Shawn Huff jakoi heinäkuun alussa sosiaalisessa mediassa Helsingin Sanomien tekemän sisäministeri Mari Rantasen (ps.) haastattelun, jossa puhuttiin nimen ja etnisyyden perusteella ulkomaalaistaustaisista ja verrattiin näitä suomalaisiin.
Huff päätteli, että hän vissiin on nimen ja etnisyyden perusteella ulkomaalaistaustainen, tägäsi Rantasen julkaisuunsa ja kysyi tältä, onko hän suomalainen.
Kysymys oli sinänsä jopa absurdi, sillä se tuli Suomen koripallomaajoukkueen monivuotisen kapteenin näppäimistöltä.
Samalla se tuli Munkkiniemessä ja Jakomäessä varttuneen syntyperäisen helsinkiläisen näppäimistöltä.
– Se oli tahalteen kärkäs, heitin sen vain someen, Huff kertaa.
– Mutta halusin nostaa keskustelua siitä, kuka on suomalainen ja kuka saa kutsua itseään suomalaiseksi.
Amerikkalaispelaajat löysivät kodin Suomesta
Huff, 39, syntyi Suomeen, koska hänen isänsä Leon Huff päätyi 1970-luvulla Suomeen pelaamaan koripalloa, ihastui eksoottiseen ja pohjoiseen maahan, päätti jäädä tänne pysyvästi ja perusti perheen.
Leon Huff oli aikanaan ensimmäisiä todellisia amerikkalaisvahvistuksia suomalaisilla koripallokentillä. Samoihin aikoihin Suomeen päätyivät myös Bernard Harris, Larry Pounds, Ervin Latimer, Gerald Lee ja Greg Joyner, hieman myöhemmin myös Garcia Hopkins ja Jonathan Moore.
Tuttuja nimiä – ja kaikki he löysivät uuden elämän Suomesta.
Kuitenkin esimerkiksi Leon Huff sanoi loppukesällä Ylen haastattelussa, että vielä 40 vuoden jälkeenkään hän ei koe itseään suomalaiseksi.
– Mulla kesti tosi pitkään löytää identiteettini ruskeana suomalaisena, Shawn Huff toteaa.
– Helsingin Uutisissa oli tästä juuri tosi hyvä artikkeli. Siinä kysyttiin, miksi Suomessa puhutaan ensimmäisen, toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajista. Miksi ei puhuta ensimmäisen, toisen ja kolmannen polven suomalaisista.
Huffin mainitsemassa artikkelissa puhuu maahanmuuttotutkija Pasi Saukkonen. Hänen mielestään toisen sukupolven jälkeen ulkomaalaistaustaa ei tarvitsi katsoa enää millään tavalla.
– Kielen avulla voidaan muuttaa suhtautumista ihmisiin, Huff huomauttaa.
– Mä halusin kärjistää, sillä suomalaisiin mahtuu todella monta erilaista ihmistä. Mä olen saanut kokea tätä nimeni ja ulkonäköni takia. Se, että olin maajoukkueen kapteeni, antoi mulle alustan tähän.
Koulunsa ainut tummaihoinen
Huff oli ekaluokkalaisena koulunsa ainut tummaihoinen lapsi. Hän mietti, kuka on ja kuka saa olla. Hän mietti, voiko olla suomalainen, jos ympärillä ei olekaan samanlaisia lapsia.
– Ei ollut mun näköisiäni suomalaisia, mutta kun menin Yhdysvaltoihin, tajusin vielä vahvemmin sen, että olin suomalainen. Se korosti sitä, missä mä olen kasvanut.
Yksi merkkipaalu Huffin elämässä koettiin heinäkuussa 2015 Helsingin Kansalaistorilla. Silloin Susijengi osallistui rasisminvastaiseen mielenosoitukseen, ja Huff piti kapteenina puheenvuoron.
Se oli ensimmäinen kerta, kun mies otti julkisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.
Mutta ei todellakaan viimeinen, sillä Huff lähti politiikkaan jo pelaajauransa aikana ja pääsi vihreiden ehdokkaana ensiyrittämältä Helsingin kaupunginvaltuustoon ja kaupunginhallitukseen.
Rasismi on asia, joka on hänelle tärkeä puheenaihe.
– Sitä on vaikea tiivistää. Ei sille ikinä varata sitä aikaa, jonka se ansaitsisi, Huff henkäisee.
– Mä haluaisin kääntää keskustelua toiseen suuntaan. Rasismista puhutaan nyt vähemmistöjen kokemusten kautta. Valtaväestö voisi tarkastella asiaa omasta lähtökohdastaan. Mitkä ovat sellaisia asioita, mitä ei tarvitse miettiä, koska ei kuulu näkyvään vähemmistöön.
– Nyt keskustelu on ollut vähän erilaista ja raskasta, kun ihmiset, jotka eivät ennen ole olleet niin isossa äänessä, puhuvat. Rasismi on todellista ja monelle arkea, mutta kaikki ei perustu sille, miten joku kokee rasismin.
Bilbao maalattiin sinivalkoiseksi
Kansalaistorin tapahtumassa Huff oli tuore kapteeni Hanno Möttölän jalanjäljillä, mutta jo kokenut Susijengin jäsen. Hänen maajoukkueuransa kattoi vuodet 2003–2022, ja hän sai olla avainroolissa sillä tiellä, joka nosti suomalaisen koripallon jälleen kansainväliselle tasolle.
Huff oli mukana, kun Suomi pelasi Espanjan Bilbaossa ensimmäiset MM-kisansa vuonna 2014. Menestystä kisoista ei herunut, mutta kisapaikka oli iso merkkipaalu.
– Silloin maalattiin kaupunki sinivalkoiseksi, Huff muistelee.
– Se on hienoa, että nyt on rakentunut kulttuuri. Nyt rakentuu sukupolvi, joka on pelannut pelkästään arvokisoissa.
Prahan aamuissa Markkasen kanssa
Enää Huff ei ole pelaajana nauttimassa arvokisojen huumasta, sillä hän paketoi pelaajauransa viime vuonna. Susijengin paidassa otteluita ehti tulla 223 ja pisteitä niissä 1 806.
Hän pelasi yhteensä viidet EM-kisat ja yhdet MM-ksiat.
– Mä muistan Slovenian kisoista, miten pelasimme Kreikkaa vastaan. Heillä oli NBA-pelaajia mukana, ja muistan, kun yksi heidän pelaajistaan huusi pelin aikana, että teillä on pelkkiä Eurocup-pelaajia, Huff muistelee.
– Hän tarkoitti sen loukkaukseksi, mutta me olimme siinä, että eihän meillä ole kuin yksi Eurocup-tason pelaaja. Muut olivat alempana.
Nyt Suomella on sellaisia pelaajia kuin Lauri Markkanen, joka on NBA-tasollakin tähti.
– Sen kanssa me käveltiin aamut Prahassa. Oltiin aikaisin hereillä, Huff valottaa.
Huff puhuu uransa päättäneistä EM-kisoista syyskuussa 2022. Ne jättivät historiankirjoihin Suomen ensimmäisen pudotuspelivoitoin miesten arvokisoissa, ja Susijengi eteni kahdeksan parhaan joukkoon ensimmäistä kertaa 55 vuoteen.
– On ihan huippua katsoa Laurin pelejä. Sillä kaverilla on vielä pääkoppa kohdallaan.
Valmennusta, kirja ja Tanssii tähtien kanssa
Vaikka peliura on takana, Huff on yhä tiiviisti mukana koripallossa. Hän työskentelee Espoossa Omnia Basketball Academyn vastuuvalmentajana ja vetää pääkaupunkiseudun urheiluakatemian Urhean kautta aamuharjoituksia toisen asteen opiskelijoille.
Lauantaina Huff piipahti Raumalla juontokeikalla ja promoamassa tuoretta kirjaansa. Tommi Aitio taltioi Huffin tarinan kovien kansien väliin, ja näin syntyi teos nimeltä Kapteeni.
Edellisen kerran hän muisteli käyneensä Raumalla kesällä 2011. Tuolloin Gerald Lee junior vei hyvän ystävänsä tutustumaan Mustan pitsin yön pyörteisiin.
