Ei ole vahvuuteni miettiä rajoituksien oikeita mitoituksia. Tiedän vaan työni puolesta, että myös seurakentällä on otettu iskuja vastaan tasaisesti kohta kolmen kauden ajan ja tullaan ottamaan vielä tuntemattoman ajan tästä eteenpäinkin.
Odotamme jälleen loppuviikosta avilta päätöksiä rajoituksista. Uskon ja toivon, että lasten ja nuorten harrastaminen saa jatkua.
Mutta vaikka lapset ja nuoret saisivatkin harjoitella, korona jyllää nyt sen verran vahvasti, että riittääkö joukkueissa kohta valmentajia ja myös pelaajia.
Seuran kannalta on hyvinkin tärkeätä, että toiminnot saadaan pidettyä yllä, mutta myös arvokysymykset nousevat taas esille.
Vastuullinen seura toimii rajoituksien mukaan. Vastuullinen seura pyrkii tarjoamaan turvallisen ympäristön harrastaa ja toimia. Vaikka teemme seurassa kaikkemme ohjeiden mukaisesti, pystymmekö tarjoamaan tarpeeksi turvallisen ympäristön?
Näillä rajoituksilla tartunnan voi saada melkeinpä mistä vain, joten meidän pitää seurassa luottaa siihen, että tapahtumiimme osallistutaan täysin oireettomina.
Tiedostamme, mikä vaikutus seuratoiminnalla ja liikunnalla on lasten, nuorten ja aikuisten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Tämän vuoksi olen itsekin valmis antamaan hieman itselleni armoa omissa arvoissani.
Tarvitaan hyvää tuuria, että saadaan kerran viikossa lähestulkoon kaikki paikalle. Sille, että viikonloppuna pelataan, on jo melko ohut todennäköisyys, kun kahdessa joukkueessa pitäisi olla kaikkien terveinä.
Täytynee muistaa, että molempien joukkueiden noin parinkymmenen pelaajan pitää hoitaa harrastuksensa lisäksi ne tärkeimmät eli perhe-elämänsä ja palkkatyönsä tai opiskelunsa.
Itse tulee mietittyä välillä johtavalla tittelillä toimijana, että kuinka monta altistumista tai tartuntaa palkan maksava työnantaja tulee hyväksymään pelaajiltani heidän harrastuksensa vuoksi.
Jos vapaaehtoisten seuratoimijoiden jaksamista voidaan ihmetellä, niin samaa voidaan ihmetellä seuratyöstä palkkaa saavien kohdalla. Takana on kohta kolme vuotta jatkuvaa muutosta tietämättä tulevasta kunnolla.
Välillä rajoituksia joudutaan tulkitsemaan ja selvitellään mistä milloinkin, mitä kukakin saa tehdä vai saako sittenkään. Tuloksia pitäisi kuitenkin tulla, koska urheilussa on aina tulosvastuu.
Seuratyössä viikon tai kuukauden tuntimäärä tuppaa muutenkin vähän lähtemään ”laukalle”, kun et huomaa tekeväsi työtä. Lisäksi nämä rajoituspäätökset tuppaavat tulemaan usein loppuviikosta.
Viimeinen lähetä-painallus ennen viikonloppua tarkoittaa usein sitä, että toisaalla aletaan pureksia rajoituksia ja niiden vaikutuksia. Jokainen info, on se sitten kuinka perusteltu tai suoraan välitetty viisaammilta, herättää aina kysymyksiä.
Tällä hetkellä on niin yleistä, että suunnittelet tulevaa tietäen joutuvasi perumaan sen isolla todennäköisyydellä tuonnempana.Toisaalta meillä ei ole tässä kuitenkaan omaa taloa panttina, kuten monella yrittäjällä on.
Ja toisaalta edellisessä työssäni lähihoitajana olisin etulinjassa varmasti vielä turhautuneempi nykymaailman menoon. Pidän itseäni edelleen etuoikeutettuna, kun saan olla urheilun parissa töissä.
Tälläkään hetkellä emme tiedä varmuudella, ketkä saavat harjoitella ensi viikolla tai ketkä saavat pelata, mihin asti tämä kausi voidaan venyttää, tuleeko siirto- tai farmisopimusrajaan jotain muutoksia, mitkä sarjat pystytään ylipäätään pelaamaan loppuun, miten ensi kauden eri sarjojen sarjapaikat tullaan mahdollisesti jakamaan ja niin edelleen. Lista on pitkä.
Jos ei kukaan pitkässä juoksussa muista yhden kauden tuloksia, niin nyt niillä on vielä vähemmän merkitystä isommassa kuvassa.
Valmentajana, jonka joukkueen pelaajista reilu puolet on tähän mennessä sairastanut koronan, tulee kädet ristissä tulee toivottua, että jokainen selviää ilman pitkäkestoisia oireita. Enkä toivo sitä todellakaan siksi, että pitäisi pelata mahdollisimman nopeasti.
Itse perustan paljon työssäni ja miksen myös muussa elämässäni todennäköisyyksiin. Valmentaja yrittää saada joukkueensa erilaisilla toimilla sellaiseen tilaan, jossa voittamisen todennäköisyys on mahdollisimman suuri ja häviämisen mahdollisimman pieni.
Itse mietin, että näillä koronatartuntamäärillä ja karanteeniohjeilla en pidä enää kovinkaan todennäköisenä, että amatööriurheilun sarjoja viedään kokonaisuudessaan lävitse. Olen itse alkanut jopa miettiä, onko niitä järkevä edes yrittää viedä väkisin läpi.
Esimerkiksi jääkiekon liiga on ammattilaissarja, jossa pelaajat ovat työsuhteessa. Siellä taloudelliset paineet pelaamiseen ovat toiselta galaksilta kuin amatööriurheilussa.
Meillä SalBassa edustusjoukkueen ja seuran budjetti on luotu huomioiden koronan todennäköisyyden olevan suuri myös tällä kaudella. Se tulee olemaan sitä myös ensi kaudella.
Toivottavasti silti todennäköisyys on pienempi kuin tällä kaudella, mutta ei sitä mahdollisuutta kukaan voi myöskään laskea kokonaan pois tai se olisi riskin ottamista taloudellisessa näkökulmasta katsottuna.
En ole kirjoittanut tarkoituksella koko kolmen vuoden aikana mihinkään kertaakaan koronasta. Tämäkään ei ole valitusta mistään. En hae yhtään syyllistä mihinkään. Nyt kirjoitin aiheesta siksi, että vastaani tulee eri somekanavissa paljon puolesta ja vastaan kirjoituksia liittyen harrastustoimintaan.
Oma pyyntöni on vain ja ainoastaan, että jokainen pystyisi olemaan vastuullinen toimiessaan tässä yhteiskunnassa. Nauti harjoituksista ja peleistä tuloksesta riippumatta, jos siihen annetaan lupa. Pyri nauttimaan myös elämästä.
On todennäköistä, että jonain päivänä tulee vielä se hetki, kun elämme uutta normaalia ilman rajoituksia ja voimme suunnitella luotettavasti viikkoa pitemmälle elämäämme.
JONI ROKOSAKirjoittaja on SalBan urheilutoimenjohtaja.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.