Kulttihyökkääjä muistaa edelleen hyvin Lukon edellisen finaalivierailun – "Sitä ei moni ymmärrä, millaista on elää sellaisessa hurmoksessa"

Mika Junnila muistaa, miten loppuotteluiden aikaan elämässä ei tuntunut olevan muuta kuin jääkiekkoa.

| Päivitetty

– Tuntui, että silloin elämässä ei ollut mitään muuta kuin jääkiekko, ja se oli hieno tunne. Sitä ei moni ymmärrä, millaista on elää sellaisessa hurmoksessa, muistelee Mika Junnila vuoden 1988 tapahtumia. Tuolloin Lukko taisteli edellisen kerran liigafinaaleissa, Junnila oli kyseisen joukkueen työteliäs hyökkääjä.

Hän muistaa kyseisestä pudotuspelikeväästä selkeästi sen, miten iso tapahtuma jo finaaliin pääseminen oli nuorelle joukkueelle.

Lopulta se oli niin iso, että rutinoitunut Tappara jätti tylysti raumalaiset hopeasijalle.

– Ensimmäisen finaalipelin veimme huumassa, mutta kokemattomalle joukkueelle voiton nollaaminen oli vaikeaa, Junnila sanoo.

Finaalisarjassa rikkovassa roolissa

Säkyläläislähtöinen Mika Junnila pelasi Lukon paidassa kaikkiaan kahdeksalla kaudella.

Hän ei urallaan juuri tehopisteillä juhlinut, mutta raivasi periksiantamattomuudellaan tiensä kannattajien sydämiin. Monet muistavat hänet jopa kulttipelaajana.

Loppuotteluissa Junnila muistaa olleensa pienessä roolissa, alivoimapelaajana rikkovissa ketjuissa. Välillä vilttiketjukin tuli tutuksi.

– Monesti kävi niin, että ensimmäisen erän huilaamisen jälkeen pääsin kovalla energialla otteluun. Välillä onnistuin tuikkaamaan maalinkin ensimmäisissä vaihdoissa.

Hänen uransa osui 1980-lukuun, jolloin raumalaisorganisaatio joutui kertaalleen käymään jopa 1. divisioonassa.

– Heikompina kausina raumalaiskannattajat olivat varsin kriittisiä. Ehkä silloin jäi kannattajien mieleen, kun pystyi tuomaan energiaa ja taklauksia kaukaloon.

Seurassa kuitenkin selätettiin vaikeat vuodet, vaikka Junnila muistaa finaalipaikan tulleen monelle tapaa yllättäen.

– Meidän finaalimme oli sellainen kaikkien asioiden yhteensattuma. Teimme silloin kovan yllätyksen, että voitimme ensimmäisellä kierroksella runkosarjaa hallinneen Ilveksen.

Mika Junnila arvostaa joukkueen rakennustyötä

Tämän kauden Lukon marssia loppuotteluihin Junnila luonnehtii vääjäämättömäksi parin vuoden dominoinnin jälkeen.Hänen mukaansa raumalaisjoukkue on tällä hetkellä henkisesti erittäin vahva.

– Lukon pelityyli on sellainen, että sitä on yksinkertaisesti ilo katsoa. Joukkueessa on taitavia yksilöitä, ja kiekolliset puolustajat ovat tämän päivän jääkiekkoon aivan ehdoton asia.

Junnila arvostaa Pekka Virran luomaa pelityyliä ja taktiikkaa, mutta muistuttaa, miten tärkeää on löytää joukkueen sapluunaan sopivat pelaajat.

– Arvostan Kalle Sahlstedtin tapaa olla vaatimattomana taustalla. Hän on isossa roolissa, että joukkue on tuon näköinen. Hän voisi ehkä saada vielä enemmän kunniaa työstään, Junnila luonnehtii.

Tyttäreltä eivät Lukon pelit jää väliin

Mika Junnila on seurannut hyviä muistoja herättäviä tapahtumia omien pelivuosiensa takia mielenkiinnolla, mutta seurannut mestaruusjahtia myös Lukko-henkisten tyttäriensä Iidan, Helmin ja Elli-Maijan kautta.

– Urheiluhullu perhe, luonnehtii Junnila.

– Etenkin Iida on hyvinkin fanaattinen. En tiedä onko hän missannut 20 vuoden aikana yhtään Lukon peliä, hän jatkaa.

Iida Junnila itse muistelee, ettei Lukko-henkisyyttä tarvinnut heidän perheessään aivopestä. Todellinen fanius ryöpsähti valloilleen ala-asteiässä.

– Muistan että kävin jo silloin kaverin kanssa kannattajakatsomossa. Siitä lähtien olen aikatauluttanut päivät sen mukaan, pelaako Lukko vai ei. Muut menot menevät sen mukaan.

Ääntä ei Junniloiden kisastudioista puutu, kun päätuomari pudottaa Lukon otteluissa kiekon jäähän.

Vielä eivät Mika ja Iida Junnila tiedä, ehtivätkö seurata finaaleja samassa olohuoneessa, mutta peliä he aikovat perata puhelimen välityksellä erätauoilla ja ottelun jälkeen.

Mika on seurannut otteluita pääasiassa kotonaan Raumalla avopuolisonsa Helenan kanssa.

– Kiekkostudion varmasti rakennamme Euran-kotiimme. Täällä on ollut paikalla oma ja puolison isoisä ja välillä myös siskot puolisoidensa kanssa, Iida Junnila sanoo.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut