Pelikellossa oli enää muutamia minuutteja jäljellä, kun Korihait oli vielä johtoasemassa sarjakärjessä olevaa Vilpasta vastaan.Kaksi herrasmiestä kentän laitakatsomossa keskusteli kiivaasti toisilleen ja nyökytteli vuorotellen päätään.
Herrasmiehet Paavo Koskivaara ja Heikki Wala eivät juuri uusikaupunkilaiselle koripalloväelle esittelyjä kaipaa. He ovat aikoinaan olleet suuressa osassa siinä, että koripallo on kaupungissa niin tärkeässä roolissa.
Walaa voi pitää jopa uusikaupunkilaisen koripallon kantaisänä, ja hän valmensi seuran myös Suomen mestaruuteen.Silloisen maajoukkuemies Koskivaaran Wala houkutteli jo vuonna 1976 Espoosta edustusjoukkueen avuksi.
Kaksikko on yhdessä aikoinaan nostanut seuran loistoon, eikä pitkä päivätyö uusikaupunkilaisen koripallon eteen ole vieläkään päättynyt.
Konkarit halusivat vuodenvaihteessa lähteä Korihaiden tueksi.
– Olemme tästä jo viime vuoden puolella puhuneet. Olen myös nähnyt näitä pelejä ja ajattelin, että ei tämä nyt vaan voi olla näin. Siitä se lähti, Koskivaara sanoi.
Kesken haastattelun Wala lähes hypähti ilmaan ja ohjeisti tiukasti ottelun tuomaristoa.
Kaksikon ilmeistä ja eleistä ei jää arvailujen varaan se, että miesten sydän sykkii tiukasti juuri Korihaille.
Sen vuoksi he talkoisiin halusivatkin lähteä. Seuran tilanne niin kentällä kuin sen ulkopuolella huoletti heitä.
– Tämä koripallo on niin iso juttu täällä, meille se on tärkeä asia, että se myös pysyisi täällä, Wala totesi.
Myyntityölle ilmeni iso tarve
Kaksikon työnjako menee niin, että Wala on seurassa konsultin roolissa, Koskivaara taasen vastaa myyntityöstä.Varsinaiseen päätöksentekoon he eivät seurassa osallistu, vaan isot linjaukset ja ratkaisut tehdään edelleen Korihaiden johtokunnassa.
– Koskivaaralla on paljon kontakteja, ja niitä halutaan hyödyntää. Se myynti on meillä jäänyt pikkuisen ontuvaksi. Eikä se helppoa olekaan, Korihaiden puheenjohtaja Johanna Kutila näkee.
– Tämä tavallaan lähti vähän molemminpuolisesta halusta ja aloitteesta. Olimme sopivasti samaan aikaan liikkeellä.
Korihaissa myyntityötarve kasvoi etenkin, kun henkilösto- ja talousjohtaja Jouni Grönroos joutui jäämään määrittelemättömän mittaiselle sairauslomalle.
– Senkin vuoksi meidän oli tilanteeseen reagoitava, Kutila kertoi.
Valmentajavaihdolle suuret kehut
Vaikka Koskivaaran ja Walan työsarka on alkuvaiheessa, he iloitsivat kovin kentällä nähdyistä esityksistä.
Heidän mukaansa joukkueen peli-ilme oli lauantaina Vilpasta vastaan sellainen, että se alkaa kiinnostaa myös yleisöä.
He kehuivat muun muassa sitä, että Chris Jenkinsille oli löydetty Mario Edwardsin poissaolon myötä toimiva rooli pelintekijänä.
– Tämä valmentajavaihdos oli loistava. Tällä hetkellä tässä on valmentaja, joka tietää mitä se tekee. Kaksi peliä tätä ennen oli aivan karmeaa. Hän on ollut kaksi päivää täällä, ja homma on täysin muuttunut.
– Nyt tähän on tullut aamuharjoitukset lisää. Urheilijoiden ja mestaruussarjapelaajien pitäisi harjoitella jämäkästi, Koskivaara tuumasi.
Työtä pitää tehdä enemmän kaikilla rintamilla, kuului kaksikon ohje.
– Pitää saada se uskottavuus takaisin. Pitää hoitaa asioita ammattimaisemmin, jos näin voisi sanoa, Koskivaara totesi.
– Kyllähän ne tuntuvat jo vähän kuunnelleen meitä, Wala myhäili.
Keskustelun lomassa Korihait piti viimeisille sekunneille saakka vain neljä kertaa kauden aikana hävinnyttä salolaisjoukkuetta pihdeissä.
Vaikka Emil Djeenin mahdollinen voittoheitto pomppasi ohi raudoista pyörien, saattoi Koskivaaran tiivistykseen moni katsoja samaistua.
– Tämä näyttää nyt siltä, että näin kun jatketaan, niin kaikki on vielä mahdollista. Kun saadaan vielä tukijat uskomaan tähän hommaan, niin se olisi iso asia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.