Aivan jokainen ei pysty julkaisemaan Instagram-päivitystä, johon on liitetty kuvat Turusta, Sotshista, Moskovasta ja Calgarysta – ei ainakaan niin, että olisi itse käynyt ottamassa kuvat parin viikon välein.
Susanna Tapanin käänteet ovat olleet tänä syksynä nopeita, ja ne ovat kuljettaneet laitilalaista kirjaimellisesti ympäri maailmaa.
Jääurheilukaudet ovat vasta alussa, mutta Tapani on tänä syksynä ehtinyt jo saada kaulaansa MM-pronssia ja Venäjän pääsarjan hopeaa. Tosin ne olivat viime kauden mitaleita, vaikka niiden kohtalo ratkaistiinkin vasta syksyllä.
– Aika intensiivinen alkukausi oli. Meni aika nopeasti tuossa kaksi kuukautta, Tapani naurahtaa.
Mennyttä aikaa Tapani voi tarkastella varsin tyytyväisenä. Pronssimitali oli Suomelle minimitavoite MM-kisoista, jotka alkuperäisten suunnitelmien mukaan oli pitänyt pelata jo toukokuussa, mutta jotka koronatilanteen takia siirrettiin elokuulle.
Mitalitavoite täyttyi, ja Tapani oli isossa roolissa sen metsästyksessä. Hänet istutettiin kisoissa Suomen ykkössentteriksi, ja seitsemän pelin pistesaldo 3+2=5 oli Suomen kolmanneksi paras.
Uran ensimmäinen ammattilaissopimus
Vain pari päivää kisojen jälkeen Tapani löysi itsensä Kaakkois-Venäjältä. Sinivalkoiset värit vaihtuivat lennossa Venäjän pääsarjaa pelaavan kiinalaisen Shenzhen KRS Vanke Raysin paitaan.
Hän hyppäsi mukaan suoraan edellisen kauden finaaleihin, jossa kiinalaisseura kohtasi Ufan.
Kyseessä oli 28-vuotiaan Tapanin uran ensimmäinen ammattilaissopimus. Ensimmäistä kertaa hänelle maksettiin pelaamisesta oikeasti palkkaa.
– Niin, se oli ihan positiivinen asia. Ei sitä edes tajunnut, kun sinne meni suoraan MM-kisoista, Tapani kertaa.
– Ei sitä ole oikein vieläkään tajunnut, koska se palkka tulee vasta sitten, kun se kolahtaa tilille. Se tulee sitten myöhemmin.
Yliopistovalmentaja houkutteli mukaan
Kunlun Red Starin omistaman KRS Vanke Raysin paidassa nähtiin finaaleissa peräti neljä suomalaispelaajaa. Minttu Tuominen pelasi joukkueessa jo viime kaudella, mutta Tapanin tavoin myös Anna Kilponen ja Michelle Karvinen lähtivät MM-kisojen jälkeen keikkahommiin.
Vaikka kyseessä oli kiinalainen joukkue, finaaleissa sen paidassa ei pelannut yhtään kiinalaispelaajaa.
– Aika sekalainen sakki se oli. Paljon pelaajia Pohjois-Amerikasta ja jenkkivalmennus, Tapani toteaa.
– Kivakin niin, sillä tuli vähän erilaista kulttuuria mukaan. Paljon uusia kavereita ja kaikki suht samanikäisiä.
Päävalmentaja Brian Idalski on mies, jonka ansiosta Tapani seikkailulle itään päätyi. Kaksikon tiet olivat kohdanneet jo vuosia sitten North Dakotan yliopistossa, jossa Tapani vietti talven 2013–14.
Idalski valmentaa nyt kolmatta kautta KRS Vanke Raysia.
– Kaksi viime vuotta hän on yrittänyt saada mua tuonne, Tapani paljastaa.
– En ollut muutenkaan ajatellut, että lähtisin olympiavuotena minnekään, mutta tällainen pätkä alkuvuodesta sopi hyvin. Se oli aika sopiva sauma tähän kohtaan.
Kiinan olympiapelaajat saivat tilaa kehittyä
Valmistuminen olympialaisiin oli mielessä myös Kiinassa, joka talvikisat ensi vuonna järjestää. KRS Vanke Raysin ulkomaalaispelaajat tekivät finaalien jälkeen tilaa olympialaisiin valmistautuville kiinalaiskiekkoilijoille.
– Pelin taso Venäjällä oli positiivinen yllätys. Me tietysti pelasimme parhaita joukkueita vastaan, mutta siellä oli tosi taitavia pelaajia, Tapani kuvailee.
– Yksilötaito oli kova, ja ne pelit olivat sellaista päästä päähän -taitokiekkoa. Ne pelit palvelivat ihan omia tavoitteitani.
Kruunu jäi puuttumaan Tapanin keikalta itään, sillä Zhenskaya Hockey Leaguen viime kauden mestariksi pelasi itsensä lopulta Agidel Ufa.
