Tämän kauden vuoristoratajoukkue Colorado Avalanche selvitti viimeisen oljenkortensa avulla pääsyn NHL:n playoff-peleihin. Ratkaisu jäi viimeisen, St. Louis Bluesia vastaan pelattuun runkosarjaotteluun.
Panokset olivat molemmilla yhtä kovat – voitolla aukeaa taivas, tappiolla vajotaan helvettiin. Paikalla kuolemanottelussa oli luonnollisesti myös Kiekkoareenan toimitus.
Avalanchen oli pakko hoitaa peli varsinaisella peliajalla, Bluesille olisi riittänyt vähempikin. Colorado ei kuitenkaan jättänyt jossittelun sijaa, vaan hoiti pelin kotiin lopputuloksella 5-2.
Playoffien ensimmäisellä kierroksella vastaan asettuu koko liigan paras joukkue – Nashville Predators.
Ottelun jälkeen kotijoukkueen pukukopista löytyy yhtä hymyä oleva kauden suomalaiskomeetta Mikko Rantanen. Toimittajan huikkaamaan moi-tervehdykseen vastataan yllättäen useammasta suunnasta ”moi mitä kuuluu”.
Rantanen kertoo virnistellen hoitaneensa joukkueessa kielenopetusta myös tähän suuntaan. Opettajan kykyjäkin lahjakkaalta nuorelta tuntuu löytyvän, sillä vierasta aksenttia pelikavereiden tervehdyksessä ei juuri ole havaittavissa.
Peli pysyi suhteellisen tiukkana lähes loppuun asti, kunnes Mike Yeo veti pois Jake Allenin Bluesin maalilta 3-1-tilanteessa, kun peliä oli jäljellä vielä 4.35. Rantanen ehti kokea melkoisen tunteiden vuoristoradan, kun Bluesin pyörittäessä peliä kuudella maila katkesi, ja uusi piti noutaa pikavauhtia aitiosta.
Pian tämän jälkeen Gabriel Landeskog täräytti tyhjiin 4-1-maalin – ja alustavat voitonjuhlat alkoivat niin katsomossa kuin kentälläkin.
Sen kummempaa stressiä mailan katkeamisesta tai lopun Blues-pyörityksestä Rantanen ei myönnä ottaneensa. Vaikka kahden maalin johtoa legendaarisesti kutsutaankin ”worst lead in hockey”-termillä, on silloin Rantasen mukaan huomattavasti rennompaa pelata, kun jokaista laukausta ei tarvitse pelätä henki kurkussa.
Kolmen maalin johdossa kaukalossa nähtiin jo riemukas pelaajakasa, vaikka peliä oli vielä jäljellä 3.23. Nuoren joukkueen on välillä vaikea pitää tunteitaan kurissa, mutta hetken riemun jälkeen fokus piti penkillä kääntää takaisin peliin.
Sen kummempia poppakonsteja tähän ei kuitenkaan Rantasen mukaan tarvittu. Pieni muistutus siitä, että peli ei ihan vielä ole ratkennut, vaikka hyvältä näyttääkin oli kuitenkin tarpeen. Blues onnistui vielä kaventamaan 34 sekuntia ennen loppua, mutta Matt Nieto tyylitteli loppulukemat tyhjiin 5-2.
Ennen peliä ottelun tärkeys oli kaikilla joukkueen jäsenillä tiedossa automaattisesti. Pelipäivän rutiineista ei sen kummemmin poikettu, eikä kopissa tarvinnut pitää sen kummempia motivaatiopuheita. Hyvin onnistunut pelin alku oli Rantasen mukaan avainasemassa siihen, että joukkue pystyi pelaamaan niin ehjän kuusikymmenminuuttisen.
Avalanchen vuoristoratamainen kausi on nyt pyyhitty pois. Pudotuspeleissä ei ole enää merkitystä montako voittoa ja tappiota on alla, kaikki on nollattu.
