Heikki Isoranta pääsi alkuviikolla jälleen tuttuihin Lähdepellon maastoihin. Edeltävät viikot Rasti-Lukon hiihtäjä kiersi kisoja Italiassa ja Sveitsissä, ja sen jälkeen oli edessä karanteeni omassa pihamökissä. Kuva: Juha Sinisalo
Kolme viikkoa koronan runtelemassa Italiassa, kolme maastohiihdon maratonklassikkoa alppimaisemissa, hurjia pakkaslukemia, epäonnistuneita suksivalintoja... Kaikkea sitä sisälsi Heikki Isorannan ensimmäinen seikkailu Ski Classics -sarjaa ammattilaistallin jäsenenä kiertävänä urheilijana.
Rasti-Lukon hiihtäjä taivalsi onnistuneesti La Diagonelan, Toblach–Cortinan ja Marcialongan lävitse ja päätyi sen jälkeen viikoksi karanteeniin pihamökkiinsä.
– Ilman muuta kannatti lähteä, vaikka moni varmasti oli sitä mieltä, että ei kannattaisi lähteä tai ei edes saisi lähteä, Isoranta ilmoittaa.
– Jos ajattelee, millainen säätäminen oli jo siinä, että saa yleensä semmoiset paperit, että pääsee lähtemään. Sitten vielä korona hirvitti, mutta ei mua kaduta. Jos tämmöinen mahdollisuus tulee, niin kyllä se pitää käyttää.
Maajoukkuetason suksihuolto taustalla
Mahdollisuuden avasi pietarsaarelainen Eric Storvall, joka perusti syksyllä Team ES Endurancen eli tallin, joka pystyi osallistumaan Ski Classics -maratonhiihtosarjaan.
Isoranta oli aiemmin urallaan hiihtänyt yksittäisiä Ski Classics -osakilpailuja, mutta sopimus Storvallin tallin kanssa antoi hänelle erilaiset lähtökohdat kisoihin.
Asema ammattilaistallissa toi huomattavasti paremmat lähtöpaikat ja takasi laadukkaan huollon. Isorannan sukset voiteli Suomen hiihtomaajoukkueen entinen huoltopäällikkö Stefan Storvall.
– Tuo oli monella tavalla kokemus. Urheilullisessa mielessä se oli kokemus, jonka ansiosta pääsi oikeasti näkemään, mitä on ammattiurheilijan elämä, kun hotelleilla oli vain urheilijoita, Isoranta kertoo.
– Näin, mitä se toiminta on ja millaisista mittasuhteista puhutaan isoissa ammattilaistalleissa, joissa on 5–7 hiihtäjää, isot huoltoautot, urheilutoimenjohtaja ja paljon huoltomiehiä.
Pahat paleltumavammat nostivat La Diagonelan otsikoihin Suomessa
La Diagonela nousi Suomessa otsikoihin vasta pari päivää kisan jälkeen, kun hurjan pakkasen seuraukset tulivat julki. Heikki Isoranta ja Eric Storvall selvisivät ilman vammoja, mutta suomalaisista Kati Roivas ja Ari Luusua saivat pahat paleltumat.
– Katilta meinattiin mennä amputoimaan varpaita, Isoranta päivittelee.
Roivas sai toisen ja kolmannen asteen paleltumia sormiinsa ja varpaisiinsa. Puoleentoista kuukauteen hän ei saa laittaa kenkiä jalkaansa ja tulee olemaan aina herkkä kylmälle. Jo nollakeli saattaa tuottaa vaikeuksia.
Myös Luusuan varpaat paleltuivat pahasti.
– Kun ajelimme lähtöpaikalle, auton mittari näytti –26 astetta. Kuulimme myöhemmin, että huoltoautosta oli mitattu ladun varrella –28 astetta. Kylmää kyytiä kieltämättä, Isoranta tokaisee.
– Itselläni ei tullut kuin vähän sormille kylmä. Jälkikäteen mietimme Ericin kanssa, että hittolainen, siinähän olisi voinut käydä huonosti.
Edelleen on mahdollista, että Roivaksen varpaat joudutaan amputoimaan. Pahoista paleltumista on kerrottu myös ruotsalaisen Michael Eklöfin, saksalaisen Patrick Ottilingerin ja norjalaisen Andreas Nygaardin kohdalla.
