KOLUMNI: Lukon aikanaan jättänyt Jarkko Pokela johti Mansen mestariksi - mitä tapauksesta pitäisi Raumalla oppia?

Manse PP juhli yllätysmestaruutta naisten Superpesiksessä. Kuva: Tomi Glad

Manse PP juhlii naisten pesäpallomestaruutta kukistettuaan lauantaina neljännessä finaalissa Porin Pesäkarhut. Katselin televisiosta viime viikonvaihteessa, kuinka Manse laittoi sarjan katkolle voittamalla kolmannen finaalitrillerin Tampereella yli 1 800 katsojan edessä.

Siellä huuman keskellä puuskutti tuttu mies, lippalakki väärinpäin päälaella tietenkin. Jos Mansen yllätysmenestys joihinkin henkilöityy, pelinjohtaja Jarkko Pokela on varmasti yksi heistä. Mielenkiintoinen on ollut Pokelankin tie mestariksi, mietin.

Kesällä 2013 hän ilmoitti yllättäen vetäytyvänsä Rauman Lukon superpesisjoukkueen viuhkasta, johon oli yhtä yllättäen noussut lähtöpassit saaneen Kari Löytökorven tilalle keväällä 2012.

Ensin Pokela kertoi lähtönsä syyksi halun herättää Superpesiksessä sijalle 7 pudonnut joukkue. Pari viikkoa myöhemmin hän täsmensi Länsi-Suomen haastattelussa, että taustalla oli myös erimielisyyksiä seurajohdon kanssa. Nimiä Pokela ei paljastanut.

Muistan, kuinka toimittajakollega Ari Anteroinen tuomitsi Facebook-kommentissaan allekirjoittaneen tekemän jutun epäuutiseksi, koska nimet jäivät pimentoon.

Ajattelin, että nyt yli neljä vuotta myöhemmin voisi olla aika korjata asia ja tonkia tapauksen taustoja uudelleen.

Länsi-Suomen lähteiden mukaan Pokelan erimielisyydet kärjistyivät edelleen Feran puheenjohtana toimivan Daniela Tanhuan ja sittemmin Kempeeleeseen palanneen junioripäällikkö Mika Takalahden kanssa.

Takalahden valmentama B-tyttöjen joukkue oli voittanut aikaisempana vuonna Suomen mestaruuden – ja muuten myös uusi sen. Pokela koki, että B-tytöt menivät seuran hierarkiassa välillä jopa edustusjoukkueen edelle.

Useammasta pienestä erimielisyydestä isoin koski lukkarilupaus Marjut Rantasta, jonka kuormittamisen sekä B:ssä että edustusjoukkueessa Pokela koki järjettömäksi.

Ja oli ehkä oikeassa, sillä Rantasen ura Superpesiksessä päättyi olkapäävammaan, jonka hän itse epäili syntyneen liiasta rasituksesta.

Kuten moni muukin pelinjohtaja Raumalla, Pokela koki jääneensä ilman kilpailupäällikkö Hannu Toivosen tukea. Ilman tunnetta tuesta ja tulevaisuudesta seurassa jäänyt Pokela teki omat johtopäätöksensä ja nosti kytkintä.

Jarkko Pokela johti toisella kaudellaan Tampereella Manse PP:n mestariksi. Kuva: Juha Sinisalo

Mielenkiintoinen yksityiskohta pesisfinaaleissa on muuten, että Pokelan lisäksi kullasta kamppailee kolme muutakin Raumalla vaikuttanutta valmentajaa: Mansen kakkospj Sampo Pasanen, Pesäkarhujen kakkos-pj Kalle Airaksinen ja Sotkamon kakkos-pj Teemu Körkkö.

Kun Lukon viuhkaa on 2010-luvulla pitänyt käsissään yhteensä kymmenen eri pelinjohtajaa, voidaanko tehdä tulkinta, etteivät valmentajat tule toimeen Feran seurajohdon kanssa tai seura päästää valmentajalahjakkuudet liian helposti käsistään? Ei voida.

Länsi-Suomen lähteiden mukaan Fera kyllä tarjosi jatkoa kyseisellekin kolmikolle. Pokelan saappaisiin hypänneelle Körkölle jopa parin vuoden jatkosopimusta ja projektia ykköspelinjohtajana.

Juhani Rannikko, Arto Felin, Kari Löytökorpi, Pokela, Körkkö, Petri Kaijansinkko, Jarmo Ania, Takalahti ja Antti Yli-Saunamäki ovat taas väistyneet Feran viuhkasta niin erilaisista syistä, että kaikkea ei saa millään Feran seurajohdon piikkiin.

