Kun Rauman Lukon tämän kauden superpesisjoukkuetta jälkiviisaana katsoo, niin mieleen tulee heti kaksi joukkueen rakentamiseen liittyvää ongelmaa. Feran edustusjoukkueesta ei löytynyt luotettavaa kotiuttajaa, eikä tarpeeksi nopeita jalkoja.
Lukon etenemisvoimaa nakersivat Laura Jokisen jalkoja hidastaneet polvivaivat ja loppukaudesta parantaneen Kati Tanhuan vaikeudet päästä kentälle.
Lyöntipuolella varsinkin kotiutusyrityksistä paistoi varovaisuus ja epätasaisuus. Kentän rajat saivat olla rauhassa Lukon lyödessä, eikä joukkueesta löytynyt Porin Susanna Puiston tapaista raivokasta saumanpuhkojaa.
Raumalaisista eniten juoksuja lyöneillä Henna Suomisella ja Inka Pietilällä oli hyviä, mutta myös liian pitkiä huonoja jaksoja. Jokeri Enni Kylä-Kausen erikoisalaa on juoksijoiden järjestäminen kolmospesälle, eikä kapteenilla ollut antaa takavuosien tapaista panosta kotiuttamiseen.
Viime kauden kotiuttajajokeri Meri Kontu purki jatkosopimuksensa talvella, eikä seuralla riittänyt paukkuja kaapata kiikarissa ollutta Annika Färmiä tilalle.
Fera perusti täksi kaudeksi ykköspesisjoukkueen järkevältä kuulostavaksi väliportaaksi junioreille ja alasarjapelaajille kohti Superpesistä.
Kaikki kunnia sarjan kakkoseksi sijoittuneelle Feran nuorelle joukkueelle, mutta olisi ehkä sittenkin seuran etu, että raumalaisten eteen mahtuisi monta kovempaa joukkuetta. Silloin pelaajat saisivat paremmin Superpesikseen valmistavia oikeasti kovia pelejä.
Nyt kävi selväksi, ettei ykkösestä niin vain nousta isoon rooliin pääsarjassa.
Feralla oli nimittäin käytettävissään kaksi Ykköspesiksen top10-kotiuttajaa, Janika Lipsula ja Teea-Kaisa Vikiö, sekä Mynämäellä sarjan etenijätilaston voittanut Henna Nurmi. Kaikkien anti Superpesiksessä jäi toistaiseksi kevyeksi.
Kuten kilpailupäällikkö Hannu Toivonen totesi, omien kasvattien ja nuorten pelaajien kehittäminen pääsarjatason vakiopelaajiksi saattaa vaatia pitkäjänteistä työtä enemmän kuin vuoden tai kaksi.
Kokoonpanoon ei voi myöskään ladata kerralla liikaa kokemattomia pelaajia, jos Lukko haluaa edelleen haastaa sarjan kärkijoukkueet.
"Siitä iskukyvystä Feran seurajohto haluaisi varmasti pitää kynsin hampain kiinni, sillä viime vuosina tapahtunut hyppäys varteenotettavaksi mitalijoukkueeksi on näkynyt Otanlahden lehtereillä. Pesäpallo on pyyhkäissyt karkuun jalkapallolta Rauman seuratuimpana kesäpalloiluna."
Siitä iskukyvystä Feran seurajohto haluaisi varmasti pitää kynsin hampain kiinni, sillä viime vuosina tapahtunut hyppäys varteenotettavaksi mitalijoukkueeksi on näkynyt Otanlahden lehtereillä.
Seura on toki kehittänyt ottelutapahtumaansakin, mutta yleisökeskiarvo ei kieppuisi tuhannen kieppeillä, jos Lukko pelaisi sarjan toisessa päässä.
Liekö vaisumpi kausi vai kolea kesä vaikuttanut, mutta Feran kotiotteluiden katsojakeskiarvo putosi päättyneellä kaudella rahtusen (877), viime vuosien luvuista (2016: 1020, 2015: 941). Luvut ovat kuitenkin kotimaisessa naispalloilussa komeita.
Pesäpallo on pyyhkäissyt karkuun jalkapallolta Rauman seuratuimpana kesäpalloiluna. Vielä 2010-luvun taitteessa Pallo-Iirot pelasi Kakkosessa isompien yleisömäärien edessä kuin Fera Superpesiksen sijoista 6–8.
Jotta mitalijahti Raumalla voisi jatkua, Lukko kaipaa siis kotiutus- ja etenemisvoimaa. Olettaen, että pahin ei tapahdu ja tämän kauden joukkue hajoa totaalisesti lopettamisten ja siirtojen takia.
Jo osaavien lyöjien ja nopeiden jalkojen kaappaaminen pelaajamarkkinoilta on helpommin sanottu kuin tehty, sillä naisten huippupesäpalloilijoita on vähän ja heidän kimpussaan kaikki muutkin seurat.
Feran valttikortit ovat vähissä, sillä ei ole mestarisuosikin sädekehää, ei eturivin pelinjohtajaa, eikä Tampereen tai Jyväskylän opiskelumahdollisuuksia.
Toisaalta on valtakunnan tasolla vertailun kestävä juniorimylly, joka tuottaa pelaajia. Raumalla ei sentään tarvitse pelätä, että pääsarjapalloilu loppuu pelaajapulaan, kuten kävi vaikkapa vielä syksyllä 2012 pronssiottelussa pelanneelle Viinijärvelle.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.