Aika moni tuntui jälleen maanantaina ihmettelevän, miksi media tekee verotiedoista niin paljon juttuja. Selitys on yksinkertainen. Jos verotiedoista tehdyt jutut eivät keräisi lukijoita, media ei tekisi niistä juttuja.
Urheilijoiden verotietoja katsellessa on hyvä muistaa, etteivät ne kerro tulotasosta kaikkea. Yleensä se menee niin päin, että todelliset tulot saattavat olla suuremmat kuin verotiedot kertovat.
Eniten vääristymiä aiheuttaa jääkiekkoilijoiden rahastointimahdollisuus, joka on toki upea mahdollisuus turvata uran jälkeistä elämää. Jääkiekkoilijat voivat rahastoida palkastaan jopa 100 000 euroa.
Jotkut urheilijat hakevat lisätuloja käymällä muissa töissä. Jotkut saavat verotonta apurahaa, kulukorvauksia tai jopa pimeitä kirjekuoria.
Esimerkiksi Laitilan maajoukkuejääkiekkoilija Susanna Tapani sai Suomen Olympiakomitean 10 000 euron apurahan, joka ei ole verotettavaa tuloa. Tapani on kertonut, että apurahan ansiosta hänen ei tarvitse tehdä niin paljon puolipäivätöitä kuin aiemmin.
Tapanikin siis on käynyt muissa töissä, mutta kyllä hänet mielletään vahvasti ammattijääkiekkoilijaksi.
Länsi-Suomeen (5.11.) oli koottu paikallisten urheilijoiden verotietoja sillä ajatuksella, että he saavat palkkansa nimenomaan urheilusta. Rajan vetäminen on välillä vaikeaa.
Listalla oli esimerkiksi uimari Tessa Nurminen, joka on töissä Euran uimahallilla. Aivan hyvin listalla olisivat voineet olla myös HJK:n jalkapalloilijat, säkyläläinen Jutta Rantala ja euralainen Hanna Ruohomaa, jotka vetävät pelaamisen ohella lasten liikuntakerhoja.
Listalla olisi voinut olla myös raumalainen salibandynpelaaja Janne Hyvönen.
Hyvönen edusti verovuoden 2018 aikana kotikaupunkinsa SalBaa ja pääkaupunkiseudun EräViikinkejä. En kuitenkaan uskonut Hyvösen verotiedoissa näkyneen summan olleen vain salibandysta saatua palkkaa, joten jätimme sen julkaisematta. Summan julkaiseminen olisi saattanut antaa harhaanjohtavaa tietoa lajin ja urheilun palkkatasosta.
Tästä syystä jätimme listaamatta myös esimerkiksi Pallo-Iirojen miesten ja Feran naisten verotiedot, vaikka amatöörijoukkueet kuuluvat levikkialueemme seuratuimpiin.
Sain esimerkiksi itse kaudesta 2018 Pallo-Iiroilta palkkaa nolla euroa ja yhdet jalkapallokengät.
Teen tässä vaarallisen tempun, kun puhun samassa lauseessa homoudesta ja verotiedoista.
Ex-jääkiekkoilija Janne Puhakka tuli Helsingin Sanomien haastattelussa kaapista ja herätti keskustelun siitä, kuinka vaikeaa pukukopeissa on puhua homoudestaan. Asian salaaminen voi viedä energiaa ja horjuttaa hyvinvointia.
Yli 15 vuoden kokemuksella pukukoppielämästä allekirjoitan, että ei se varmasti aihe helpoimmasta päästä ole ja pukukoppihuumori voi olla joskus rajuakin. Mutta on pukukopissa käsitelty läheisten kuolemia ja Turun terrori-iskuakin.
Verotiedoista ja ylipäätään palkoista ei sen sijaan juuri ole puhuttu. Ehkä jalkapallosta saaduista korvauksista joskus, mutta niin sanotusti siviilitöiden palkoista ei muistaakseni koskaan.
Ei ole ihan helppo kertoa muiden kuullen, että on rahahuolia. Tai kertoa, että on aika paljon rahaa, jos tietää, ettei muilla ole juurikaan.
Raha se vasta mielipahaa ja murheita aiheuttaa.
Kuinka usein muuten sinun työpaikallasi, joku kertoo kahvipöydässä homoudestaan tai omista raha-asioistaan?
Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimituksen esimies Jussi Pullinen ehdotti uudenlaista suhtautumista verotietoihin.
– Verotietojen julkisuus on hieno asia, joka ajaa esimerkiksi palkkatasa-arvon asiaa ja vallan läpinäkyvyyttä. Se on tärkeää, Pullinen kirjoitti Twitterissä.
Ehkä ei ole sattumaa, että esimerkiksi monen naisjääkiekkoilijan taloustilanne alkoi parantua sen jälkeen, kun he kertoivat julkisesti, kuinka vähällä tulevat toimeen.
– Sitten usein sanotaan, että listamuoto aiheuttaa kateutta ja häpeää. Mutta ei sen pitäisi! Tulot ja maksetut verot voivat olla myös sopivan ylpeyden aihe, Pullinen muistutti.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.