Tylyä, niin kovin tylyä.
Paljon ankeampi ei startti Kanadaa vastaan olisi voinut olla. Suomi jäi kovatempoisessa ottelussa takaa-ajajaksi jo avausminuutilla.
Vaikka päätöserä antoikin lupauksia paremmasta, Kiekkoareena nostaa esille viisi pointtia, joiden perusteella vaahteranlehtipaitojen 4–1-voitto ei jää mysteeriksi.
1) KIEKONMENETYKSET
On makuasia, puhuuko kiekonmenetyksistä vai -riistoista. Suomen valmennusjohdossa Pasi Mustonen ja Kari Eloranta puhuivat luultavasti menetyksistä. Virkasisko Laura Schuler saattoi katsoa asiaa riistojen vinkkelistä.
Sen sijaan se ei ole mielipidekysymys, että Kanadaa vastaan kiekkoja ei saa hukata kriittisillä hetkillä tai alueilla.
Suomen kokeneelle kaartille sattui painetilanteessa menetyksiä, jollaisista Kanada osaa rokottaa. Ja miksi ei osaisi, sillä prässäminen ja virheisiin pakottaminen on pohjois-amerikkalaisen paineistuskiekon perusperiaate.
2) FYYSISYYS
"Jos haluat pizzaa" -ajattelu on Kanadalla voimissaan.
Vierumäen kammiossa eli Jääkiekkoliiton termintuottamistalkoissa sama muotoillaan sanaparilla "maalinteon tukitoimet". Yhtä kaikki, kyse on lopputuloksen kannalta oleellisesta perusasiasta: määrätietoisuudesta hyökkäysmaalilla.
Kyse on lajin ydinasioista. Kahdessa ensimmäisessä erässä niitä nähtiin. Maskipelaamista, maalilleajoja ja syöttöjä tilanteissa, jotka pakottivat maaalivahdin sivuttaisliikkeeseen.
Kontakteiltakaan ei vältytty. Usein kanadalaiset ajoivat maalille niin kovalla sykkeellä, että suomalaisvahti Noora Räty runnottiin väkisin syrjään työmaaltaan.
3) PELIKOVUUDELLE ON SYYNSÄ
Kanadalaisten fyysisyys ei ole sattumaa, vaan lajin emämaassa naiset ovat tottuneet kamppailukovuuteen. Kapeissa kaukaloissa on jo iät ajat haettu lisäulottuvuutta pelaamalla B-juniori-ikäisiä poikia vastaan.
Mielenkiintoisia näkökulmia studiossa esiin nostava ex-maalivahti Tuula Puputti muistutti ottelun yhteydessä, että tämäkin Kanadan joukkue on pelannut "toistakymmentä harjoitusottelua 2000 ja 2001 syntyneitä B-poikia vastaan".
Toki samaa on tehty – pienemmässä mittakaavassa – myös Suomessa.
Naisten Liigaa johtavan Ilveksen Linda Välimäki on Espoosta kotikulmilleen palattuaan treenannut koko kauden myös Ilveksen B2-joukkueen mukana. Osa liigajoukkueista on myös pelannut harjoitusotteluja, esimerkiksi C-poikia vastaan. Naisten maajoukkue puolestaan kohtasi ennen Etelä-Korean lentoaan KJT:n B2-joukkueen harjoituspelissä.
Teiniviiksiä vastaan vääntäminen tuo kiistattomia kovuuselementtejä myös naiset vs. naiset -kamppailuihin.
Kenties turnaus kuitenkin käynnistää jälleen kerran keskustelun siitä, minkälaista jääkiekkoa naiset pelaavat omassa pääsarjassaan Suomessa.
Pitäisikö fyysisemmät otteet sallia? Ja jos pitäisi, niin missä määrin se tarkoittaa rouheampaa maalineduspelaamista, kovempia kontakteja kylki kyljessä -tilanteissa tai suoranaista taklaamisen sallimista? Entä miten tuomarit otetaan mukaan talkoisiin?
Se kuitenkin on wanhan liiton taklausintoilijoille todettava, että naisten jääkiekko on hyvä peli ilman vastapalloon ajamisen sallimista.
4) SYÖTTÖTAITO
Kovuus on vain yksi elementti.
Kanada on kaukalossa tyly yhdistelmä suoraviivaisuutta ja syöttötaitoa. Juuri painetilanteissa osoitettu pelinluku ja syöttötaito olivat silminnähden havaittavia vahvuuksia. Suoraviivaisuus ei ollut synonyymi sille, että kanadalaiset olisivat laukoneet aina, kun oli paikka.
Naisleijonien mainio veräjänvartija Räty ja puolustajat joutuivat jatkuvalla syötöllä ahtaalle, kun Kanadan hyökkääjät malttoivat siirrellä kiekkoa hyvissäkin vetopaikoissa vielä sivuun. Ja kun se syöttö kohdalle osui, laukaus lähti niin kuin komposiitilla kuuluukin.
5) LUISTELU
Eskimoiden suhdetta lumeen kuvaillaan usein romanttisesti.
Usein muistutetaan, kuinka monta kymmentä erilaista ilmausta alkuperäisasukkailla on lumesta. Arktisilla alueilla elävillä ihmisillä on erottamattoman kiinteä suhde arkisen tuttuun elementtiinsä. On pakko olla, sillä elämä voi olla joskus kiinni siitä, että tunnistaa tilanteen, siis lumen tarkan laadun. (Toki meillä suomalaisillakin on laaja lumisanasto, vaikka se on tässä nyt sivuasia.)
Jääkiekkoilun alkuperäiskansalla eli kanadalaisilla puolestaan on lukemattomia eri ilmauksia luistelemiselle.
Power Skating on se etenemisen muoto, jossa maisema vaihtuu, potku on pitkä, peliasento matala ja liuku kohdallaan. Juuri tämä yksittäinen osaamisalue ratkaisee lukemattomia jääkiekko-otteluja pohjois-amerikkalaisten joukkueiden hyväksi.
Ei tilanne suomalaisittain kuitenkaan lohduton ole.
Kun Suomen numero 77 polki alivoimalla karkuun kolmen kanadalaisen välistä, saatiin sangen selkeä esimerkki siitä, mitä Power Skating tarkoittaa käytännössä. Susanna Tapanin vahva ja monipuolinen luistelutaito on valtti, joka voi tuoda Etelä-Koreassa nyt nähtyä näkyvämpääkin tulosta.
Ja jos niin käy, sille valtille on Suomi-kiekon sanastossakin oma ilmaus: hyvä jalka: Mitä siitä, että supisuomalainen ilmaus on hieman tylsä, suorastaan lattea.
Pääasia, että tulosta syntyy ja toteutusta kelpaa katsella. Aika usein jääkiekko-ottelun ratkaisu nimittäin on luisteluvoimasta kiinni.