojen sekä kulttuurin yhtenäisyyden kautta. Tässä olisi myös urheilujohtamisen iskunpaikka.

Kaukalon ulkopuolelta tiedetään, että arvopohjainen rekrytointi kasvattaa työimua, lisää sitoutumista ja vähentää vaihtuvuutta. Tärkeintä on löytää ihmisiä, jotka voivat kasvaa juuri tässä organisaatiossa ja kulttuurissa. Henkilöstökustannukset voidaan nähdä henkilöstöpanostuksina. Kasvattamisen kulttuuriin voisi aloittaa omista junioreista.

Sen sijaan, että yhtiöiden johto määrittelee arvopohjansa neuvotteluhuoneesta käsin, saattaa olla parempi suunnata katseet junioriyhteisöön ja luoda strategiaa alhaalta ylöspäin. Tällä hetkellä junioripolkua tallaavan sukupolven arvoista tiedetään vielä verrattain vähän. Mitä tiedetään on se, että he ovat kasvaneet täysin diginatiiveiksi tiedonhakijoiksi. He elävät rajattoman tiedon maailmassa.

Tästä syystä millenniumin jälkeiset lapset eivät ota asioita annettuina vaan kyseenalaistavat niitä. Kun tieto ja osaaminen eivät ole enää harvojen etuoikeus, valmentaja tai seura instituutiona eivät ole enää kyseenalaistamaton auktoriteetti niin kuin joskus aikaisemmin. Tämän faktan hyväksyminen helpottaa muuttamaan johtamisen kulmaa.

Isoin mahdollisuus seuroilla on repiä kilpailuetua rekrytoinnista ja johtamisesta. Yksi hyvä tapa mitata arvoyhteensopivuutta on tarkastella poislähteneiden lukumäärää ja lähtösyitä. Tätä kautta kannattaisi pohtia myös junioreiden invaasiota Pohjois-Amerikan eri nuorisosarjoihin.

Olkoon sitten niin, että kylmissä arvoissa ihminen nähdään kulueränä, mutta johtamisen kontekstissa henkilöstötuottavuus on ihan keskeinen määre. Arvoyhteensopiva kulttuuri luo mahdollisuudet ihmisten henkilökohtaiselle kasvulle motivoituneessa yhteisössä. Yhtä tärkeää kuin pelaajien uralla edistäminen, on valmentajien ja muun seuraväen työssä kasvaminen. Lopulta se näkyy myös positiivisena vaikutuksena tilikirjoissa.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut