Siitä on kymmenen vuotta, kun Niko Kaerla ensimmäisen kerran käveli SalBan edustusjoukkueen pukukoppiin. Kaerla oli tuolloin 18 vuotta täyttänyt A-juniori, joka sai asiaankuuluvan juniorin kohtelun.
– Varmaankin ensimmäiseksi tulee mieleen, että Pihkoluoman Tomi oli sakkokenraali. Se pisti heti vähän jöötä pöytään, kun kokeltiin nuorina ja hölmöinä koetella rajoja, Kaerla muistelee hymähtäen.
Nyt on tullut aika palata jälleen tuohon pukukoppiin. Tällä kertaa toukokuussa 28 vuotta täyttävä Kaerla palaa kasvattajaseuraansa ulkomaita kiertäneenä liigakonkarina, jonka vuorostaan odotetaan laittavan ”jöötä pöytään”.
– Ei musta niin natsia saa kuin Pihkoluomasta, mutta olisihan se hyvä, jos sakkokassa olisi hyvällä tuotolla. On ollut kova ikävä Malagan päätösreissuja, Kaerla heittää.
Sitten hän vakavoituu miettimään, että on valmis kantamaan vastuunsa kokeneena pelaajana ja esimerkkinä.
– Kai se on oltava, jos vyöllä on yli sata liigapeliä ja Sveitsiäkin koluttu. Tuntuu kuin kymmenen vuotta olisi mennyt ihan yhtäkkiä ja olisi edelleen nuorimmasta päästä, mutta jos kopissa alkaa pyörimään vuonna 2003 syntyneitä kavereita, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ruveta mentoroimaan.
Nokiallakin kannatti käydä
Moni asia on SalBassa muuttunut vuodesta 2010, mutta sarjataso on sama: 2. divisioona. Väliin mahtui tosin yksi raumalaisen palloilun hienoimmista tarinoista, kun SalBa nousi ryminällä aina liigaan asti ja räksytti pääsarjassakin neljä kautta.
Kaerla nimeää nousut ensin Divariin ja sitten Salibandyliigaan SalBa-aikojensa hienoimmiksi muistoiksi, kun kaikkia ihmisiä sieltä kausien sisältä ei voi tässä luetella.
Kun SalBan liigatarina päättyi keväällä 2018, Kaerla lähti etsimään urallaan uusia kokemuksia. Hän vietti ensin kauden Sveitsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Unihockey Verbanossa ja katseli sitten viime kaudella Salibandyliigaa uusiin silmin Nokian KrP:ssä.
– Siirto Nokialle oli loppupeleissä hyvä kokemus, vaikka pelillisesti kausi ei mennyt niin hyvin kuin odotin, Kaerla sanoo.Hyökkäyspäässä viihtyvä puolustaja on nakuttanut liigaurallaan 116 ottelussa 43+35=78 tehopistettä. KrP:ssä niitä kertyi 20 ottelussa vain 2+1=3.
– Kauden mittaan oli loukkaantumisia ja välillä jouduin olemaan katsomossakin. Ja täytyy muistaa, että siellä oli neljä kenttää kovia äijiä, pelipaikasta joutui vääntämään ihan tosissaan.
– Vaikka sopivaa roolia ei oikein löytynyt, eikä viikkoakaan päässyt pelaamaan saman kentän kanssa, niin ainakin nyt tiedän, mitä vaatii, jos haluaa pelata ihan huipulla ja pärjätä.
Parisuhde painoi vaakakupissa
KrP:ssä Kaerla sai palkintokaappiinsa salibandyuransa ensimmäisen mitalin, Suomen Cupin hopean.
– Divarissa sain joskus jonkun kuukauden parhaan pelaajan laatan, mutta tämä oli ihan ensimmäinen oikea joukkuemitali.
Ensimmäinen SM-mitali olisi vaatinut venymistä, sillä koronaviruksen keskeyttäessä pudotuspelit Krp oli voitoin 0–3 tappiolla Turun Palloseuralle.
Muutoin asiat olivat Nokialla melkeinpä niin mallillaan kuin ne voivat salibandynpelaajalle olla. Puhelimeen Kaerla vastaa edelleen Tampereelta, jossa työ ja asunto pitävät kuun loppuun.
Seura pystyi maksamaan pelaamisesta, järjesti työpaikan, huokean asunnon, kesäksi auton käyttöön, kiropraktikon treeneihin ja subit pelireissulle.
Ehkäpä se tärkein, oma rakas, jäi kuitenkin Raumalle.
– Pöydällä oli pari sopimustarjousta, mutta oli aika helppo päätös palata nyt kotiin. Parisuhde oli yksi aika iso tekijä, oltiinhan tässä jo pari vuotta oltu etäsuhteessa, Kaerla kertoo.
Pikkuhiljaa louhimaan ylös
Kaerla myöntää, että odotti SalBan pelaavan paluun hetkellä korkeammalla sarjatasolla.
– On kuitenkin kiva palata, on taso sitten lopulta mikä tahansa. Meillä on potentiaalinen nippu oman kylän poikia, siinä on hieno olla mukana.
Voi olla, että SalBa saa vielä takaportin kautta paikan Suomisarjaan. Jos ei, se on vain pieni hidaste.
– Jos lähdemme kakkosdivarista, niin ei ole kahta sanaa, onko nousun oltava tavoite. Sieltä pikkuhiljaa omia junnuja kehittämällä lähdemme louhimaan takaisin kohti pääsarjaa, kun aika on kypsä, Kaerla suunnittelee.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.