Julkisuudessa Huff on tänä syksynä saanut olla varsin paljon, mutta juttuja ei ole tehty koripallon takia. Huff pääsi mukaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan.
TTK-finaali on edessä sunnuntaina. Kuka vie voiton?
– Anssi (Heikkilä) ja Pernilla (Böckerman). Ne hoitavat homman, Huff uskoo.
– Mä olen nähnyt niitä tuolla taustalla. Ne ovat aika kovia.
Valtosesta ei hömppätarinoita, Leen kanssa parasta pelata
Shawn Huff pelasi Susijengissä pienen laitahyökkääjän paikalla. Penkiltä häneltä jääneitä minuutteja kärkkyi nuorukainen Eurasta eli Elias Valtonen.
– Hän lisäsi kyllä mun maajoukkuevuosiani muutamalla, kun on saman pelipaikan pelaaja. Ei voinut vain istua paikallaan, Huff hymyilee.
Espanjalaista Manresaa jälleen edustava Valtonen nousi Suomen miesten koripallomaajoukkueeseen vuonna 2018. Toistaiseksi hän on pelannut 14 maaottelua ja nakuttanut niissä 110 pistettä.
Yhteisiä maajoukkuevuosia Huffin kanssa ehti kertyä viisi.
– Elias on tosi tunnollinen, hirveä tekemään töitä. Oikein stereotyyppinen suomalainen maajoukkuepelaaja, hyvä luisteluvoimainen kaveri, Huff hauskuutta.
Kieltämättä Raumalla on enemmän totuttu siihen, että lajin maajoukkuekapteeni kehuisi paikallisen pelaajan luisteluvoimaa kuin donkkaustaitoja.
– Elias on ollut maajoukkueessa jo niin kauan, että vähän pitää muistuttaa, miten nuoresta kaverista on kyse, Huff huomauttaa.
– Hän on päässyt ikänsä takia tosi nopeasti mukaan. Uskon, että hänellä on parhaat pelinsä edessään vielä.
Ei hömppätarinoita
Valtonen oli vain 14-vuotias, kun hän teki Korihaissa debyyttinsä Korisliigassa. Nyt hän on jo ehtinyt nähdä Arizonan yliopiston, saksalaiset Tübingen Tigersin ja Rostock Seawolvesiin ja pelaa siis nyt taas Espanjassa.
Ja ikää hänellä on vasta 24 vuotta.
– Hän on nyt siinä vaiheessa, jossa koripalloilija usein käy läpi henkistä myllerrystä. Nuorena mukana on pelottomuus, mutta sitten tulee usein vaihe, että ei oikein luonnista ja ei tule läpimurtoa. Sitten lähempänä 30 vuotta tulee vaihe, kun ymmärtää omat kykynsä, Huff tietää.
– Silloin tulee järkyttävä itseluottamus siihen, mitä tekee. Siinä on kaava, joka pätee varmaan aika moneen.
Värikkäitä tarinoita kaksikon maajoukkuereissuilta Huff ei pysty tarjoamaan.
– Elias on niin vilpitön kaveri, niin symppis. Hän on ammattilaisten ammattilainen. Nuoresta iästään huolimatta Elias tekee kaiken oikein. Ei hänestä ole mitään hömppätarinoita.
Yksi harmi uralta jäi
Pitempään Huff pelasi samassa maajoukkueessa Korihaiden kasvatin Gerald Lee juniorin kanssa. Nyt 36-vuotias Lee lopetti pelaamisen 2019.
– Siinä oli iso mies, jolle voi syöttää pallon, ja tykkäsin pelata hänen kanssaan. Eikä vain se, että tykkäsin syöttää hänelle, vaan välillä tuntui, että mä juhlin sen koreja enemmän kuin hän itse. Tiesin, että sain sillä tavalla ”Junnun” käyntiin, Huff paljastaa.
– Jos yksi harmi uralta jäi, niin se oli se, että emme koskaan päässeet pelaamaan ”Junnun” kanssa samassa seurajoukkueessa. Oli parasta pelata hänen kanssaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.