Kävin syksyllä työterveystarkastuksessa. Hyvä, että kävin.
Työterveyshoitaja soitteli verikokeista perään. Ei kuulemma huolestua kannata, mutta kyllä noissa maksa-arvoissa nyt sen verran on jotain häikkää, että varataan lääkäriltä aika.
Asialla ei kuitenkaan ollut tulenpalava kiire, joten ehdin pitää välissä muutaman lomaviikon. Niiden aikana asia tietysti vaivasi mieltä.
Kysymys oli maksan ALAT-arvosta. Pieni tietoisku siitä.
Maksa on ihmisen suurin sisäelin, elimistön laboratorio, jossa vaaralliset jätteet ja myrkyt poltetaan. Tämä työ tehdään maksasoluissa.
ALAT on yksi maksasolujen valkuaisaineista. Sen ilmaantuminen verenkiertoon kuvastaa maksasolujen rikkoontuneen.
Pienen rikkoontumisen maksa pystyy korjaamaan ja silti toimimaan. Pahimmillaan kova ja pitkäaikainen kuormitus voi johtaa siihen, että maksasolut korvautuvat arpikudoksella.
Tätä maksakirroosia elimistö ei itse pysty korjaamaan, vaan maksa pitää vaihtaa. Ilman toimivaa maksaa ihminen kuolee.
Lääkärit voivat päätellä vaurioiden laajuuden ALAT-arvosta. Omalla kohdallani se jäi epäselväksi. Sen muistan, että aikuisen normaali ALAT-arvo saisi olla maksimissaan 50 paikeilla, kun itselläni se taisi olla yli 120.
*****
Ensimmäiseksi mieleen tuli, että olenko ryypännyt juhannuksena maksani piloille. No, niin lyhyessä ajassa ALAT-arvoa ei ole mahdollista sabotoida, vaan taustalla olisi pitänyt olla pitkäaikaisempaa kupittelua.
Yleisistä syistä selitykseksi ei käynyt myöskään ylipaino.
Mietin, mitä olen elämässäni ja varsinkin suuhunpantavassani muuttanut. Ainut asia minkä keksin, olivat lisäravinteet.
Olin käyttänyt reilun vuoden yhtä verkostomarkkinoinnin kautta myytävää tuotetta ja toista luontaistuotekaupasta löytyvää monivitamiinia.
Hälytyskellot soivat, joten lopetin siltä seisomalta. Uudet verikokeet ja lääkärikäynti parin viikon päästä vahvistivat minun vetäneen oikeasta narusta.
*****
Annoin lääkärille luettavaksi purkkien tuoteselosteet, mutta hän ei pystynyt lopulta vahvistamaan, mikä aine kävi maksan päälle. Kenties syy oli tuplakäytössä?
Yle teki hiljan jutun väitöstutkimuksesta, jonka mukaan esimerkiksi luontaistuotteiden ja lääkkeiden yhteiskäyttö voi olla hengenvaarallista.
Suomalaiset käyttävät ahkerasti lisäravinteita.
Tammikuussa 2016 TNS Gallupin tutkimus kertoi, että joka kolmas suomalainen käyttää jotakin lisä- tai urheiluravinnetta ja että tyypillinen käyttäjä on alle 35-vuotias urheilua harrastava nainen.
Vuonna 2012 Turun yliopisto selvitti, että yli 70 prosenttia huippu-urheilijoista käyttää jotain lisäravinnetta.
*****
Sen vähän, mitä olen lisäravinteita myyvien mainospuheita kuunnellut, toistuva asia on: tässä on nyt jotain sellaista ainetta, mitä ihminen tarvitsee, mutta sitä ei ruuasta saa. Tai saisi, mutta ihmisen – varsinkin enemmän urheilevan – on vaikeaa syödä päivässä niin paljon terveellistä ruokaa, että se onnistuisi.
En lähde hatarillani tiedoillani tyrmäämään lisäravinteita, mutta käyköön oma kokemukseni varoituksen sanasena. Älä usko kaikkiin korulauseisiin, liika on liikaa, keskustele asiantuntijoiden kanssa ja niin edelleen.
Yhdestä asiasta muuten sekä lisäravinteiden myyjät että haastattelemani ravintotieteen ammattilaiset ovat samaa mieltä: onni ei löydy purkista. Lisäravinteet eivät korvaa terveellistä ja monipuolista ruokavaliota, joka on hyvinvoinnin kulmakiviä.
Koska oma maksani oli ilman lisäravinteita jo lyhyessä ajassa tervehtymään päin, lääkäri antoi minulle hymyillen ytimekkään vinkin: "Mitä jos haet jatkossa lisäravinteesi ihan vain kaupan vihannesosastolta."
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.