Lukko ja Ilves saivat puolivälieräsarjansa korkattua maanantaina. Runkosarjavoittaja Lukko piti ensimmäisen kierroksen kautta kahdeksan parhaan joukkoon edenneen Ilveksen kurissa ja nuhteessa maalein 5–3. Jos katsoo pelitapahtumia maalien takana, Ilves oli suorastaan Lukon talutusnuorassa. Päävalmentajien jääshakissa Pekka Virta oli Ilveksen Jouko Myrrää yhden siirron edellä.
Jotain Ilveksen on tiistain toiseen otteluun keksittävä ja pelissään muutettava, sillä nyt peli eteni melkolailla Lukon pillin mukaan. Jo ihan perusstatistiikka on niin vahvasti kallellaan Lukolle – kuten Wisehockeyn mukaan laukaukset 57–32, torjunnat 10–31, jäähyminuutit 0–6 tai kiekonhallinta 61–39 – että pitkässä juoksussa Ilves ei tällaisella esityksellä montaa kertaa Lukkoa yllätä.
Vaikka terävät vastaiskut kuuluvat Ilveksen tavaramerkkeihin, maalit olivat enemmän tai vähemmän sattumankauppaa. Ehkä Ville Meskasen riisto-vastaiskusta syntyneessä 3–1-maalissa Ilveksen voi nähdä vaanineen Kristian Pospisilin kiekonmenetystä. Mutta päätöserässä, jossa Ilves nousi kolmen minuutin sisällä 3–1-tappioasemasta tasoihin, Lukko vei laukaukset 20–5. Lyhyet pudotuspelisarjat ovat tietysti arvaamattomia, mutta tehokas saa Ilves olla, jos noin vähistä paikoista aikoo upottaa kolmeen voittoon tarvittavat maalit.
Aika isoksi venyi Lukon maalivahti Lassi Lehtisen eteen piirretty suorakulmio ennen kuin se alkoi täyttyä kovin tiheään Ilveksen maanantaisista laukaustäplistä. Se kertoo, että Lukko paitsi puolusti kurinalaisesti ja peitti kuteja uhrautuvaisesti, myös piti Ilveksen pitkälti pois vaara-alueilta, parhaimmillaan juoksemassa kiekon perässä ja omalla puolustusalueellaan.
Oikeastaan Ilveksen kannalta lupaavinta aikaa pelissä oli aivan ottelun alku, jolloin Lukolle sattui useampia kiekonmenetyksiä. Pelin ja maalien myötä kiekollinen varmuus parani. Jostain Ilveksen pitäisi keksiä kapula lyötäväksi Lukon hyvin rasvattuihin rattaisiin.
Jos jotain pitäisi veikata, arvaisin Myrrän muuttavan tapaa, jolla Ilves yrittää iskeä Lukon pelinrakentelun sydämeen. Nähdyn välimallin karvauksen Lukko kiekottelee useimmiten elävältä, kun tilaa jää niin keskialueelle, laitataskuihin kuin yksin riistopuuhiin lähtevän hyökkääjän ohittamiseen harhauttamalla. Sen jälkeen ei mene kauan, kun Lukko pystyttää sirkuksensa hyökkäysalueelle. Tuon tivolin pysäyttäminen voisi olla helpointa, kun se ei vielä ehdi pyöriä ollenkaan.
Runkosarjassa esimerkiksi Lahden Pelicans onnistui ajoittamaan horjuttamaan Lukkoa erittäin ärhäkällä paineistuksella tai Vaasan Sport taas Risto Dufvan tiukalla tavaramerkkitrapilla. Niinköhän Ilves oppisi pikavauhdilla pystyttämään samanlaisen sementtiseinän keskialueelle tai syöksyisi selustaansa miettimättä kamikaze-prässiin tarvittaessa päätylautoihin asti.
Lukon asema on avausvoiton jälkeen helpompi. Se tietää, miten autoansa ajaa, joten jos valo pysyy (kelta) vihreänä, ei tarvitse kuin painaa kaasua.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.