Daniel Salonen on tällä kaudella päässyt jo esittäytymään isommillekin jääkiekkoyleisöille – toistaiseksi tosin vain alkuverryttelyissä ja vaihtoaitiossa, mutta useampaan kertaan hänet on jo nähnyt Lukon liigajoukkueen kakkosmaalivahtina.
Eikä hän ole sinne kylmiltään joutunut, vaan Salonen on päässyt torjumaan tällä kaudella kiekkoja myös Lukon liigajoukkueen harjoituksissa.
– Olihan se ihan mahtava kokemus, kun sinne ensimmäisen kerran pääsi. Sai vähän tuntumaa, mimmoista vauhti on isojen jätkien kanssa, Salonen muistelee.
– Jännittikin aika paljon mennä ensimmäistä kertaa sinne koppiin, mutta nyt on huomannut, että ei se niin kaukana olekaan. On mahdollista, että jonain päivänä siellä pystyy olemaan kokonaan.
Kausi kodittomana kolmessa joukkueessa
Liigajoukkueen luukkuvahdiksi Salonen, 17, ponnahti suoraan Lukon B:n maalilta.
Samoihin aikoihin liigadebyyttinsä kanssa hän sai huomiota otteillaan oman ikäluokkansa peleissä, sillä vasenkätinen maalivahti pelasi B-nuorten SM-alkusarjassa kolme peräkkäistä nollapeliä.
Nuorukaisen jalat vaikuttavat silti olevan tukevasti maassa. Hän on suurimman osan kaudesta pysäyttänyt kiekkoja Lukon B:n maalilla, mutta saanut välillä torjuntavastuuta myös A:ssa.
– Alku oli vähän vaikeaa B-junnujen osalta kaikilla, kun ei ollut ihan fiilistä. Sitten saatiin pieni tappioputki poikki, ja itselleni tuli pari nollapeliä. Siitä saikin sitten hyvää fiilistä, ja pääsin A-junnuihinkin kokeilemaan vauhtia, hän kertaa.
– Olen nyt tällä kaudella pyörinyt vähän kaikkien joukkueiden mukana. Se on ollut hieno asia, mutta toisaalta vähän vaikeaakin, kun ei ole ollut omaa kotia.
”Tunnettu jätkä” nyt taisteluparina
Aivan viime aikoina pelillisen kodin osoitetta ei tosin ole tarvinnut miettiä. Se on ollut Lukon B-juniorien matkassa, ja menossa on kauden huipentava pudotuspelikevät.
Lukon B laittoi jo puolivälierävaiheessa Tapparan kesälomille, ja käynnissä on välieräsarja HIFK:tavastaan. Sen ensimmäinen kohtaaminen keskiviikkona päättyi HIFK:n voittoon, mutta se oli vasta avausnäytös.
Pelit jatkuvat perjantaina Äijänsuolla.
– Emme olleet kaikki ihan valmiina keskiviikkona. Taso oli vähän matalampi, arkea huonompi, Salonen kuvailee.
– Perjantaita varten pitää parantaa. Kun pelaamme omalla tasollamme, tulee varmasti hyvä voitto.
On selvää, että Salonen on yksi joukkueensa avainpelaajista. Vastapelurinaan hänellä on Eemil Vinni, joka liittyi HIFK:n B:n matkaan pudotuspeleihin.
Vinni on pelannut käytännössä koko kauden HIFK:n A:ssa, mutta teki helsinkiläisten loukkaantumissuman keskellä jo liigadebyyttinsä pelaavana maalivahtina.
– Siellä on kova taistelupari, tunnettu jätkä, nuorten maajoukkueveskari. Mutta olen mä sen ennenkin päihittänyt. Kyllä se käy nytkin.
Lääkäri-isä muutti myös Raumalle
Salonen ja Vinni ovat molemmat syntyneet vuonna 2005 ja kotoisin pääkaupunkiseudulta. Salosen kasvattajaseura on GrIFKja Vinnin EVU, mutta veskarit ovat vääntäneet vastakkain myös Kiekko-Espoon ja HIFK:n välisissä peleissä.
Raumalle urapolku kuljetti Salosen viime kaudeksi.
– Pelasin Kiekko-Espoossa, ja mut valittiin kauden parhaaksi maalivahdiksi ja tähdistökentälliseen. Tietenkin Elon Timolta tuli sitten soitto, ja siinä juteltiin asioista, Salonen valottaa.
– Mietin, että kyllähän Rauman Lukko kuulostaa paljon paremmalta kuin Kiekko-Espoo. Liigaseura, ja täältä on tullut paljon hyviä maalivahteja.
Aivan yhdellä puhelulla Salonen ei kuitenkaan sinikeltaisista toiseen vaihtanut.
– Mietin aika kauan, kun Espoo on kuitenkin ollut koko iän kotipaikka. Sitten kävi niin, että iskä huomasi, että hän saisi täältä hyvän työpaikan. Nyt meillä on sitten oma asunto täällä, ja elellään nyt ainakin toistaiseksi täällä kahdestaan.
Salosen isä on ammatiltaan lääkäri, ja hän löysi työpaikan Terveystalosta.
– Aina on kotona ruoka valmiina. Se on iso plussa.
”Maalivahtien Sami Päivärinta”
Ainakin Daniel Salonen asuu Raumalla jatkossakin, sillä hänellä on Lukon kanssa sopimus kevääseen 2025. Ensi kaudella luvassa on torjuntavastuuta Lukon A:ssa, sillä A:n tämän kauden ykkösmaalivahti Juuso Helomaa ei Länsi-Suomen tietojen mukaan ole jatkamassa raumalaisseurassa.
– Daniel on fiksu poika, ja hänellä on mahdollisuus kehittyä ammattiurheilijaksi. Kaikki tärkeät osa-alueet ovat hänellä kunnossa, Lukon junioriurheilujohtaja Timo Elo kuvailee.
– Hän paneutuu asioihin, on kiinnostunut asioista. Hänellä on selkeät päämäärät, ja hän tietää, mitä on tekemässä.
Nuorta veskaria Elo nimittää ”maalivahtien Sami Päivärinnaksi”.
– Heissä on paljon samaa. He ovat fiksuja, ja muukin elämä jään ja hallin ulkopuolella on kunnossa.
Menisikö tuhat katsojaa rikki?
Perjantaina oleellisinta on, mitä tapahtuu kello 18 alkaen jäällä. B-nuorten välierät pelataan kahdesta voitosta, joten finaalipaikka on katkolla HIFK:lle.
Lukko sai pelin siirrettyä liigahalliin ja elättelee toiveita sarjan tämän kevään yleisöennätyksestä. Se on toistaiseksi tehty puolivälieräpelissä JYP–Kärpät, jota seurasi 950 katsojaa.
Äijänsuolle on perjantaina vapaa pääsy.
– Se fiilis, jonka me tuomme tänne, pitää olla paljon parempi kuin keskiviikkona, Salonen linjaa.
– Ei meillä paljon ole korjattavaa, pelataan vaan omalla tasollamme. Tiukka matsi tulee, mutta kyllä me se hoidetaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.