Palataan ajassa viikko taaksepäin, viime tiistaihin. Tämän jutun kirjoittaja odottelee Äijänsuon jäähallin päädyn kierreportaiden juurella Valentin Claireaux’ta, jonka sopimuksen optiovuoden Lukko on käyttänyt.
Ranskalainen on vielä suihkussa, kun Aleksi Saarela astuu pukukopista ulos.
Hän kysyy, ketä nyt ollaan haastattelemassa. Vastaus ”sinun sentteriäsi” saa aikaan pään pudistuksen.
– Ei mulla ole sentteriä, Saarela sanoo ja lähtee kapuamaan portaita ylös kohti punttisalia.
Toimittajan jatkokysymykset jäävät vaille vastausta. Onko sinut siirretty taas sentteriksi? Vai peräti pakiksi?
– Vitosketjun sentteriksi, naurahtaa Ilmari Pitkänen, joka kiipeää Saarelan perässä.
Kommentti on helppo tulkita vitsiksi, mutta sitä se ei ole. Saarela on siirretty neljän pelaavan hyökkäysketjun ulkopuolelle.
Lukko lähtee kahden pelin vieraskiertueelle. Ensin vastassa on KalPa. Saarela seuraa koko pelin vaihtoaitiosta.
Matka jatkuu Ouluun. Voittavaan kokoonpanoon ei muutoksia tehdä, joten Saarela aloittaa 13. hyökkääjän roolissa.
Tällä kertaa peli ei suju Lukon komennossa. Valmentaja Kari Heikkilä yrittää kääntää kurssia ketjumuutoksilla.
Saarela pääsee taas kaukaloon. Hän ehtii kellottaa peliajan 7.04 ja pelata kolmannessa erässä ylivoimaakin.
– Siellä pelasi 12 sillä hetkellä parempaa pelaajaa. En mä osaa sanoa muuta syytä. Jos ei ole pelannut hyvin, ei ansaitsekaan pelata, Saarela toteaa.
Superlupauksen istuttaminen penkillä ei jäänyt ilman huomiota, vaan Heikkilä joutui kommentoimaan asiaa sekä Kuopiossa että Oulussa.
Hänen mielestään Saarelan pitäisi pystyä nostamaan kokonaisvaltaisen pelaamisensa tasoa.
Aleksi Saarela, mitä on kokonaisvaltainen pelaaminen?
– Se on sitä, että pelin jokaisella osa-alueella, puolustuksessa, hyökkäyksessä ja keskialueella pystyy pelaamaan järkevästi pelipaikasta riippumatta. Sitä se on noin lyhykäisyydessään.
Heikkilän mielestä Saarela pystyy pelaamaan kokonaisvaltaisesti välillä, mutta sitten hän kadottaa jälleen otteensa.
Käytännössä kyse on siitä, ettei Saarelan puolustuspelaaminen Heikkilän papereissa riitä. Ensin hän siirsi laitilalaisen laituriksi, sitten kokonaan penkin päähän.
– En mä stressaa. Jos on offensiivinen hyökkääjä, ei voi olettaa, että samalla olisi puolustuspelaamisen mestari. Sen tajuaa jokainen, Saarela sanoo.
Pelkät tilastotkin kertovat, että Saarela osaa hyökätä. Hän paukutti viime kaudella Ässissä 20 maalia, ja juniorivuosien pistekeskiarvot ovat kovia.
A-nuorten SM-liiga: 1,02. B-nuorten SM-sarja: 2,25. C-nuorten SM-sarja: 2,55. C-nuorten SM-karsinta: 3,22.
Kaiken lisäksi hän on pystynyt pelaamaan piste per peli -tahdilla sekä alle 18-vuotiaiden että alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa.
– Jos katsot Sidney Crosbyn pelaamista puolustusalueella, niin ei se timanttia ole. Välillä tulee miinuksia, mutta ei sen koutsi varmaan edes välitä niistä. Se saa pyöriä keskikaistalla ja dominoida hyökkäyssuuntaan, Saarela latelee.
– Myönnän kyllä, että aika radikaali esimerkki.
NHL-maailmasta voi kaivaa toisenkin esimerkin. Mikael Granlund on vihdoin lyönyt itsenä läpi Minnesota Wildin paidassa. Hän ilmaveivasi itsensä kansallissankariksi vuonna 2011, mutta alku taalakaukaloissa oli hankala.
Granlund oli kotimaisissa kaukaloissa nuorisotähti, joka pystyi johtamaan HIFK:n hyökkäystä sentterinä. Nyt hän on laitahyökkääjä ja pelaa paremmin kuin koskaan.
Wildin valmentaja John Torchetti istutti viime helmikuussa Granlundin Mikko Koivun laituriksi.
Kakkosvalmentaja Andrew Brunetten mielestä siirto laitaan antoi Granlundille vapautta karvata ylhäältä ja käyttää jalkoja hyökkäämiseen.
Brunette kommentoi Star Tribunen haastattelussa, että varsinkin hyökkäysvoimaiset suomalaiset pelaajat ovat joskus liiankin vastuuntuntoisia puolustukses- sa.
Saarela on vahva luistelija, erinomainen laukoja. Ja hän haluaa hyökätä.
Pitäisikö sittenkin ruokkia hänen vahvuuksiaan eikä pyrkiä poistamaan heikkouksia?
Oman palansa kansallissankarin asemasta Saarela sai reilu vuosi sitten, kun hän oli johtamassa Suomea kotikisoissa nuorten maailmanmestaruuteen. Hän peräti syötti Kasperi Kapasen MM-kullan ratkaisuosuman.
Saarela on varsinaisesti keskushyökkääjä, mutta ajoittain hän löytää itsensä myös laidasta. Nuori mies vakuuttaa pitävänsä molemmista pelipaikoista.
– Sentterinä olet koko ajan mukana, sulla on kiekko ja rytmität peliä. Laiturina se on stop and go, pyörit vaan omalla spotilla ja olet valmis lähtemään räjähtävästi, Saarela kuvailee.
– Tykkään molemmista, mutta mulle ne ovat kaksi ihan eri maailmaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.