– Venäjällä oli aika mukavaa. Kaikki meni muuten hyvin, mutta finaalissa tuli karvas tappio. Mutta aina ei varmaan voi voittaa, Tapani puntaroi.
Kiinalaisjoukkue kutsuu olympialaisten jälkeen
KRS Vanke Raysin varsinainen kotikaupunki on Shenzhen, mutta koronatilanne ajoi viime kaudella joukkueen evakkoon Moskovan esikaupunkialueelle.
Joukkue pelasi kotipelinsä Stupinossa, ja tällä kaudella kotihalli on Mytištšissä.
– Venäjä sinänsä oli tosi positiivinen kokemus. Olin siellä muutaman kerran aiemmin ollut, enkä olisi voinut ajatella, että asuisin siellä, Tapani myöntää.
– Mutta me asuimme siellä viiden tähden hotellissa. Se oli ihan kuin olisi ollut vaikka Jenkeissä. Ja pääsimme käymään Moskovassakin. Kaikesta tuli tosi positiivinen kuva.
Nyt Tapani on Suomessa ja Turussa, mutta hänen on tarkoitus vielä palata kiinalaisjoukkueeseen tämän kauden aikana, kunhan olympialaiset ovat ohi.
– Tarkoitus on mennä sinne takaisin, jossain kohtaa tällä kaudella, hän toteaa.
– Mutta nyt tähdätään olympialaisiin. Se on ainut tähtäin nyt.
Lehkosen Ikan opissa jäällä
Vuoden 2022 olympiaturnaus käynnistyy 3. helmikuuta, ja Suomi kohtaa heti avauspäivänä Yhdysvallat. Joukkueet ottavat varaslähdön kisoihin, sillä olympialaisten avajaiset järjestetään vasta seuraavana päivänä.
Ennen olympialaisia naisten maajoukkue kokoontuu yhteen kerran. Naisleijonat kohtaavat marraskuun puolivälissä Kanadan kolmesti maaotteluissa, jotka järjestetään Turussa ja Helsingissä.
Useampia jääkiekkopelejä Tapani ei ennen olympialaisia enää pääse pelaamaan. Hän pelaa tällä kaudella ringeten SM-sarjaa RNK:n joukkueessa, mutta ei jääkiekkoa missään.
Viime kaudella hänelle kirjattiin yksi peli TPS:n B-poikien akatemiajoukkueessa, mutta pelit poikajunioreissa päättyivät pienimuotoiseen selkkaukseen.
– Tähän asti olen ollut Lehkosen Ismon kanssa eri jäillä. Enemmän on hiottu yksilötaitoa, ja olen ollut välillä jopa ”Ikan” kanssa kahdestaan jäällä, Tapani valottaa.
– Ensi viikolla olen menossa TuTon A-junnujen aamujäille. Siellä tulee vähän kamppailuvoimaa mukaan.
Naisten kotimaisen jääkiekkoliigan pelejä Tapani ei pitänyt edes vaihtoehtona, ja pätkäpestin etsiminen jostain poikajoukkueestakin tuntui liian vaikealta säätämiseltä.
Hyökkääjä kuitenkin luottaa, että hänellä on kasassa paketti, jolla voi valmistautua olympialaisiin riittävän hyvin.
– Tuntuu aika paljon rankemmalta kuin ammattilaisena oleminen. Ei todellakaan mitään lomaa.
Vierasjoukkueen kapteenina tutussa hallissa kasvattajaseuraa vastaan
Ringeten SM-sarjassa Susanna Tapani on ollut tutun tehokas. RNK:n paidan hän puki ylleen viimeksi sunnuntaina ja paukutteli viisi maalia Ilveksen verkkoon.
Takana on kuusi SM-sarjapeliä, joiden yhteistehot ovat 17+4. Niillä irtoaa koko sarjan pistepörssin neljäs sija.
Lokakuun alussa Tapani pääsi pitkästä aikaa näyttämään taitojaan myös Laitilan jäähallissa, sillä hänen kasvattajaseuransa Jyske palasi täksi kaudeksi yli 20 vuoden tauon jälkeen pääsarjatasolle.
– Se oli itelle tosi kiva. Tuli jopa ennen peliä vähän jännitystä, jota harvemmin ennen normipelejä tulee, Tapani paljastaa.
Tapani on RNK:n kapteeni, mutta luonnollisesti hän on seurannut mielenkiinnolla Jyskeen tekemisiä.
– Oli kiva pelata, kun oli paljon kavereita vastassa.
Yksi pelaaja oli enemmän kuin kaveri. Myös Jyskeen paidassa luisteli Tapani, etunimeltään Teresa.
– Serkku. Hän on aina ollut vähän kuin pikkusisko itelle. Oli ihan mielenkiintoinen kokemus. En olisi uskonut, että jonain päivänä häntäkin vastaan pelaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.