– Tuntui samaan aikaan epäuskottavalta ja järkyttävältä.
Näin raumalainen Mauri De Meulder muistelee ensireaktiotaan, kun sai tiedon Tapio Lehtisen onnettomuudesta. Se, että raumalaistaustaisen kipparin vene oli uponnut perjantai-aamuna keskellä Intian valtamerta kesken Golden Globe Race -kilpailun oli tietysti jo sinänsä pysäyttävä uutinen.
De Meulder seurasi kuitenkin tilanteen kehittymistä suorastaan henkeään pidätellen, sillä hänen on tarkoitus lähteä kiertämään maailmaa Tapio Lehtisen miehistössä ensi syksynä. Suomalaisvenekunta osallistuu silloin Ocean Globe Race -joukkuepurjehdukseen.
De Meulder oli muun muassa saattamassa Lehtistä Golden Globe Racen lähtöpaikalle Ranskaan. Matkaa Swan 55 Galiana -purjeveneellä Les Sables-d’Olonnen satamaan ja takaisin tuli vajaat 3 500 mailia.
Maailman haastavimmaksi kuvaillussa Golden Globe Race -yksinpurjehduskilpailussa taas on tarkoitus purjehtia 30 000 merimailin (55 560 kilometrin) matka yksin ilman pysähdyksiä, varuste- tai muonatäydennyksiä, automaattiohjauslaitteita tai elektronisia navigointivälineitä.
Lehtisen osalta reissu päättyi Afrikan etelärannikolle, yli 800 kilometriä Etelä-Afrikan Port Elizabethista kaakkoon.
Lehtinen on sittemmin kertonut heränneensä kovaan pamaukseen ja havainneensa pian, että vettä on veneessä polviin asti ja sitä suihkuaa takapäästä tauotta lisää sisään. Kippari nappasi mukaansa radion, pelastautumispuvun, yhden kolmesta hätäpakkauksesta ja syöksyi pelastuslautalle.
Tässä vaiheessa tieto hädästä tavoitti myös De Meulderin ja muun OGR-tiimin.
– Tiesimme, että pelastuslautassa olevan hätäilmoittimen voi laukaista vain manuaalisesti. Tapion piti siis käytännössä olla lautalla, De Meulder muistelee.
Sitä tiimi ei kuitenkaan tiennyt, että elämänlanka oli tässä vaiheessa vähällä lipua Lehtisen käsistä. Solmu, jolla hän oli sitonut pelastuslautan alukseensa, oli auennut. Lautta lipui jo 2–3 metrin päässä kohti ulappaa ennen kuin Lehtinen sai tiikerinloikalla oljenkortensa kiinni.
Jännitys alkoi helpottaa, kun Lehtinen pystyi viestittämään YB3-seurantalaitteella pelastuslautalta kisaorganisaatiolle. Viestit tavoittivat hänen venekuntansakin Suomessa.
– Sieltä alkoi tulla Tapion tyylisiä viestejä. Sellaista romantisoitua viestittelyä albatrossipariskunnan suutelusta ja elämästä lautan vierellä, mitä kisaorganisaatiokin on julkaissut. Silloin tiesimme, että nyt on kyllä kaikki hyvin, De Meulder kertoo.
Rakkaan Asteria-purjeveneen uppoamista Lehtinen seurasi kyyneleet valuen, mutta sittemmin huumori on löytynyt. Esimerkiksi näin Lehtinen murjaisi Ylen haastattelussa isomyrskyliitäjistä – isoista pikimustista linnuista, jotka nappasivat ajelehtijaa sormestakin.
– Vähän epäilin, että ovatko ne merten korppikotkia. Uskallanko pieraista, vai lukevatko ne, että äijä mätänee jo?
Ennen mätänemistä kisaorganisaatio ehti hälyttää hätiin kanssapurjehtija Kirsten Neuschäferin, joka puolestaan nakkasi Lehtisen intialaisen rahtilaivan kyytiin. Siellä mies nyt puksuttaa Darya Gayatrin kyydissä pikkuhiljaa kohti Kiinaa.
Miten "uppoamaton" saattoi upota?
Niin De Meulderin kuin Lehtisenkin mielestä hämmentävintä tapauksessa on se, miten 11-metrinen Asteria saattoi upota. Alunperin Italiassa vuonna 1965 rakennettu purjevene oli suunniteltu ja kunnostettu Suomessa käytännössä täysin uusiksi vasta viitisen vuotta sitten.
Lehtinen järkeili, että peräosaston laipio – vesitiivis rungosta kanteen ulottuva väliseinä, jonka piti tehdä veneestä "uppoamaton" – olisi jostain syystä sortunut.
De Meulder ei lähde edes arvailemaan syytä.
– Teoriassa Asteria oli kisan kestävin vene. On vaikea sanoa, mikä todennäköisyys tuollaiselle onnettomuudelle oli, mutta joka tapauksessa on todella, todella epätodennäköistä, että jotain tuollaista sattuu.
Kuolemantapaukset maailmanympäripurjehduksessa ovat tosiaan harvinaisia. Edellinen kisassa menehtynyt yksinpurjehtija oli tiettävästi kanadalainen Gerry Roufs, joka hukkui vuonna 1997 kesken Vendée Globen Eteläisellä jäämerellä. Clipper Round the World Yacht Race ja Volvo Ocean Race -joukkuekisoissa tapahtui Wikipedian mukaan neljä kuolemantapausta vuosina 2015–18.
Useimmiten kuolemien syynä on ollut veden varaan joutuminen.
– Onhan tuollainen totta kai vaarallista, tai ainakin vaarallisempaa kuin olla kelluvassa veneessä, Mauri De Meulder toteaa Lehtisen onnettomuudesta.
"Teoriassa Asteria oli kisan kestävin vene. On vaikea sanoa, mikä todennäköisyys tuollaiselle onnettomuudelle oli, mutta joka tapauksessa on todella, todella epätodennäköistä, että jotain tuollaista sattuu."
Tunne turvallisuudesta on vain vahvistunut
De Meulder ei ole 63-vuotiaaseen Lehtiseen verrattuna nuorella purjehdusurallaan joutunut haavereihin. Partiossa ja merivoimissa hallitsemattomia vuotoja ja muita onnettomuustilanteita varten on kyllä harjoiteltu.
Kysymykseen, muuttiko Lehtisen tapaus De Meulderin suhtautumista tulevaa maailmanympäripurjehdusta ajatellen, vastaus on yllättävä.
– Kyllä se rehellisesti sanottuna ajatuksia muutti, mutta se muutti niitä luottavaisempaan ja turvallisempaan suuntaan. Tämä tapaushan on opettanut meille paljon ja luo jatkossa turvallisuuskurssien mielikuvaharjoitteluun paljon konkretiaa.
Niinhän se Tapio Lehtinenkin Ocean Globe Racen nettisivuilla pelkäämisestä totesi, että "jos pelätä pitää, niin kannattaa pelätä maalla, ei sitten valtamerellä enää tarvitse".
– Tunne oman tiimin turvallisuudesta on kisaorganisaation ja Tapion ammattimaisen toiminnan takia vain vahvistunut, vakuuttaa De Meulder.
Sijainti täytyy nähdä taivaalta, mutta turvavälineet ovat moderneja
Ocean Globe Race -maailmanympäripurjehdukseen on noin vuosi aikaa. Vieläkään osallistujat eivät tiedä, mistä Euroopan kaupungista reissulle lähdetään ja mihin se päättyy, mutta muutama pysäkki on sentään selvillä.
Miehistöt täydentävät muonavarojaan, huilaavat ja huoltavat veneitään Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa, Aucklandissa Uudessa-Seelannissa ja Punta del Estessä Uruguayssa.
Noin kahdeksan kuukautta kestävässä joukkuekisassa nonstop-purjehdus Golden Globe Racen tyyliin ei ole mahdollista.
– Ei se ruoka- ja tarvikemäärä yksinkertaisesti mahtuisi veneeseen, Lehtisen OGR-miehistöön kuuluva Mauri De Meulder huomauttaa.
Ocean Globe Race purjehditaan 50 vuotta vanhan Whitbread Round the World Race -kisan hengessä. Varusteet ovat sen mukaisesti 1970-luvulta: sijainti arvioidaan taivaankappaleista sekstantilla ja musiikki kuunnellaan c-kasetilta.
– Hätävarustukset ovat kaikki toki ihan viimeisten vaatimusten mukaista modernia teknologiaa. Ehkä isoin ero nykypäivän purjehdukseen tulee GPS-sijainnissa ja säädatassa, jotka saa nykyään vaikka puhelimelta.
– Mutta se ydin on sama: purjehdus on purjehdusta. Paatti vaan niin hyvin trimmiin kuin mahdollista, De Meulder toteaa.
De Meulder kuvaa olevansa puolipäiväinen opiskelija, jonka päivistä karkeasti toinen puoli menee maailmanympäripurjehdukseen valmistautuessa. Viime talvena esimerkiksi Galiana-venettä remontoitiin valtamerikelpoiseksi kaventamalla hulppeaa salonkia ja vaihtamalla sinne sohvien tilalle makuupaikkoja.
Tulevakin talvi menee viimeistelyiden parissa, kesällä edessä on kenties muutama harjoituskilpailukin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.