Kun vahvoja mielipiteitä on löytynyt niin seuraväeltä, pelinjohdolta kuin pelaajiltakin, kuka sanoo viimeisen sanan?

Pitää kuitenkin muistaa, että monessa suhteessa seurajohto- ja henkilöt ovat tehneet talkoopohjalta erinomaista työtä. Raumalla on huippuluokan harjoitusolosuhteet, sarjan kärkipään yleisömäärät ja ottelutapahtuma sekä maankuulu junioritoiminta.

Lukon 75 000 euron pelaajabudjettia on päivitelty isoksi, mutta se kertoo myös talouspuolen onnistumisesta. Feralla on lisäksi maine seurana, joka hoitaa velvoitteensa ainakin Lukon pelaajille ensiluokkaisesti.

Periaatteessa asiat ovat niin hyvin, että Raumalla pitäisi pelata säännöllisesti välierissä ja mitalipeleissä. Viimeisen viiden vuoden aikana menestys on ollut parempaa kuin koskaan, mutta nähdyllä valmentajakarusellillä kaksi välieräpaikkaa ja yksi pronssi ovat sittenkin jopa yläkanttiin.

Herää kysymys, olisiko kuitenkin jossain varaa kiristää ruuvia?

Jos jossain Länsi-Suomen lähteiden mukaan Feran seurajohdossa olisi parannettavaa, niin kaikista eniten urheilujohtamisessa ja tietyn urheilullisuuden vaalimisessa.

Vuosien 2012 ja 2013 B-tyttöjen mestarijoukkueista vain Kati Tanhua ja Janika Lipsula olivat enää viime kaudella mukana edustusjoukkueessa. Siitä seurajohto saa katsoa pitkään peiliin – ja on tosin löytänytkin yhdeksi ratkaisuksi oman ykköspesisjoukkueen väliportaaksi nuorten ja aikuisten Superin välille.

Kuvailtu Pokelankin lähtö viestii taas osittain siitä, että Feran soppaa hämmentää välillä liian monta kokkia. Kun vahvoja mielipiteitä on löytynyt niin seuraväeltä, pelinjohdolta kuin pelaajiltakin, kuka sanoo viimeisen sanan?

Varsinkin edustusjoukkueen suhteen parhaalta vaikuttaa malli, jossa valta ja vastuu on yksissä käsissä, kuten Petri Kaijansinkolla oli kaudella 2014. Ja olisi ollut vielä seuraavallakin kaudella, mutta mies sotki itse asiansa ja joutui lähtemään Raumalta. Kaijansinkkoon kuitenkin luotettiin, hän osasi ja sai koota rauhassa joukkueensa.

Raumalle alkoi muodostua tuolloin sekä urheilullisuutta että imua, jota seura yrittää nyt pienen repsahduksen jälkeen rakentaa uudelleen.

Lukko luottaa nyt Tuomo Pekkalaan. Kuva: Juha Sinisalo

Nykyisen pelinjohtajan Tuomo Pekkalan jatkosopimus kesken viime kauden oli Feralta hyvä signaali. Vaikka joukkueen sijoitus Superpesiksessä oli hieman alakanttiin viides, seurajohto halusi pysäyttää vaihtokierteen ja osoittaa tukensa Pekkalalle.

Hän on ehkä naisten pelinjohtajana vihreä, mutta kuitenkin kokenut pesäpallomies ja aluepäällikön siviilityönsäkin myötä osoittanut pystyvänsä johtamaan.

Pelaajamarkkinoilta tihkuneiden tietojen perusteella Pekkala saa vedettäväkseen mielenkiintoisen projektin, sillä Lukon joukkueeseen on tulossa viime kausia enemmän nuoria pelaajia niin omasta juniorimyllystä kuin ulkopuoleltakin.

Osittain kyseessä on harkittu linjanveto, osittain pakon sanelema ratkaisu, sillä ykköskorin tähtiä on vaikea saada houkuteltua tai pidettyä Raumalla.

Nuorennusleikkaus ei ole välttämättä huono veto juuri nyt, sillä naispesiksen kärki on muutenkin murroksessa.

Jos luottoa ja pitkäjänteisyyttä tosiaan löytyy, ehkä se palkitaan joskus niin, että Lukkokin voi juhlia tähän vuodenaikaan mestaruutta. 

Lisää aiheesta

Fera on kiinnostunut kiinnittämään Vilma Mäkelän Kirittäristä

Feran kilpailupäällikön linjanveto: "Haluamme urheilullisemman edustusjoukkueen"

KOLUMNI: Rauman pesäpalloylpeys jahtaa pelaajamarkkinoilta kotiutusvoimaa ja nopeita jalkoja