Kolumni: Kilpaurheilu ei ole järkevän ihmisen valinta

Titta Keinäsen tie maailman karatehuipulle ei ole ollut se tyypillisin. Hän lopetti 16-vuotiaana, kokeili välillä lukkopainia ja capoeiraa sekä haki elämänkokemusta vaihto-oppilasjaksolta Ecuadorista. Silti euralainen uskoo tehneensä asiat itsensä kannalta oikein. 25-vuotiaana hänestä tuli karaten EM-mitalisti. Kuva: Jere Grönberg

Urheilu luo meille sankareita, jopa kansallisia myyttejä. Suomi on juostu ja hiihdetty maailmankartalle jo kauan sitten.

Nykypäivän urheilutaivaan tähdet ovat yhä kirkkaampia, mutta entistä harvemmassa.

Tähtiloiston rinnalle tutuksi ovat tulleet tarinat huippulahjakkaista nuorista, jotka poikkeavat urheilijan polulta jo ennen täyden potentiaalinsa mittaamista.

Nuorten arvokisamenestyjien lopettamispäätökset aikuisuran kynnyksellä ovat arkea pienemmissä lajeissa, mutta yhä tutumpia myös jääkiekon ja jalkapallon kaltaisissa lajeissa, joissa väylä huipulle on näkyvä ja urheilu-uran taloudelliset palkkiotkin ovat houkuttelevia.

Urheilukulttuurimme syvimpiä ongelmia ei ole NHL-tähtien olematon kiinnostus edustaa maataan, vaan se, että niin moni lahjoja osoittanut nuori ei koe tällaista tasoa edes tavoittelemisen arvoiseksi.

Syy on selvä: kilpaurheilu ei Suomessa ole rationaalisen ihmisen valinta. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on politiikan ja talouden saralla vuosisatoja hellitty ajatusta ihmisestä rationaalisena toimijana, ideaa on syytä soveltaa myös urheiluun.

Valistusajan merkittävämpiin influenssereihin lukeutunut Jeremy Bentham linjasi tunnetussa prinsiipissään, että yksittäinen ihminen toimii rationaalisesti pyrkiessään päämääriinsä. Yksilölle arkisia päämääriä voivat olla vallan, turvatun aseman tai taloudellisen hyvinvoinnin tavoittelu.

Rationaalisen valinnan teorian linjoilla on kysyttävä, miksi urheileminen ei ole järkevä valinta suomalaiselle nuorelle.

Vastaus on yksinkertainen. Meillä asiat ovat liian hyvin. Hyvinvointivaltion nykynuorelle rationaalinen valinta voi olla jatko-opiskelupaikka korkeakoulussa, ammattitutkinto ja vakaa toimeentulo tai elämästä nautiskelu maailmaa kiertäen. Maailman onnellisimmalla kansalla on varaa tällaisiin valintoihin.

Epävarma, useimmiten taloudellisesti niukka ja vähintäänkin fyysisesti kohtuuton elämäntapa kilpaurheilun parissa houkuttelee yhä harvempaa yksilöllisen elämänprojektin päämääränä.

Toisin kuin menneinä aikoina tai monissa maissa vielä nykyäänkin, urheilu on pohjoisessa yltäkylläisyydessämme enää harvalle väylä parempaan elämään.

Koripalloa taitavan amerikkalaisen slummipojan tai ylivertaisilla juoksijan geeneillä varustetun afrikkalaiskylän nopeimman tytön kohdalla tilanne on toinen, heille urheilu voi olla rationaalinen valinta: keino merkittävään sosiaaliseen ja taloudelliseen nousuun.

Voimme iloita siitä, että suomalaisnuorten asiat ovat hyvällä mallilla, mutta urheiluihmisten tulisi pohtia lajiensa kasvupohjaa tältä kannalta. Jokainen urheilun parissa toimiva tietää, että vähänkin varttuneempien junioreiden dropout on luvuiltaan tyly ilmiö.

Vaikka intohimoisimmat tai yksioikoisimmat nuoret atleetit valitsevat huippu-urheilun tavoittelun, pohja on kapea ja lahjakkuudetkin tarvitsevat yleensä tuekseen muita. Tämä korostuu etenkin joukkuelajeissa: uusille kaapokakoille ja teemupukeille tarvitaan joukkuekavereita, käytännössä lisäksi osallistuvia maksajia talenttitehtaiden pyörimiseksi.

Pitäisi siis saada nuoret valitsemaan urheilu – heille pitää antaa siihen syy. Mikä se voisi olla?

Yksilökeskeisessä elämäntavassamme korostuvat nautintoon ja ikiomaan identiteettiin liittyvät arvot. Ne ovat asioita, jotka voivat liittyä myös vakavissaan urheilemiseen – nautinnollisen elämäntavan rakennuspalikoista syntyy poikkeusyksilöille kunnianhimo, joka tekee urheilemisesta elämää muuttavan valinnan.

Urheilun pitää pystyä kilpailemaan muiden, aikuiselämän kannalta painavien valintojen kanssa. Rahan voimalla tilanne tuskin korjaantuu lähivuosina, siksi jokaisen valmentajan, seuran ja lajiliiton pitäisi selvittää itselleen, miksi nuoren pitäisi valita urheilu.

Syy voi olla joko urheilun houkuttelevuus tai sen joustavuus muiden valintojen rinnalla. Valinta on meidän.

Lisää aiheesta

Kolumni: Tiedätkö, mikä on tärkeintä nuorten urheilussa?