Kun 44-vuotias jääkiekkoilija Teemu Selänne tai 39-vuotias hiihtäjä Aino Kaisa Saarinen päättävät lopettaa urheilu-uransa, kukaan ei ihmettele. Näin sen pitikin mennä, oli jo aika.
Paljon erikoisempaa on, että 19-vuotias lupaava liigajalkapalloilija Eero Hyökyvirta ilmoittaa lopettavansa ja tekevänsä jotain aivan muuta. Ei vielä ollut aika, uran huippuvuodethan olivat vasta edessä.
Se vasta poikkeuksellista on, että 30-vuotias jääkiekkoilija Oskar Osala ilmoittaa pitävänsä taukoa urheilusta. Nyt ei todellakaan ole aika, kaksinkertainen KHL-mestari ja olympiakiekkoilijahan elää uransa huippuvuosia.
Ehkä ensireaktioni Hyökyvirran ja Osalan tapauksiin olivat tuollaisia. Kun luin Hyökyvirran haastattelun Helsingin Sanomista ja kuuntelin Osalaa Yle Puheella, aloin miettiä tarkemmin.
Ei heidän päätöksissään lopulta ole mitään kovin erikoista tai poikkeuksellista.
Vajaa parikymppisiä pelaajia lopettaa jalkapallon jatkuvasti. Kuka keskittyy opiskeluun, kuka kavereihin, kuka perheeseen ja kuka on muuten vain saanut potkimisesta tarpeeksi.
Hyökyvirta laskeutui kilpaurheilun ulkopuolelle ehkä normaalia korkeammalta, koska hän pelasi tällä kaudella Veikkausliigaa Ilveksessä.
Hyökyvirta kuului ikäluokkansa superlahjakkuuksiin HJK:ssa ja hänellä oli eväät päästä pelaamaan ulkomaille asti. Se oli Hyökyvirran tavoite. Ja sen takia lopettamispäätös lopulta kypsyi.
Ilves pelasi tänä kesänä Eurooppa-liigan karsinnoissa PFC Slavia Sofiaa vastaan. Bulgarialaisseuran pelaajat olivat niin paljon parempia kuin suomalaiset, että vaihtopenkiltä peliä katsellut Hyökyvirta hieman masentui.
Jos Bulgarian jalkapallo taso on noin paljon edellä Suomea, niin kuinka vaikeaa Euroopassa onkaan breikata. Eikä Suomessa jalkapallossa ole luvassa kovin muhkeita palkkoja.
Hyökyvirta keskusteli päätöksestään agenttinsa ja lopulta Ilveksen päävalmentaja Jarkko Wissiin kanssa. Kaksivuotinen sopimus purettiin ja Hyökyvirta keskittyy nyt lukio-opintoihin.
Hyökyvirran ratkaisusta voi olla montaa mieltä, mutta yksi hänen kommenttinsa Helsingin Sanomille on paljonpuhuva:
– Ammattiurheilussa on niin sidoksissa siihen urheiluun, että kaikki menee sen mukaan. Koko päivä palvelee vain urheilua. Se rupesi tulemaan korvista ulos, kun rupesin miettimään, mitä kaikkea muuta tässä maailmassa on.
Ei kenenkään ihmisen tässä maailmassa ole pakko harrastaa tai työskennellä urheilua, vaikka joskus omassa kuplassa se saattaa siltä tuntua. Sen oivalluksen teki viime keväänä myös Oskar Osala.
Kun KHL-kausi Metallurg Magnitogorskissa päättyi, Osala teki päätöksensä. Hän pitäisi jääkiekosta taukoa, kunnes kipinä pelaamiseen roihahtaa taas liekkeihin.
Osalan voimavarat olivat huvenneet jo edellisenä kesänä. Hän teki valtavasti töitä saavuttaakseen unelmansa pelata NHL:ssä, mutta neuvotteluista huolimatta yhden suunnan sopimus jäi saamatta. Osala palasi Venäjälle jo valmiiksi väsyneenä.
Osala päätti ottaa aikalisän. Hän on matkustellut, viettänyt aikaa lähimmäistensä kanssa, treenaillut ilman stressiä ja pelannut paljon golfia. Tasoitus on kuulemma 4,2.
– Olen niin onnellinen, että tein tämän päätöksen. Oletin kyllä, että puolen vuoden päästä alkaisi ihan saletisti kunnolla hiukoa. Tuntuu kuin seisoisin edelleen siellä Mount Everestin edessä, Osala kertoi Yle Puheen Jääkiekkokierroksella.
"Ammattiurheilussa on niin sidoksissa siihen urheiluun, että kaikki menee sen mukaan. Koko päivä palvelee vain urheilua. Se rupesi tulemaan korvista ulos, kun rupesin miettimään, mitä kaikkea muuta tässä maailmassa on."
Osala voisi olla mielenkiintoinen nimi Rauman Lukkoakin ajatellen, sillä seura etsii hyökkääjää.
Tunnollisena huippuammattilaisena tunnettu Osala kelpaisi varmasti mille tahansa liigaseuralle niin esimerkiksi pukukoppiin kuin rymistelemään jäälle.
Vaikka Osalan pelihalut palaisivatkin, mies epäili, että häntä ei nähdä liigajäillä. Ei edes kasvattajaseurassa Vaasan Sportissa. Sen sijaan hän mainitsi, että Ruotsissa pelaaminen voisi kiinnostaakin.
Yle Puheen lähetystä juontanut Ylen toimittaja Teemu Tammilehto vertasi osuvasti Osalan päätöstä muihin ammatteihin kuin urheiluun.
– On rohkea veto uskaltaa hypätä urheilijana parhaassa iässä pois oravanpyörästä. Vaikka tekisi miten elämänsä suurinta intohimoa, siinäkin voi liekki välillä hiipua, Tammilehto muistutti.
Kuinka moni koko elämänsä samaa työtä tehnyt ihminen haluaisi kolmekymppisenä kokeilla jotain muuta tai ottaa hengähdystauon?
Veikkaanpa, että aika moni.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.