Rantasen henkiökohtaisia tilastoja ei kuitenkaan tulla koskaan nollaamaan historiankirjoista, jonne ne etenkin suomikiekon osalta jäävät isolla fontilla.
Ennen kautta Rantasella ei omien sanojensa mukaan ollut sen kummempaa pistetavoitetta. Selvää oli kuitenkin, että kun kausi alkaa Nathan McKinnonin kaltaisen supertähden vieressä, tulosta pitää myös tulla, että paikka säilyy.
Kääntäen McKinnon myös antaa joka ilta mahdollisuuden tehdä pisteitä.
Pistepörssin kärkisijoja kolkutelleen McKinnonin vierellä Rantanen nakutti lopulta runkosarjassa tehot 29+54=83. Samalla Rantanen liittyi yli 80 pistettä kaudessa tehneiden suomalaispelaajien joukkoon.
Lista on ennen Rantasta ollut kovin lyhyt, eikä päivitystä tilanteeseen ole viime vuosina saatu. Komean nimitrion Kurri, Selänne ja Jokinen perään voidaan nyt kuitenkin lopulta lisätä neljäskin nimi. Moni pelaaja vähättelee omia tekojaan eikä ainakaan myönnä seuraavansa median kirjoittelua asiasta.
Rantanen sitä vastoin myöntää auliisti lukeneensa ”80 kerhoon” pääsemisestä. Äänessä ei kuitenkaan ole tippaakaan ylimielisyyttä, vaan nuori pelaaja kertoo pitävänsä äärimmäisenä, lähes sanattomaksi vetävänä kunniana oman nimensä liittämistä suomalaislegendojen joukkoon.
Samalla tulee myös tunnustusta koko joukkueelle, kukaan ei yksin pystynyt viemään Avalanchea playoffeihin, vaan apua siihen tarvittiin jokaiselta.
Seuraavaksi vastaan asettuu Nashville. Minkäänlaisia paineita Rantanen ei suostu omille niskoilleen tai joukkueen ylle lastaamaan. Nashville oli koko liigan paras joukkue, mutta Avalanche lähtee rohkeasti haastamaa viime kauden finalisteja omalla pelillään.
Etenkin kotona Colorado on pelannut todella hyvin. Rantanen uskoo kotona kaatuvan minkä tahansa joukkueen, mutta sama tekemisen taso ja tunne pitää vain saada mukaan kahteen ensimmäiseen, Nashvillessä pelattavaan pudotuspeliotteluun.
Vaikka maajoukkueasiat aina kiinnostavatkin suomalaisia, ei mahdollisten MM-kisasuunnitelmien penääminen juuri playoffeihin selviytyneeltä pelaajalta ole kovin järkevää. Tähtäin on kuitenkin Stanley Cupin voittamisessa kauden viimeiseen vihellykseen saakka.
Mutta entäpä maajoukkueasiat pidemmällä tähtäimellä? Gary Bettman antoi taannoin lausuntoja, joiden mukaan NHL ei välttämättä olisi enää koskaan mukana olympialaisissa, jolloin ainoaksi kaikki parhaat pelaajat kasaavaksi turnaukseksi jäisi World Cup.
Pitäisikö kapeassa kaukalossa pelattavassa turnauksessa kokeilla suomalaiskykyjen sijasta projektivalmentajana NHL-ympyröistä tuttua valmentajaa – vaikkapa Ken Hitchcockia?
Uutinen Bettmanin puheista tulee Rantaselle yllätyksenä. Valmentaja-asiaan häneltä ei kuitenkaan heru sen kummempaa kannanottoa, hän vain toteaa olevansa tyytyväinen ettei tarvitse olla tekemässä kyseisiä valintoja – ja antaa auliisti kiekkoliiton pomojen hoitaa päätökset.
NHL-olympialaisten mahdollinen loppuminen harmittaa, mutta World Cupissa pelaaminen Rantasta kiinnostaa ehdottomasti.
OLLI-PEKKA KOMONEN
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.