Järjestäjien mittausten mukaan reitin mittauspisteissä pakkasta oli 22, 17 ja 13 astetta. Kisan peruminen tai keskeyttäminen olisi vaatinut alle 25 asteen pakkaslukemia.
– Ladun varralle ei ollut ketään, joten aika vaikea olisi ollut keskelle metsää keskeyttääkään, Isoranta toteaa.
Vauhtivertailua maailman parhaisiin
Ski Classics on vuodesta 2011 pyörinyt maratonmatkojen hiihtokilpailujen sarja, jossa nähdään runsaasti maailmancupien kärkitaistelustakin tuttuja nimiä.
– Nämä kisat voisivat olla monelle suomalaiselle hyvä vaihtoehto distanssimaailmancupille. Sieltä voisi löytää ammattihiihtäjän uran, Isoranta huomauttaa.
– Suomessa ei ole näkyvyyttä tai ymmärrystä, miten kovatasoista touhua tuo on. Se voisi olla monelle hyvä vaihtoehto.
Isoranta pääsi vertailemaan vauhtiaan esimerkiksi Anders Auklandin, Petter Eliassenin ja Tord Asle Gjerdalenin kanssa – eikä vain kisoissa, vaan myös harjoituslenkeillä.
– Kun heitä näki ladulla, saattoi todeta, että hekin ovat tavallaan tavallisia ihmisiä. Ei heidän lenkkivauhtinsa ole hirveän kova, vaikka he ovat maailman huippuhiihtäjiä, Isoranta huomauttaa.
– Heillä on vain suunnaton vauhtireservi. Itsekin mielestäni hiihdän kovaa, mutta heillä piisaa silti vauhtia aivan eri tavalla.
Jo pelkästään samalle lähtöviivalle pääseminen huippumiesten kanssa oli hieno kokemus.
– Tai ei ihan samalle viivalle, kun olin itse eliittiporukan häntäpäässä, Isoranta täsmentää.
– Mutta ekoja kertoja olin siellä missä huippuhiihtäjätkin. Olen 46-vuotias, ja sain oppia itseäni puolet nuoremmilta. Se tuntui hauskalta.
Heikki Isoranta on yksi harvoista raumalaisurheilijoista, jotka ovat viime kuukausien aikaina pystyneet kilpailemaan ulkomailla. Hän osallistui kolmeen Ski Classics -maratonhiihtosarjan kilpailuun Team ES Endurancen hiihtäjänä. Kuva: Juha Sinisalo
Rypistyksen avauskisa lopulta paras suoritus
Kolmen kisan rypistyksen ensimmäinen osa eli La Diagonela oli 60 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisa, joka hiihdettiin Sveitsin puolella. Isoranta sijoittui siinä 61:nneksi.
Minikiertueensa toisessa kilpailussa eli 38 kilometrin mittaiseksi lyhennetyssä Toblach–Cortinassa Isoranta sijoittui 82:nneksi ja urakan lopettaneessa 70 kilometrin mittaisessa Marcialongassa sijoitus oli 98:s.
Sijoitukset kelpasivat, mutta suoritukset jättivät hampaankoloon.
– Toblach–Cortinassa jäi hiihto vähän piippuun, enkä saanut kaikkea itsestäni irti. Se oli huono hiihto, Isoranta suomii.
– Marchialongassa taas lähdin vesikelin suksella, ja se oli virhevalinta. Voiteet olivat oikein, mutta otin typeryyksissäni väärän suksen. Se jäi harmittamaan.
Virheistä kuitenkin oppii. Isoranta kokee, että kolmen viikon kilpailumatka tarjosi monenlaisia oppeja tulevaisuutta varten.Koskaan ennen hän ei esimerkiksi ollut kilpaillut vuoristo-olosuhteissa.
– Tämä reissu kertoi aika paljon omasta harjoittelustani ja sen puutteista. Kisat kertoivat, missä ne puutteet ovat, Isoranta puntaroi.
– Puutteet eivät niinkään ole kestävyydessä, vaan maksiminopeudessa kilometrejä tunnissa. Jos tässä iässä voi kehittyä, niin siinä on kehityskohde.
Vielä ainakin kahdesti Ski Classics -seikkailuihin
Tämäntalvisen Ski Classics -kiertuneen neljäs osakilpailu on tulevana sunnuntaina hiihdettävä Jizerska Padesatka, mutta siihen Isoranta ei ole osallistumassa.
Miehellä on nyt edessään harjoitusjakso tutuissa Lähdepellon maisemissa.
– Olen tässä neljä tai viisi vuotta pyrkinyt, että en hiihdä kisoja peräkkäisinä viikonloppuina. Normaalitilanteessa olen pyrkinyt kilpailemaan joka toinen viikonloppu, mutta se ei tässä ruljanssissa ollut mahdollista.
Toistaiseksi on epäselvää, missä ja milloin Isorannan kilpailukausi jatkuu. Hän oli kaavaillut hiihtävänsä Pirkan hiihdon, mutta koronatilanteen takia se on peruttu. Saman kohtalon koki myös Finlandia-hiihto.
Ski Classicsin viidenteen osakilpailuun eli Vasaloppetiin osallistumisen taas torpedoivat koronakaranteenit.
– Alustavasti on Ericin kanssa puhuttu, että ainakin pari Ski Classicsin kisaa hiihtäisin, Isoranta paljastaa.
Raumalainen haluaisi hiihtää ainakin Birkebeinerrennetin, joka hiihdetään Norjan tuntureilla Renasta Lillehammeriin. Lisäksi kalenteriin on merkitty huhtikuun puolivälissä hiihdettävä Ylläs–Levi.
– En ole täysin poissulkenut, jos joku muukin vielä löytyisi.
Koronatartunnan mahdollisuus kutitteli koko ajan takaraivossa
Heikki Isoranta oli aiemminkin osallistunut Marcialongaan, mutta kokemuksilla oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Reitti oli sama, mutta 8 000 osallistujasta ei ollut tietoakaan.
Mukaan oli otettu 250 hiihtäjän eliittiryhmä sekä noin 600 kuntoilijaa. Osanottajamäärä oli siis kutistunut kymmenesosaan, eikä väkeä näkynyt reitin varrellakaan.
– Kun reitti meni kylien läpi, siellä täällä oli jokunen huutaja. Kannattajia oli ehkä viisi prosenttia normaalisti. Ei ollut turhaan väkeä ladun varrella, Isoranta toteaa.
Autiota oli Italiassa muutenkin. Kun Isoranta lähti hotellilta illalla ulos hölkkäilemään tai kävelemään, hän sai taivaltaa lähes autioilla kaduilla. Käytännössä kaikki vastaantulijat liikkuivat autoilla.
– Kaikilla oli maskit naamalla. Ainakin tämä asia on mennyt siellä perille, Isoranta toteaa.
Ski Classics -kisojen osanottajilla oli lupa riisua maskinsa kolmessa tilanteessa: hotellihuoneessaan, ruokailussa ruokapöydässä sekä hiihtämässä suorituksen aikana.
Kun hiihtolenkki päättyi, maski piti vetää kasvoille.
– Ladulla ei tarvinnut käyttää, mutta kyllä sen huomasi heti katseista, että hiihdon jälkeen se oli syytä pistää saman tien. Se oli itsestäänselvyys siellä, Isoranta painottaa.
Käytännössä hän vietti vuorokaudesta 19–20 tuntia Eric Storvallin kanssa hotellihuoneeseen linnoittautuneena. Kaksikko ei sieltä poistunut kuin syömään ja urheilemaan.
Ennen jokaista kilpailua otettiin koronatestit, ja Marchialongassa lähtöviivalla mitattiin myös lämpö.
– Takaraivossa kieltämättä kutitteli, mitä se sitten tarkoittaa, jos tulee positiivinen koronatesti. Sen jälkeen olisin ollut Italiassa karanteenissa 14 vuorokautta, Isoranta huomauttaa.
– Ei se iloa vienyt, mutta muutti kyllä reissun luonnetta.
Isoranta ja Storvall majoittuivat koko ajan Italiassa, vaikka ensimmäinen kilpailu hiihdettiinkin Sveitsin puolella.
– Matkustaminen lentämällä on tällä hetkellä todella vaikeaa, mutta autolla pääsee rajojen yli todella helposti, kunhan on hyvä syy.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.