”Minkä ihmeen takia Lukko päästää raumalaisen mestarimaalivahtinsa lähtemään paikalliskilpailijan riveihin? Suomen mestaruuden torjuneita maalivahteja on nimittäin seurahistoriassa tasan kolme. Ja ottaa tilalle vielä venäläisen maalivahdin tässä maailmantilanteessa? Onko se nykyään Rauman Lukko vai pelkkä Lukko?” Sain aika tuohtuneen puhelun tiistaina sen jälkeen, kun Turun Palloseura oli ilmoittanut hankkineensa maalilleen Lassi Lehtisen.
Jos tässä kirjoituksessa haukkuisin Lukon siitä, miten kerta toisensa jälkeen omat lahjakkaat maalivahdit Atte Engrenistä Antti Raantaan päästetään loistamaan johonkin muualle, saisin helposti kavereita. Vaan enpä hauku. Lehtisen lähdölle on järkisyynsä, vaikka kummalliselta se kieltämättä näyttää.
Näinhän se on, että kun Lukko 14.5.2021 Turkuhallissa käynnisti seurahistoriansa toiset mestaruusjuhlat, Lassi Lehtinen oli tulevan työnantajansa kotijäällä ainut Lukon kasvatti pelikamat päällä.
Mieleen tuli jostain keskeneräisten juttujen kellarista tekemäni grafiikka, joka kertoo, että omat kasvatit eivät ole pelanneet Lukon liigajoukkueessa ikinä niin vähän otteluita kuin kahden viime kauden aikana. Nyt kun Lehtinen lähti, ensi kaudesta voi tulla uusi ennätys.
Okei, oman kasvatin määritelmästä voidaan keskustella, sillä pelasivathan mestarijoukkueessa myös esimerkiksi Panelian Raikkaan kasvatit Oskari Setänen ja Roni Sevänen, Laitilan Jyskeen kasvatti Aleksi Saarela ja Ylitornion Et-Po 72 Toni Koivisto, jotka tulivat Raumalle nuorina poikina ja mielletään vahvasti paikallisiksi pelaajiksi.
A-nuorissa Lukko on vienyt peräti kaksi edellistä mestaruutta. Ei niissäkään kultajoukkueissa montaa Lukon kasvattia pelannut, mainittavissa rooleissa vain Niklas Ylitalo, Onni Korkka ja Alex Mäkelä.
Pudotuspelien arvokkaimmaksi maalivahdiksi 2021 valittu Mäkelä, 21, teki muuten hiljattain jatkosopimuksen Mestiksen Kajaanin Hokkiin, vaikka halu jatkaa Lukossa olisi ollut aikanaan kova. Näitä tapauksia riittää, raumalaisia mestarivahteja ei.
Entä sitten? SM-liiga, jääkiekko ja maailma ovat muuttuneet täysin 1960–70-luvulta, kun kumia lätkittiin oman kylän pojilla.
”Ehkä joku kymmenen vuotta sitten sillä oli enemmän väliä, mutta nykyään, jos katsot ihan minkä tahansa jengin kokoonpanoa, niin siellä on sama homma. Nykyään on niin, että jo nuorena vaihdetaan paljon seuroja. On vähän tekopyhää kritisoida, että on niin vähän raumalaisia”, Lukon A-nuorten porilaiskapteeni Juha Pukkila puolusteli Länsi-Suomelle mestaruushumussa keväällä 2021.
Eipä torijuhlissa tosiaan tuntunut olevan kauheasti väliä, kuka on syntynyt missäkin. Mestarit ovat olleet juhlittuja omia poikia, jotka tekivät raumalaiset ylpeiksi ja iloisiksi.
Satakunnan paikallispeleissä on ollut välillä vähän toisenlaiset tunnelmat. Vanhoista pelimiehistä esimerkiksi Jouni Peltonen ja Pasi Saarela ovat todenneet Länsi-Suomen sivuilla, että ennen vanhaan otteluissa oli parempi meininki kentällä ja katsomossa.
”Otteluissa olivat vastakkain Rauma ja Pori. Kummankin joukkueen rungon muodostivat omat kasvatit, jotka olivat kavereita keskenään ja yleisölle tuttuja”, perusteli Peltonen.
”Jos olet tullut vaikka A- tai B-ikäisenä Raumalle, niin se viha-rakkaus-suhde ei välttämättä ole ihan samanlainen kuin jos olet syönyt pikkupojasta asti Raumalla kaurapuuroa ja kuunnellut niitä Pori-juttuja”, sanoi Saarela, Laitilan kasvatti hänkin.
Kaikista eniten omien kasvattien perään taitavat kuitenkin haikailla ne Lukosta pois potkitut omat pojat ja heidän katkeroituneet läheisensä.
Ehkä siinä on perää, että kun nykyisessä urheilujohdossa Kalle Sahlstedt ja Timo Elo yrittävät miettiä, miten omasta junioriputkesta tulisi läpi SM-liigajoukkueeseen enemmän omia kasvatteja, ei yhtälöön aina mahdu, että ihan kaikilla omilla pojilla olisi kivaa ja mahdollisuus höntsätä.
Mutta kun niin aniharva raumalainen pääsee kapenevan putken läpi pyramidin huipulle, niin sitä suurempi on tämä kysymys.
Miten Kalle Sahlstedt päätyi päästämään käsistään Lassi Lehtisen, oman juniorimyllyn kruununjalokiven ja mestaruuskauden takuumiehen, joka 23-vuotiaana vasta lähestyy parhaita pelivuosiaan?
Keskiviikon Raumalaisessa Sahlstedt perusteli, että Lehtisellä oli katse Euroopan huippusarjoissa, eikä Lukolla ollut varaa odotella tai kiinnittää kahta ykkösmaalivahtia. Viime kaudelta tuttu venäläisveskari Artjom Zagidulin oli saatavilla, joten
Sahlstedt kysyi Venäjän sotatoimien takia Lukon hallituksen siunauksen ja kiinnitti hänet.
Ihan kuin jotain olisi jäänyt kertomattakin.
Kun sopimusvahdeista Samuel Jukurin pelikyvystä ei ole mitään takeita, oliko Lehtinen tosiaan niin kallis mies, ettei hänelle voinut mitenkään sorvata sopimusta?
Miksi Lehtinen istui viime talvella kuukausitolkulla penkillä ja Zagidulin peluutettiin puhki, mutta pudotuspeleissä Lehtinen vedettiinkin sitten naftaliinista?
Mitä sellaista tilastomies Simo Teperin viisaat tilastot paljastavat Lehtisen otteista, mikä ei näy suoraan torjuntaprosentista? Se oli muuten mestaruuskaudella runkosarjassa 94,0, viime kaudella 89,5.
Kylmän lopputuleman täytyy olla sen suuntainen, että Lukko laski, että mestaruuskauden muurivire oli jonkinsorttinen kupla, eikä nyky-Lehtinen torjuisi Raumalla enää toista mestaruutta.
Eihän siinä muuten ole mitään järkeä, että raumalainen mestarivahti vielä harjoittelee alkukesän Lukon kanssa, mutta ei saa sopimusta.
Oman vivahteensa soppaan tuo vielä sekin, että TPS:n nykyinen urheilujohtaja Rauli Urama on käynyt suorastaan ryöstökalastamassa Rauman rannikolla. Lassi Lehtisen lisäksi TPS on naarannut Lukosta viime vuosina Jonne Tammelan, Arttu Ilomäen ja Pavol Skalickyn.
”Onko RTK siirtänyt kirjansa Turkuun, vai miksi Aurajoen rannassa rakennetaan Turun Lukkoa?”, irvaili Turun Sohvaperunat-tähti Juhani Koskinen Twitterissä.
Äkkiseltään voisi vaikka luulla, että pitkän pätkän päätteeksi potkut Lukosta saanut Urama haluaa näpäyttää vanhaa seuraansa.
Meininkihän muistuttaa 1990-lukua, jolloin TPS poimi Raumalta parhaat päältä: muun muassa nykyisen urheilujohtaja Sahlstedtin, Tuomas Grönmanin ja Kimmo Rintasen.
Siinä onkin Lukolle tämän Lehtis-keissin paras puoli: luulisi TPS-peleissä katsomoiden täyttyvän.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.