Tunnistatko, kuka luuraa Länsi-Suomen urheilutoimituksen pukin parran takana? – osallistu perinteiseen kilpailuun

Puinen vene –  aika siisti, ruorit ja kaikki.

Se oli aikanaan mieluinen lahja Länsi-Suomen urheilutoimituksen tämänvuotiselle joulupukille ja hänen veljelleen.

Samalla se oli lahja, joka lopulta järisytti maailmankuvaa.

– Löydettiin myöhemmin laatikosta kuva, jossa sitä venettä tehtiin. Se oli siis ihan itse tehty, pukki muistelee.

– Silloin paljastui, että joulupukkia ei ole olemassa.

Tuosta hetkestä on vuosia, jopa vuosikymmeniä. Enää pukki ei niinkään odota, millaisia lahjoja aattoiltana paketeista paljastuu. Muut asiat ovat ajaneet arvojärjestyksessä edelle.

– Kai mä jotenkin kilttikin olen ollut, mutta ei mua haittaa, vaikka en saisi yhtään lahjaa. Kivampi niitä on nykyään antaa, hän miettii.

– Perhe tietysti on nykyään tärkein. Tässä ollaan kuitenkin oltu monta vuotta matkahommissa, joten on kiva päästä kotiin viettämään aikaa perheen parissa.

Koti Turussa, työt muualla

Pukin varsinainen koti on Turussa, mutta siellä hän on viettänyt koko talven viimeksi lähes vuosikymmen sitten. Työt ovat kuljettaneet ensin Lahteen, sitten Kouvolaan ja viimeksi Raumalle, jossa menossa on nyt kolmas peräkkäinen talvi.

Joka kerta hän on kuitenkin päässyt jouluksi kotiin.

– Viime vuonna oli vähän erilainen joulu, kun tyttöystävä teki 23. päivänä positiivisen koronatestin. Siinä meni joulu vähän ohi, pukki tokaisee.

– Yleensä jouluaattona mennään aina äidin luo. Se on vakio, mutta muuten ei ole isompia paineita, että pitää käydä jossakin.

Kultainen päähine kiltteyden merkki

Jos kiltteyden mittarina pidetään sitä, miten tehokkaasti pukki on työnsä tehnyt, hän on varmasti lahjoja ansainnut. Syksyllä pukki teki töitä sellaisella tarmolla, että hän ansaitsi pitkäksi aikaa itselleen erilaisen kullatun päähineen kuin muilla samaan tonttujoukkoon kuuluvilla.

Hän joutui kuitenkin välillä viiden viikon sairauslomalle, ja siksi komea kullattu päähinekin piti antaa väliaikaisesti pois. Pukki saa sen kuitenkin takaisin jo tapaninpäivänä, kun joulukiireiden jälkeen on aika palata taas arkiseen työhön.

Poissa töistä pukin piti välillä kipeä käsi. Hän satutti sen marraskuun alussa, kun oli pitkästä aikaa päässyt kansainvälisiin edustustehtäviin ja saanut pukea sinivalkoisen tonttuasun ylleen.

Miten paljon se harmittaa?

– En mä siitä mitään katkeruutta koe. Se oli huonoa tuuria ja tämän lajin huono puoli. Huonolla tuurilla oli iso osa siinä, pukki vastaa.

– Oli aika pitkä aika odottaa, että pääsi takaisin, mutta futiksen MM-kisat pelastivat paljon. Niitä tuli katseltua.

Sveitsin kautta joulun viettoon

Pukki hoiti viikonloppuna viimeiset arkityöt ennen joulua, mutta tie Raumalta Turkuun ei lopulta ollut suora vaan kulki Sveitsin kautta.

Pukki pistäytyi moikkaamassa ystäviään ja pääsi seuraamaan sivusta, miten paikalliset leijonat ja tiikerit ottivat mittaa toisistaan.

Kamppailussa toisella puolella oli hänen hyvä ystävänsä, jonka takia käsi tuli marraskuussa kipeäksi. Toisella puolella taas kaksi raumalaisille hyvin tuttua tonttua, joiden kanssa pukki nosteli yhteistä maljaa keväällä 2021.

Sen jälkeen oli aika ruveta valmistautumaan jouluun, joulurauhaan ja jouluruokaan.

– Aika kaikkiruokainen mä olen, mutta sillit jäävät syömättä. Muuten lähestulkoon kaikki uppoaa, pukki painottaa.

Tärkeimmät joulupöydän antimet ovat hänelle kinkku, erilaiset kalat ja laatikot.

– Voi mainita, että lempiruokani on mummin tekemä maksalaatikko. Myös lanttulaatikosta pidän, mutta porkkanalaatikkoa en syö, pukki ilmoittaa.

Pukin arkiammatissa työsopimukset ovat määräaikaisia, ja nykyinen sopimus Raumalle umpeutuu keväällä. Joko on tiedossa, missä päin pukin hommat jatkuvat ensi talvena?

– Ei ole kyllä sopimusta minnekään. Katsellaan, mistä tulee tarjouksia, hän hymyilee valkoisen partansa takaa.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.