Olin alkuvuoden poissaoleva Länsi-Suomen urheilusivuilta, koska kävin opintovapaalla tavaamassa psykologian perusteita.
Urheilua kun ammatikseni ja harrastuksekseni teen, pysähdyin monta kertaa kesken luennon tai oppikirjan sivujen pohtimaan psykologian yhteyttä urheiluun. Muistan miettineeni esimerkiksi seuraavaa.
Vanhempien ja sattuman merkitys. Ihmiselle jaetaan geeniperimässä elämään ja urheiluun tietyt kortit jo ennen ensimmäistä henkäystä. Yksin noilla korteilla ei voita vielä peliäkään, sillä kasvuympäristömme ja kokemamme sekoittavat pakkaa monet kerrat.
Jos jotain merkittäviä asioita pitäisi nostaa esiin, niin vanhemmilla ja sattumalla on valtava vaikutus siihen, päätyykö ihminen urheilu-uralle ja vieläpä menestyy siinä.
Suhtautuisin varauksella, kun joku olympiavoittaja julistaa, että kovalla työllä unelmat voivat toteutua. Yhtä olympiavoittajaa kohti riittää satoja, tuhansia tai miljoonia, joiden unelmat eivät yrityksestä huolimatta toteutuneet. Silti: kannattaa yrittää.
Hermosto. Kognitiivisen neurotieteen dosentti Markku Penttonen suhtautui kriittisesti niin sanottuihin herkkyyskausiin: että tiettyinä ikävuosina olisi urheilua ajatellen opittava tietyt asiat.
Vaikka vuosi-ikkunoita ei voisikaan antaa, ihmisen hermosto muovautuu lapsena kovaa vauhtia. Ihminen pystyy oppimaan uusia asioita ja liikunta on hyväksi läpi elämän, mutta urheilun kannalta tietyt taidot on eduksi automatisoida jo nuorena.
Kämmenlyönnin voi oppia vielä viisikymppisenä, mutta tennisuraa ajatellen toistopankissa pitää olla talletuksia jo kymmenvuotiaana.
Silmät kannattaa pitää auki, mutta myös kiinni. Urheilijanalkujen ja vanhempien on hyvä muistaa, että opitun tallentaminen tapahtuu unessa.
Motivaatio. Mistä syntyy paras motivaatio? Ihastuin itse Richard Ryanin ja Edward Decin itsemääräämisteoriaan, jonka mukaan tekemisen motivaation pitäisi kummuta ihmisen sisältä, ei ulkoisista pakotteista.
Decin ja Ryanin teoriassa keskeistä on myös, että ihminen tuntee olevansa hyvä tekemässään ja saavansa tuloksia aikaan. Kolmas merkittävä asia on, että ihmisellä on perustarve olla yhteydessä muihin ihmisiin: välittää ja kokea tulevansa välitetyksi, kertoa ja tulla kuulluksi.
Omasta halusta kumpuava sisäinen motivaatio on tutkimuksissa yhdistetty muun muassa hyvään mielenterveyteen, hyviin tuloksiin, sinnikkyyteen ja intohimoon.
Käskyjen, palkkioiden ja pelon pönkittämän ulkoisen motivaation taas on havaittu olevan yhteydessä mielenterveysongelmiin, huonoihin tuloksiin ja luovuttamiseen.
En malttanut olla piirtämättä sukupolvijanaa, joka alkoi syvältä ulkoisesta motivaatiosta ja jatkoi kulkuaan kohti sisäistä motivaatiota.
Vanhuus. Urheilussa ihannoidaan nuoruutta ja potentiaalia, mutta aliarvioidaanko samalla vanhuutta ja kokemusta.Ihminen on fyysisessä kukoistuksessaan noin 30-vuotiaana, mutta henkinen huipennus tapahtuu kenties vasta 70–80-vuotiaana.
Elämänkokemusta saa elämällä, urheilukokemusta urheilemalla ja valmennuskokemusta valmentamalla.
– Suomalainen kulttuuri on kiinnostuneempi nuoruuden energiasta kuin vanhuuden tuomasta viisaudesta. Missä on urheilukulttuuria, siellä ihannoidaan kokemusta, tokaisi koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann, 61, Urheiluhullut-ohjelmassa.
35-40 vuotta on urheilussa mielenkiintoinen ikä. Urheilijana olet jo kaiken nähnyt veteraani, mutta valmentajana vasta kokematon keltanokka.
Muutos. Joku viisas on joskus pilkkonut urheilun neljään osa-alueeseen: fyysiseen, tekniseen, taktiseen ja psyykkiseen.Urheilun peruskivi on ammoisista antiikin ajoista asti ollut fyysisessä osa-alueessa. Paini on urheilua, kaikki muu liikuntakasvatusta, lausui Ville Nieminen.
Tekniikkaa ja taktiikkaakin on varmasti tarvittu urheilussa aina, mutta viimeistään 2000-luku on tuonut tullessaan niin valtavan tietovyöryn, että ei teknis-taktisuuden aikakaudesta puhuminen ihan keskustelupalstoilta kaivettua ole.
Tekniikalla voi käsittää myös digitalisaation, joka on mullistanut urheilun monellakin tavalla. Älykello kertoo, kun on väsynyt, jos ei itse ymmärrä. Tekoäly taas, minkälainen pelaaja kannattaisi ostaa.
Urheiluperheen uusi tulokas e-urheilu ei rakennu enää fyysisen peruskiven päälle.
Urheilu muuttuu siinä missä maailmakin. Jos ei sopeudu, putoaa kyydistä. Kokenutkin.
Urheilupsykologia. Ennustan, että seuraava urheiluun pyyhkäisevä aalto on psykologinen aalto. Vaikka urheilupsykologeja ja henkisiä valmentajia on alkanut putkahdella urheilujulkisuuteen, esimerkiksi tieteenalana urheilupsykologia on verrattain nuori.
Miksi urheilija hakee helposti apua kireään reiteen, mutta ei esimerkiksi mielen murheisiin, negatiiviseen ajatteluun tai huonoon itseluottamukseen, vaikka ne saattavat olla urheilusuoritukselle paljon suurempi haittatekijä.
Tulevaisuudessa urheilupsykologi on osa urheilijan taustatiimiä siinä missä fysioterapeutti tai managerikin. Osin näin jo onkin.
Tieteen tutkimusmatka ihmisten fyysisen suorituskyvyn äärirajoille lähestyy limittiään, mutta ihmismielen voimavarojen ymmärtämisessä me saatamme olla vasta lähtöruudussa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.