KOLUMNI: Kimi Räikkösen kuvailu herätti isomman ajatuksen – huutava valmentaja saattaa tarkoittaa hyvää, mutta tekeekö hän pelaajistaan hitaampia ja huonompia

Kimi Räikkönen tekee formula-autossa ratkaisuja "selkärangasta". Rallia ajaessaan hänen on pakko kuunnella kartturia. Kuva: AOP

Mitä yhteistä on ralliautoilun nuotittamisella ja jalkapallolla? Tämä tuli mieleeni lukiessani Kari Hotakaisen kirjoittamaa Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjaa.

Räikkönen kuvaili formula-auton ajamista näin:

– Kyllä se ajo ja sen aikaiset ratkaisut tulee jostain automaattisesti, alitajuntaisesti. Jos joku kysyy, mistä sä tiedät missä jarrutat, niin en mä osaa sanoa. Se ajatus vaan tulee. Jos mä joutuisin miettimään, että tuossa mä jarrutan, niin eihän siitä tulisi hevonhelvettiä. Aina olisit myöhässä, suomalaiskuski kertoi.

Formulan ja rallin suurimmaksi eroksi Räikkönen taas kuvaili nuotittamisen.

Formula-autossa ratkaisut tehdään itse, kun taas rallissa pitää kuunnella koko ajan kartturin ohjeita. Se hidastaa ajamista.

Aloin miettiä Räikkösen kuvailua muiden urheilulajien, erityisesti pallopelien kannalta. Jos nuotittaminen ja kuullun miettiminen hidastaa formula- ja rallikuskeja, miksei se hidastaisi jalkapalloilijaa.

Kentän laidalla pelaajille huutava ja jokaista suoritusta kommentoiva valmentaja tarkoittaa hyvää. Hän yrittää auttaa ja opettaa pelaajiaan, ja varmasti myös voittaa jalkapallopelejä.

Itseasiassa kaatamalla informaatiotulvan pelaajiensa niskaan hän saattaa kuitenkin hidastaa ja vaikeuttaa heidän pelaamistaan.

Länsi-Suomen haastattelema urheilupsykologi Marja Kokkonen kyseenalaistaa, kuinka paljot pelaajat nopeissa pallopeleissä edes kuulevat huutoja pelin tiimellyksessä.

– Jos pelaajat eivät kuule, miksi edes huutaa? Välillä tuntuu, että huutelu on enemmän valmentajan oman olon helpottamista ja höyryjen päästelyä.

Kokkosen mielestä hyvä valmentaja on sellainen, joka on tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Pelaaja hallitsee pelin ja päätöksenteon pelitilanteessa ilman jatkuvaa ohjeistustakin.

Siksi parhaat huippu-urheilusuoritukset ovat täysin automatisoituneita ja syntyvät riittävän rentoutuneessa tilassa. Sikäli kuin urheilukilpailussa voi olla rentoutunut.

Jos työ harjoituskentällä on tehty hyvin, pelaajat opetettu pärjäämään itsenäisesti pelissä vastaantulevissa tilanteissa, eikö ole aivan sama, istuuko valmentaja hiljaa vaihtopenkillä vai ravaako hän melskaten 20 kilometriä sivurajalla?

Kokkonen yhdisti esimerkkini Räikkösestä ja jalkapallosta tutkimukseen, jossa käsiteltiin unen vaikutusta päätöksentekoon.

Hänen mukaansa valmentajan huutaminen, vaikka vain puoliajankin aikana, kuormittaa autonomista hermostoa samaan tapaan kuin univaje.

Urheilusuorituksen kannalta univaje on huono juttu, koska esimerkiksi automaattiset liikemallit hidastuvat, tarkkaavaisuuden suuntaaminen huonontuu ja tietojen prosessointi hidastuu.

– Ihmisellä on tietty kapasiteetti pitää huomiokykynsä kasassa. Kaikki häiritsevät tekijät syövät osuutensa siitä kyvystä ja hermosto ylikuormittuu, Kokkonen kuvailee.

Jalkapallopelissä tämä voisi tarkoittaa vaikka, että syöttö livahtaa metrikaupalla ohi kohteen tai vastustaja tulee huomaamatta takaa ja riistää pallon.

Pallopelissä Kokkosen kuvaama kuormitus voisi muodostua esimerkiksi siitä, että pelaajan pitää havainnoida omia pelaajia, vastustajia, tyhjää tilaa ja pelivälinettä ja yrittää tehdä sen perusteella paras tilanteeseen sopiva ratkaisu. Pahimmillaan hänen pitäisi siis vielä kohdistaa huomionsa sivurajalle ja yrittää kuunnella ja sisäistää, mitä valmentaja siellä sanoo. 

Kuvittele itsesi suurkaupungin keskustan ruuhkaan, jossa autoja tööttäilee edessä, takana ja sivulla. Joukossa vilisee pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Samalla pitäisi seurata liikennevaloja ja navigaattoria. Kaipaisitko vielä jonkun pelkääjänpaikalle antamaan palautetta ajosuorituksestasi?

Toisaalta, antavathan pelaajatkin kentällä toisille omia ohjeitaan. Miksi on haitallisempaa, jos valmentajaa antaa paljon palautetta tai varsinkin negatiivista palautetta?

Marja Kokkonen nostaa esiin hierarkian merkityksen. Viestintä pelaajien kesken on tasa-arvoisempaa ja yleensä myös lyhyempää: ”varo, käänny, täällä”.

Harvemmin pelaajat huutavat toisilleen, kuten valmentaja Kokkosen pojan jalkapallopelissä: ”Älkää seisoko siellä kantapäillä kuin olisi paskat housussa”.

– Kyllähän vahvojen pelaajien, esimerkiksi joukkueen kapteenin, ulosannilla voi olla samanlaisia negatiivisia vaikutuksia kuin valmentajankin. Mutta vaikea sellaisen henkilön on päästä kapteeniksi, jonka viestintä on jatkuvasti muita haukkuvaa.

Juttua muokattu 30.10.2019 kello 17.00. Korjattu peli, jossa valmentaja huutanut jääpallopelistä jalkapallopeliksi.

Lisää aiheesta

Huutaminen voi tuhota urheilijan suorituksen ja hyvinvoinnin, toteaa psykologi – "Mikään oppiminen ja suorittaminen ei pelon pedagogiikalla hirveästi etene"