Joukkueensa neljänneksi paras pistemies. Koko sarjan rangaistustilaston kakkonen. Raju lämäri, lyhyt sytytyslanka. Kristian Pospisil on kuin ruutitynnyri, josta saattaa räjähdyksen hetkellä purkautua mitä tahansa hattutempusta ulosajoon.
Heti ensimmäisellä liigakaudellaan isokokoinen slovakkihyökkääjä jätti väkevän muistijäljen itsestään.
Pospisil otti paikan Lukon joukkueesta try-out-jakson kautta, mutta nousi lopulta ykkösketjun hyökkääjäksi ja pääsi pelaamaan ensimmäiset aikuisten maaottelunsa.
Kaiken lisäksi lähtökohdat talveen olivat hankalat, sillä koko edellinen kausi oli jäänyt väliin pahan polvivamman takia.
– Olen nyt varmasti paremmassa fyysisessä kunnossa, sillä laitoin kaikkeni kesäharjoitteluun, jotta olisin kunnossa heti kauden alkaessa enkä vasta puolivälissä, 24-vuotias Pospisil toteaa.
Suurimman osan kesäharjoittelustaan hän teki kotimaisemissaan Zvolenissa. Keväällä Lukon pelien päättymisen jälkeen hän tosin suuntasi kahdeksi kuukaudeksi vanhempiensa luokse Wieniin, koska Slovakian rajat olivat kiinni.
– Olen myös henkisesti valmiimpi. Tiedän nyt, mitä voin hyväksyä tältä sarjalta.
”Kehityin pelaajana, mutta myös ihmisenä”
Mennyt kausi oli Pospisilille vasta ensimmäinen eurooppalaisissa ammattilaissarjoissa. Miesten pelejä hän pelasi kahdella kaudella RB Hockey Juniorsissa, joka osallistui venäläiseen MHL:ään.
Pospisil lähti kuitenkin hakemaan vauhtia Kanadan ja Yhdysvaltojen juniorisarjoista ja pelasi talvella 2017–18 kaksi peliä AHL:ää Toronto Marliesissa sekä pahasta aivotärähdyksestä toivuttuaan loppukauden ECHL:ää Orlando Solar Bearsissa.
Mies oli jo menossa Toronto Maple Leafsin NHL-ryhmään, kun polven hajoaminen muutti suunnitelmat.
– On vaikea sanoa, oliko viime kausi paras kauteni tähän asti, mutta ainakin kehityin täällä paljon, Pospisil miettii.
– Se oli ensimmäinen ammattilaiskauteni. Voin sanoa, että kehityin pelaajana, mutta myös ihmisenä.
Nimi selässä toi rangaistusminuutteja
Pospisil ei välttämättä ole joukkueen helpoin pelaaja. Lukon päävalmentaja Pekka Virta ei viime kaudella peitellyt, että hän joutui käymään nuoren hyökkääjänsä kanssa kehityskeskusteluja. Välillä Virta pudotti jopa Pospisilin kokoonpanosta.
Slovakki on ajoittain oman tiensä kulkija, joka hakee rajojaan. Kesän aikana hän esimerkiksi julkaisi itse jatkosopimuksensa sosiaalisessa mediassa ja paljasti slovakkimedian haastattelussa prosentit, jotka Lukon pelaajat suostuivat leikkaamaan palkoistaan.
Kehityskeskusteluja Pospisil kävi kauden aikana myös tuomarien kanssa. Virta näki, että kovaotteinen pelaaja alkoi olla merkitty mies tuomarien silmissä.
– Olen samaa mieltä, ja tunsin sen myös jäällä. Koen, että minua kohdeltiin eri tavalla selässäni olevan nimen takia. En silti halua käyttää sitä tekosyynä, Pospisil luonnehtii.
– Se oli ehkä myös minun virheeni, en tiedä. Haluan sen kuitenkin muuttuvan. Haluan tuomareiden näkevän, että haluan pelata myös taitopeliä.
Vain Berger istui enemmän jäähyllä
Viime kaudella Pospisil pelasi Lukossa 54 ottelua, teki niissä tehot 15+19=34 ja ansaitsi peräti 139 rangaistusminuuttia. Kovemman minuuttimäärän kokosi vain KooKoon Martin Berger, joka voitti jäähypörssin 183 minuutilla. Pelikieltojensa takia Berger pääsi pelaamaan ainoastaan 46 peliä.
– Tietenkään en halua vain istua jäähyllä, vaan haluan oppia pelaamaan. Haluan tehdä pisteitä ilman jäähyjä, mutta voin sanoa, että kun pelaa kovaa, rangaistuksia tulee joka tapauksessa, Pospisil toteaa.
Hän ottaa esimerkiksi Lukon viimeisen harjoitusottelun Kuopiossa. Siinä raumalaisten toinen slovakkijässikkä Pavol Skalicky sai 2+10 minuutin jäähyn päähän kohdistuneesta taklauksesta, vaikka tilanne ei lukkolaisten mielestä ollut edes jäähyn arvoinen.
– Haluan kuitenkin oppia tyhmistä jäähyistä. Haluan ne pois, Pospisil ilmoittaa.
– En halua ottaa taklauksia tai kovuutta pois pelistäni. Jos niistä tulee jäähyjä, sitten tulee. En kuitenkaan halua enää ottaa rangaistuksia, jotka haittaavat joukkuetta.
"Kovat taklaukset ovat osa peliä”
Liiga tiedotti tiistaina täksi kaudeksi uusituista kurinpitokriteereistään. Päähän kohdistuneet taklaukset ovat edelleen suurennuslasin alla, mutta enää niistä ei tuomita suoraa viiden ottelun pelikieltoa.
Viime kaudella käyttöön otettu linjaus aiheutti sen, että sinänsä pelikiellon arvoisista taklauksista tuomitut viiden ottelun minimipelikiellot koettiin kohtuuttomiksi.
– Ymmärrän, että Liiga haluaa tietynlaiset taklaukset pois, Pospisil toteaa.
– Kovat taklaukset ovat kuitenkin osa peliä, ja uskon, että lajia seuraavat ihmiset ajattelevat samalla tavalla. Jääkiekko on kova peli, mutta se on samaan aikaan fiksu peli.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.