Toisinaan tulee mietittyä, miksi pelien ja varsinkin pudotuspelien yhteydessä tehdään pelaajahaastatteluita. Usein niin sanotuissa hikihaastatteluissa pelaajat eivät äkkiseltään pysty analysoimaan peliä kovin kummoisesti tai toisaalta halua paljastaa kovin syvällisiä saloja joukkueensa otteista.
Lukon ja Ilveksen välisessä puolivälieräsarjassa pelaajat eivät ole toistaiseksi toistelleet pelkkiä tyhjiä jargoneita. Esimerkiksi Ilveksen Matias Myttynen sanoi ennen toista puolivälieräkohtaamista riittävän epätarkasti, mutta kuitenkin melko suoraan, missä Ilveksen pitäisi parantaa, jos se aikoo Lukkoa horjuttaa.
– Hyökkäyspelin parantaminen lähtee sieltä puolustuspelistä, siitä, että saataisiin enemmän kiekkoa. Lukko tykkää pitää kiekkoa ja on vahvuusalueellaan silloin kun heillä on kiekko, niin meidän pitäisi saada se kiekko pois, Myttynen sanoi C Moren haastattelussa.
Lukolle on muodostunut Pekka Virran nelivuotiskaudella kiekkokontrolliin pohjautuva identiteetti, josta joukkue on selvästi ylpeä. Lukon tshekkipuolustaja Lukas Klok kuvasi surullisenkuuluisan Ruotsin EHT-turnauksen yhteydessä seurajoukkueensa pelaavan kuin FC Barcelona jalkapallokentillä.
Lukon ja Ilveksen pudotuspelikohtaamisesta vaikuttaa muodostuneen ainakin jonkin verran myös ideologinen taisto, vaikka jatkopaikka joukkueita tietysti eniten kiinnostaa. Lukko haluaa hallita ja rakentaa, Ilves iskeä ja rikkoa.
– Ilves pelaa omannäköistään peliä. Eivät he yritä hirveästi kiekkoa kontrolloida. Meidän pitää olla tosi hereillä sen kanssa. He toteuttavat omaa systeemiään, me omaamme, ja tulos kertoo lopussa, kumpi on onnistunut siinä paremmin, Lukon kapteeni Heikki Liedes sanoi C Morelle.
Äijänsuolla nähtiin reiluun vuorokauteen kaksi niin samantyypistä jääkiekko-ottelua, että ne voisi melkein yhdistää yhdeksi peliksi. Siinä 120 minuutin pelissä tulos on ollut kokolailla kaikilla mittareilla armoton.
Tietysti ne tärkeimmät numerot, voitot 2–0 ja maalit 9–4, ovat vahvasti kallellaan Lukolle, mutta myös toisarvoisempi statistiikka, kuten vaikkapa laukaukset (120–70), maalivahtien torjunnat (25–59) tai jäähyminuutit (6–14). Ja se hiivatin kiekonhallinta, sekin noin 60 prosenttisesti Lukolle. Lopputulemana Lukko luo kuin liukuhihnalta niin paljon laadukkaita paikkoja, että maalit tuntuvat olevan vain ajan kysymys.
Ilveksen ohuet mahdollisuudet ovat toistaiseksi levänneet maalivahti Eetu Mäkiniemen hyvässä torjuntavireessä ja maalintekotehokkuudessa juuri niillä hetkillä, kun parin maalin johtoon karannut Lukko on paketoimassa peliä.
– Tänään parempi voitti, ei siinä ole mitään. Huippumaalivahti peli antoi meille mahdollisuuden kilvoitella voitosta. Erikoistilanteissa Lukko oli parempi ja varmaan myös viidellä viittä vastaan pelissä. Emme pystyneet haastamaan, Ilveksen päävalmentaja Jouko Myrrä myönsi tiistain pelin jälkeen.
Ensimmäisen pelin jälkeen pohdin, mitä Ilveksen valmennus Myrrän johdolla mahdollisesti lähtee muuttamaan toiseen otteluun. Jos jotain muutosta haluaa nähdä, se voisi olla vetäytyminen entistä enemmän tiiviimpään ja matalampaan keskialueen trap-puolustukseen. Ilves kyllä paineisti välillä, mutta ei silloin kuin Lukolla oli kiekko hallussa, lopun epätoivoista takaa-ajoa lukuunottamatta.
Mahtaa lehtereillä Lukon otteita seuraavaa päävalmentajaa Pekka Virtaa hymyilyttää, jos vastustaja niin kunnioittaa hänen luomustaan, ettei uskalla hakea riistoja Lukon käynnistellessä rauhassa hyökkäyksiään. Ilveksen kannalta trapin ongelmat ovat, että ansa ei ensinnäkään toimi niin tiiviisti kuin pitäisi ja toiseksi se, että riistosijoilta on pitkä matka maalintekoon. Hyvin sijoittunut, nöyrä ja luisteleva Lukko tukahduttaa vastahyökkäykset heti alkuunsa.
– Mielestäni Ilves tuli alkuun ihan samalla tavalla, mutta voi hyvin olla, että he yrittivät tiivistää keskialuetta, ettemme pääsisi siitä vauhdilla yli. Selvisimme siitä kuitenkin hyvin, kiekkoja ei hukkunut matkalle, Lukon laitahyökkääjä Anrei Hakulinen kuvaili.
Yksilötasollakin Lukko jyrää Ilveksen yli. Esimerkiksi 2–0-maalissa Liigan parhaaksi valittu ruotsalaispuolustaja Robin Press hyödynsi Ilveksen nuoren puolustajan hapuilun ja puikkelehti yksinään näyttävästi läpi hatarasta viisikosta.
Hetken näytti, että Ilves voisi saada yllättävää etua ja jopa suoria maalipaikkoja aloituspisteeltä. Esimerkiksi Lukon ykkössentteri Daniel Audette kaapi avauspelissä aloituksensa vain 12,5 prosenttisesti ja samaan aikaan Ilveksen laitilaissentteri Antti Saarela yli 70-prosenttisesti, mutta sekin ero näyttää tasoittuvan.
Myrrä myönsi rehellisesti, että mietittävää riittää torstaiksi, kun sarja siirtyy Tampereelle.
– Kova haaste se tietysti on. Ei ainakaan tämänkaltaisella pelillä pysty Lukkoa haastamaan. Kyllä meidän täytyy löytää energiaa sekä kamppailu- ja luisteluvoimaa niin yksilö- kuin viisikkotasollakin, Myrrä sanoi.
Se ei ainakaan lisää energiaa, että Panu Mieho ja Miro Nalli ovat jo pudonneet loukkaantumisten takia miehistöstä. Ehkä Ilves voisi puhallella toivonkipinää siitä, että toistaiseksi viimeisin erä oli nähdystä kuudesta Ilves-merkkisin. Kenties Lukko vetäytyi johtoasemassa tietoisesti tai passivoitui tahtomattaan, mutta ehkä rohkeammalla ja aggressiivisemalla otteella sarja olisi vielä herätettävissä henkiin.
Mitään hävittäväähän Ilveksellä ei ole, mutta toisaalta Lukon usko omaan tekemiseen näyttää kyllä horjumattomalta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.