KOLUMNI: Maaninen menestyshimo ei potkikaan voittoihin? – Opiskelu tuo urheilijalle tasapainoa, joka johtaa pidempiin uriin ja pokaaleihin

Professori David Lavalleen mukaan se, että tavoittelee voittamista hinnalla millä hyvänsä, viekin itseasiassa kauemmas kullasta ja kunniasta.

| Päivitetty

Tehdessäni juttua jääkiekkouran aikana opiskelleesta Jani Ridasta, mieleeni tuli eräs Helsingin Sanomien lehtileike, jonka olin säilönyt työpöytäni laatikkoon. Artikkeli oli julkaistu 12.7.2019.

Jutussa psykologi Satu Lähteenkorva kertoi, että urheilijat eivät osaa varautua siihen, kuinka vaikeaa uran lopettaminen voi olla.

Lähteenkorvan mukaan olisi mielenterveyden kannalta parempi, jos lopettamispäätös on selvä ja vahva, eikä pitkäaikaista epäröintiä.

Jutun iso sanoma oli oikeastaan se, että koko elämä ja identiteetti ei saisi olla rakennettu vain urheilu-uran varaan.

Esimerkiksi ex-pikaluistelija Mika Poutala alleviivasi samaa asiaa Youtube-kanavallaan tekemässä poikkeuksellisessa ulostulossa Pyeongchangin olympialaisten jättipettymyksen jälkeen.

Samana vuonna 2018 julkaistiin taitoluistelu-uransa lopettaneen Kiira Korven elämänkerta Kiira: ehjäksi särkynyt. Kirjasta kiinnostunut media nosti urheilijan identiteetin ja uran jälkeisen tyhjiön isosti otsikoihin.

”Olin aina ollut Kiira Korpi, se taitoluistelija. Jos taitoluistelu otetaan pois ja rikotaan koko luistelukuori, niin mitä minusta jää jäljelle?”, Korpi kuvaili teoksessa.

Varmaan asiasta oli joku muukin joskus puhunut, mutta tuskin kovin moni Korpea tunnetumpi ja yhtä riipaisevan rehellisesti.

Usein tyhjän päälle putoamisella tarkoitetaan taloudellista tilannetta, mutta urheilijan elämässä uran loppumisen jälkeen on kysymys muunkinlaisesta tyhjyydestä. Rahaa mukavasti sukan varteen kerännyt urheilijakin voi pudota tyhjän päälle.

Korven kuvailema tyhjyys liittyy oman merkityksellisyyden ja elämän tarkoituksellisuuden kokemuksiin.

Ihmisen täytyy kokea olevansa tärkeä. Elämässä pitää olla suunta ja tavoitteita, vaikka matka jäisi kesken ja suunta vaihtuisi.

Lähteenkorva nosti esiin myös yksinjäämisen ja hylätyksi tulemisen tunteet.

Varsinkin joukkueurheilijat ovat koko uransa automaattisesti kaverien ja muiden ihmisten ympäröimiä. Mitä tapahtuu, kun tiivis harjoitusympäristö katoaa ympäriltä?

Lopettaneiden urheilijoiden kanssa työskennellyt Lähteenkorva teki jutussa myös toisenlaisen, mielenkiintoisen havainnon.

”Urheilussa meillä on kauhean voimakkaasti painopiste onnistumisessa oppimisen sijaan. Urheilijoiden kanssa pitää jumpata tosi paljon, että mitkä ovat oppimisen ja onnistumisen erot ja yhteys.”

Pian Helsingin Sanomien jutun ilmestymisen jälkeen skotlantilaisen Abertayn yliopiston professori David Lavallee julkaisi oman tutkimuksensa.

Se osoitti, että aktiivinen valmistautuminen urheilu-uran jälkeiseen elämään vaikuttaa positiivisesti myös urheilu-uraan. Lavalleen mukaan tutkimus oli ensimmäinen laatuaan maailmassa.

Tutkimus kertoi, että opiskelevat urheilijat tekevät todennäköisemmin pidemmän urheilu-uran ja myös menestyvät urheilussa.

Pelipaikallaan maailman parhaisiin kuuluva Giorgio Chiellini kertoi jalkapallon kansainvälisen pelaajayhdistysten kattojärjestön videolla, että ekonomiopinnot tekivät hänestä paremman pelaajan.

”Opiskeluista oli minulle paljon apua. Jos jalkapallossa mieli ei ole kirkas, pysty ajattelemaan nopeasti ja lukemaan tilanteita ennalta, ei saavuta korkeaa tasoa”, Juventuksen tähtipuolustaja sanoi.

FIFPron videolla puhui myös pyöräilijä Iris Slappendel. Hän opiskeli urheilu-uransa vapaa-ajalla designia sekä teki pyöräilyvaatteita ja -varusteita. Hollantilainen huomasi, etteivät valmentajat aina suhtautuneet hyvällä uran aikaisiin opintoihin.

”Minulla oli aina valmentajia, jotka pyysivät, että lopettaisin kaikkien muiden asioiden tekemisen ja keskittyisin vain pyöräilyyn. Olen kuitenkin tyytyväinen ratkaisuuni ja vakuuttunut, että opiskelu voi antaa myös energiaa.”

Slappendel perusti uransa jälkeen menestyvän I R I S – I Ride In Style -pyöräilyvarusteyrityksen.

Lavalleen mukaan se, että tavoittelee voittamista hinnalla millä hyvänsä, viekin itseasiassa kauemmas kullasta ja kunniasta.

”Pelaajien, valmentajien ja managerien kannattaisi antaa suurempi arvo pelaajien holistiselle, kokonaisvaltaiselle kehittymiselle. Jos he eivät laittaisi niin paljon painoarvoa voittamiselle, se itseasiassa johtaisi siihen, että he todennäköisemmin voittaisivat.”

Tietenkin on aikansa, joina urheilija joutuu asettamaan urheilun jopa kaiken muun edelle.

Mutta onhan se urheilijoiden mielenterveyden kannalta armollinen ajatus, että terve tasapaino voisi kantaa elämässä pidemmälle kuin maaninen menestyshimo.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut