Christopher Gibsonilla oli Seattle Krakenin viime kauden NHL-joukkueen maski, hanskat ja patjat varusteinaan, kun hän veti keskiviikkona ensimmäiset treenit Lukon kanssa. Kuva: Juha Sinisalo
Lukon huoltaja Matti Koskinen pysäyttää Julius Mattilan, kun tämä kävelee kumimattoa pitkin kaukalosta kohti pukuhuonetta.
Koskinen kysyy kapteenin mielipidettä siihen, olisiko Christopher Gibsonin pitänyt tuoda aamulla kakkua pukukoppiin. On Lukon uuden maalivahdin syntymäpäivä.
Mattilan kasvot kääntyvät miettivään ilmeeseen.
– Pitäisikö antaa joku varoaika? Ensimmäinen päivä on aika haastava, Mattila sanoo lopulta.
Se on varmasti armollista, sillä Gibson on ehtinyt olla ylipäänsä Raumalla vasta puoli vuorokautta eikä AHL-kulttuurissa ole tapana tuoda kakkuja koppiin.
Viime kuukaudet Torontossa harjoitellut veskari saapui kaupunkiin myöhään tapaninpäivän iltana.
Aamuyhdeksältä hänen piti olla valmiina, kun joukkueenjohtaja Mika Kuosmanen kävi noutamassa miehen kämpiltä uran ensimmäisiin harjoituksiin Lukon veskarina.
Ja ylipäänsä ensimmäisiin harjoituksiin suomalaisessa seurajoukkueessa sitten kevään 2008, jolloin Gibson pelasi Bluesin C-junioreissa. Siitä asti mies on torjunut kiekkoja Pohjois-Amerikassa.
Jäälle hän ponkaisi kolmosvahti Daniel Salosen treenipaidassa ja Seattle Krakenin viime kauden NHL-varusteissa. Tämän kauden varusteita miehellä ei ole vielä olemassa, sillä hän on ollut tähän asti ilman seuraa.
– Ei löytynyt mitään sopivaa Pohjois-Amerikasta. Kävin Dallas Starsin leirillä, ja vaikka se meni hyvin, en saanut sopimusta. Sitten kuulin agentin kautta, että Lukko etsi maalivahtia. Aloitimme keskustelut Lukon kanssa, ja nyt olen tässä, Gibson luettelee, kun hän vihdoin on saanut Koskisen toimittaman varustepussin purettua.
15-vuotiaana yksin Kanadaan
Julkisesti Gibsonista tuli Lukon mies perjantaina, kun raumalaisseura tiedotti tämän loppukauden mittaisesta sopimuksesta.
Samalla Lukko kertoi, että kanadalaismaalivahti Samuel Harveyn sopimus on purettu.
– Tämä tuntuu sinänsä ihan kivalta, vaikka tavallaan on vaikeaa tulla takaisin, kun on niin monta vuotta asunut Yhdysvalloissa, Gibson sanoo.
– Oli kuitenkin kiva nähdä vanhemmat eilen, ja velikin tuli Englannista käymään jouluksi. Oli kiva nähdä perhettä.
Keskiviikkona 31 vuotta täyttänyt Gibson on melkoinen maailmankansalainen. Hänen äitinsä on suomalainen, mutta isä on Karibialta kotoisin oleva britti.
Maalivahdin syntymäpaikaksi on merkitty Karkkila, ja hän on Espoon Jäähongan kasvatti. Pääkaupunkiseudun kuviot hän jätti taakseen vain 15-vuotiaana ja muutti Kanadaan.
Siirron takana oli Bluesissa juniorivalmentajana toiminut Harri Piiparinen. Hän suositteli Gibsonille Notre Damessa sijainnutta yksityiskoulua.
Vuosi siellä riitti, ja Chicoutimi Sagueneens poimi maalivahdin koko CHL:n varaustilaisuuden 16. pelaajana. Siemen ammattilaisuralle kapeissa kaukaloissa oli kylvetty.
– Kyllä mä olen tykännyt elämästäni Pohjois-Amerikassa. Kun lähdin, olin tosi nuori, ja silloin oli vaikea lähteä, mutta totuin aika nopeasti. Ja totta kai se auttaa, kun tekee kavereita, Gibson huomauttaa.
Tuntematon NHL-suomalainen
Gibsonin otteet juniorisarjoissa toivat kakkoskierroksen NHL-varauksen Los Angeles Kingsiin. Ensimmäisen NHL-sopimuksensa hän kuitenkin teki Toronto Maple Leafsin kanssa ja ensimmäisen NHL-pelinsä pelasi New York Islandersin paidassa.
Niiden lisäksi Gibsonilla on ollut NHL-sopimus Tampa Bay Lightningin, Florida Panthersin ja viimeksi Seattle Krakenin kanssa. Varsinaisia pelattuja NHL-pelejä miehelle kirjattiin seitsemällä kaudella 16.
Gibsonia voi hyvällä syyllä tituleerata tuntemattomimmaksi suomalaiseksi NHL-pelaajaksi. Hänestä ei suomalaiseen mediaan kirjoitettuja juttuja juuri löydy.
– Ei varmaan löydykään, Gibson hymähtää.
– Ei se mua haittaa ollenkaan. En ole koskaan ajatellut, että musta niin hirveästi pitäisi juttuja tehdäkään. Enkä ole kyllä edes seurannut, onko niitä kirjoitettu.
Kun Gibson asui Kanadassa ja Yhdysvalloissa, hän seurasi enemmän paikallista kuin suomalaista mediaa. Kahdesti hän on edustanut Suomea nuorten MM-kisoissa, mutta ei silti koe itseään pelkästään suomalaiseksi.
– Nyt juuri tuntuu, että olen vähän enemmän pohjoisamerikkalainen. Vähän pitää tässä sun kanssa puhuessakin miettiä sanoja, Gibson myöntää.
– Toki äidin kanssa pitää joka viikko puhua suomea, mutta aina välillä pitää vähän hakea sanoja.Gibsonin perheeseen kuuluu myös kanadalainen tyttöystävä, joka matkusti miehensä kanssa tapaninpäivänä Raumalle.
– Hän on täällä, mutta lähtee pian takaisin, sillä hänen pitää mennä töihin, maalivahti paljastaa.
Eurooppa ei ole ollut edes vaihtoehto
Ensimmäisestä NHL-sopimuksestaan saakka Gibson on ollut samassa tilanteessa. Hän on päässyt satunnaisesti kokeilemaan NHL-kaukaloihin, mutta suurin osa torjutuista minuuteista on kertynyt farmiliiga AHL:ssä.
Kun ykkösveskarin asemaa ei ole yleensä langennut AHL:ssäkään, onko missään vaiheessa uraa pöydällä ollut vakavana vaihtoehtona palaaminen Eurooppaan?
– Ei ole ollut. Olen aina halunnut siellä pelata ja päästä takaisin NHL:ään. Se on jokaisen jääkiekkoilijan unelma, ja niin kauan kuin on mahdollista, haluan pelata siellä, Gibson vastaa.
Tästä voisi päätellä, että tavoitteena on edelleen paluu NHL:ään?
– Totta kai.
Stanley Cup -sormus sormeen Tampassa
Ykkösmuisto NHL-vuosilta on helppo nimetä. Sen Gibson voisi halutessaan pujottaa sormeensa.
Hän pääsi kauden 2020–21 päätteeksi juhlimaan Stanley Cupin voittoa osana Tampa Bay Lightningin joukkuetta. Suomalaisvahdin nimeä ei pokaalin kyljestä löydy, mutta Stanley Cup -sormuksen hän kaudesta sai.
– Totta kai Stanley Cupin voitto oli uran kohokohta. Ei hirveän moni pääse pelaamaan sen tasoisessa joukkueessa, Gibson huomauttaa.
– Tietysti ensimmäiset NHL-pelit olivat ikimuistoisia, mutta sain Tampassa olla niiden mukana koko kauden ja pääsin kaksi peliä pelaamaankin. Se oli hyvä kokemus, ja opin paljon Andrei Vasilevskilta sen kauden aikana.
– Jos pelkästään voittoja ja sellaisia asioita miettii, Tampa oli ehdottomasti paras paikka, missä olen ollut. Toki myös se pitää huomioida, että sain pelata New Yorkissa pitkän aikaa. Viisi vuotta samassa seurassa on aika pitkä aika.
Pienenä mainintana ansioluetteloonsa Gibson voi kirjata sen, että hän on pysäyttänyt Edmonton Oilersin supertähden Connor McDavidin rangaistuslaukauksen.
– Kyllä, mutta sitten hän kyllä teki myös mulle yhden maalin rankkareissa, Gibson muistuttaa.
Christopher Gibson oli syksyllä Dallas Starsin NHL-leirillä, mutta sen jälkeen hän on harjoitellut pienryhmässä Torontossa. Kuva: Juha Sinisalo
Ville Petmanilta nopeat suositukset
Ensimmäisissä Lukko-treeneissään Gibson käytti jääajan rippeetkin. Muu joukkue oli jo ehtinyt olla hyvän aikaa pukukopissa, mutta Gibson pysyi maalillaan torjumassa ruotsalaisveljesten Pathrik ja Ponthus Westerholmin laukauksia.
Ennakkosuunnitelmien mukaan hänen on tarkoitus olla torstaina ensimmäistä kertaa Lukon kokoonpanossa, mutta ei vielä aloittavana maalivahtina.
Miehelle on julkisestikin luvattu aikaa sopeutua suomalaiseen jääkiekkoon ja leveämpään kaukaloon.
Miten parin metrin ero kaukalon leveydessä vaikuttaa maalivahdin työskentelyyn?
– Saa nähdä. Nyt ekoissa harkoissa näytti, että pitää olla enemmän rauhallinen tilanteissa. Voi olla, että sieltä tuleekin viimeinen syöttö siinä kohtaa, kun Pohjois-Amerikassa olisi jo tullut veto, Gibson kuvailee.
Miehen kosketuspinta suomalaiseen jääkiekkoon on varsin ohut. Lukon joukkueessa ei ollut yhtään pelaajaa, jonka hän olisi tuntenut entuudestaan – muutamaa kanadalaista vastaan hän muisti pelanneensa AHL:ssä.
– En ole kauheasti edes käynyt Suomessa viime vuosina. Välillä on kesäisin tullut käytyä. Viime kesänä olin, samoin edellisenä, mutta sitä ennen kai 2016. En ole esimerkiksi Raumalla koskaan ennen käynytkään.
Ennen Lukko-sopimuksen allekirjoittamista hän nappasi nopeat kommentit viime kauden AHL-joukkueensa Coachella Valley Firebirdsin suomalaispelaajilta eli Ville Petmanilta ja Peetro Seppälältä.
– Ville sanoi hyviä juttuja Lukosta, ja Peetro myös, Gibson paljastaa.
Kaksi kautta putkeen Daccordin kakkosena
Coachellan kanssa Gibson pääsi viime keväänä AHL-finaaleihin saakka, mutta niissä suomalaisen Henrik Borgströmin edustama Hershey Bears oli liian kova pala. Lukon uusi maalivahti tosin katseli pudotuspelit vaihtoaitiossa, kun Seattle Krakenin tämän kauden ykkösveskari Joey Daccord vei kaikki peliminuutit.
Gibson onnistui olemaan toisen peräkkäisen kauden Daccordin kakkosena, sillä vuotta aiemmin asetelma oli sama Charlotte Checkersissä.
– Nyt hän on tehnyt läpimurtonsa, ja se on hieno asia. Olemme edelleen olleet jutuissa, ja olen lähetellyt hänelle viestejä, että hyvin ovat menneet pelit.
Pian hän voi lähetellä entiselle veskariparilleen viestejä siitä, millaista on elämä lumen keskellä Suomessa.
Viime kaudella suomalaispelaajat lähtivät usein vapaapäivinä pelaamaan golfia Kalifornian auringossa, mutta Rauman talvessa pitää keksiä muuta tekemistä.
– Haluan nyt pelata hyviä pelejä, auttaa Lukkoa voittamaan ja menemään keväällä niin pitkälle kuin mahdollista, Gibson lausuu.
– Hyviä äijiä täällä tuntuu olevan, mitä olen tässä kahden tunnin aikana ehtinyt tutustua.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.