Lähes 1 000 liigaottelua pelannut Harri Tikkanen lopettaa jääkiekkouransa – parhaat pelimuistot jäivät Lukosta: "Isoin rikkaus on, että olen tavannut matkan varrella uusia ihmisiä, joista on tullut ystäviä, kavereita ja tuttuja"

Pudotuspelit mukaan lukien lähes 1000 liigaottelua urallaan tahkonnut puolustaja käy Länsi-Suomen haastattelussa läpi peliuraansa. Viimeiset vuodet Unkarissa olivat vielä hieno kokemus.

| Päivitetty

Harri Tikkanen, 39, lopettaa jääkiekkouransa. Tikkanen vahvistaa asian Länsi-Suomelle.

– Kyllä se päätös on tehty. En etsi enää pelipaikkaa, enkä enää lähde, vaikka sellainen löytyisikin, Tikkanen toteaa.

– En välttämättä julkisuutta kaipaisi, mutta en mie nyt kieltäydykään, jos haluat muutaman rivin kirjoittaa.

Tikkasen ura liigajäillä on rivinsä ansainnut. Lappeenrantalaispuolustaja pelasi vajaan 20 vuoden aikana yhteensä 894 runkosarjaottelua ja 91 pudotuspeliä kasvattajaseuransa Saimaan Pallon, Hämeenlinnan Pallokerhon, Rauman Lukon ja Turun Palloseuran riveissä.

– Aika aikansa kutakin. Kyllähän olen saanut jo varmasti pelata riittämiin, olen nähnyt ja kokenut sen, mitä jääkiekolta voi saada. Kun pystyn olemaan terveenä ja lopettamaan omilla ehdoilla, aika tuntui nyt oikealta, Tikkanen perustelee.

Pelin vauhti kasvaa, oma vauhti ei enää

Uransa kolme viimeistä kautta Tikkanen pelasi suomalaistutkan ulkopuolella Erste Bank Eishockey Ligassa. Kyseessä on Itävallan korkein sarjataso, mutta Tikkasen seurat olivat KHL:ssäkin esiintynyt kroatialainen Medvescak Zagreb ja unkarilainen Fehérvár AV19.

– En kiellä, etteikö kivaa olisi ollut ja etteikö tätä olisi mieli tehnyt jatkaa pidempäänkin, mutta nuoret rupeaa painamaan ohi oikealta ja vasemmalta. Vaikka olisi halua ja tahtoa, niin kyllä jääkiekon vauhti lajina on kasvanut joka puolella ja meikäläisellä se ei tule enää kasvamaan, Tikkanen naurahtaa.

1990-luvun taitteessa Lappeenrannan korttelikiekossa vauhtia vielä piisasi. Isä valmensi, ja velikin pelasi.Tikkanen muistelee, että joskus 15-vuotiaana alkoi ensimmäisen kerran tulla mieleen, että jääkiekosta voisi tulla ihan ammatti.

– En sano, etteikö se joka pojan unelma olisi, mutta vakavammat ajatukset alkoivat tulla siinä main. Pääsin ensimmäisiä kertoja nuorten maajoukkueeseen katsomaan, missä kansallinen taso menee. Jossain vaiheessa aloin huomata, että tässähän pärjääkin.

Ensimmäiset kahdeksan liigakautta 1999–2007 seura oli SaiPa. Runkosarjan 63+164=227 tehopisteestä yhden kauden ennätys 6+19=25 syntyi viimeisenä SaiPa-kautena.

– Lappeenrannalle ja SaiPalle täytyy olla kiitollinen, koska siellä on sen junioripolun saanut kulkea ja mahdollisuuden miesten peleihin. Tietyllä tavalla juuret ovat olleet aina lähellä sydäntä.

Rauma tuntui kodilta ja pelikin kulki

Sydämessä paikkansa on myös Raumalla. Tikkanen kävi omien sanojensa mukaan opettelemassa HPK:ssa pois kotoa asumista parin kauden ajan ennen kuin siirtyi Lukkoon. Raumalla hän viihtyi vuodet 2009–15.

– Siitä ajasta on kivat muistot ja luulen, että vuodet Lukossa olivat varmasti parasta aikaa kiekkoilijana. Sieltä on paljon ystäviä vielä tänä päivänäkin, Tikkanen tunnelmoi.

Ylipäätään päällimmäisenä uran varrelta ovat mielessä ihmiset.

– Isoin rikkaus urassa on ollut, että olen tavannut matkan varrella uusia ihmisiä, joista on sitten tullut ystäviä, kavereita ja tuttuja. Monen kanssa on enemmän tai vähemmän pidetty yhteyttä.

Raumalta ovat kuitenkin jääneet myös parhaat pelilliset muistot, esimerkiksi SM-pronssit 2011 ja 2014. Mainitsematta jäävät muun muassa SaiPassa voitettu A-nuorten Suomen mestaruus ja alle 20-vuotiaiden MM-hopea. 

– Ne pronssit oli tietyllä tapaa kiva voittaa, vaikka monta kertaa oltiin välierissä ja hävittiin karusti seiskapelissä Tapparalle. Finaalipaikkakin oli käden ulottuvilla, mutta mitaleita ei silti kukaan vie pois, Tikkanen sanoo.

– Myös ensimmäinen vuosi Raumalla on jäänyt elävästi mieleen. Valitettavasti hävisimme mestaruuden voittaneelle Tepsille pudotuspeleissä 4–0, mutta se miten pelit menivät jouluun asti, oli ihan uskomatonta. Montakohan voittoa putkeen silloin oli?

Vastaus kuuluu, että Lukko voitti kaudella 2009–10 heti alkuun ennätykselliset seitsemän peliä putkeen.

Tikkanen jätti Äijänsuolla tunteikkaat jäähyväiset keväällä 2015 JYPille hävityn pronssiottelun jälkeen. Pienikokoinen, mutta sulavaliikkeinen puolustaja nousi kannattajien suosikkipelaajiksi, eikä varmasti vähiten ihanana ihmisenä.

Lauseen maininnan ansaitsee sekin, että Tikkanen oli ensimmäinen kiekkoilija, joka ilmaisi julkisesti tukensa seksuaalivähemmistöille ja pelasi sateenkaarimerkki mailassaan.

– Pidin silloin mahdollisena, että olisin tullut vielä takaisinkin, mutta toisaalta tajusin, että eihän mulla enää kovin montaa vuotta peliuraa ollut jäljellä. Lähtö oli kuitenkin haikea, sillä ehdin juurtua sinne kuudessa vuodessa ja Rauma tuntui kodilta, Tikkanen muistelee.

Oliko Lukolta koskaan enää tarjousta pöydällä?

– Ei ollut.

Elämä asettui Turkuun, pystökaffekin kutsuu

Viimeiset kaksi liigakauttaan Lukon jälkeen Tikkanen pelasi TPS:ssä, jonne hänet houkutteli kasvojenkohotusprojektiin SaiPan ajoilta tutun valmentaja Ari-Pekka Selin.

– Pelasimme ihan ok, mikä tarkoittaa tulosurheilussa sittenkin ei mitään. Saimme kuitenkin pukattua urheilullista puolta vähän eteenpäin ja kaupungista jäi hyvät muistot. Organisaatiot, perinteet ja puitteet olivat hienoja, kuten Raumallakin.

Tikkanen viihtyi Turussa itse asiassa niin hyvin, että on asettunut avovaimonsa ja viisivuotiaan lapsensa kanssa Aurajoen rannalle asumaan uran päätyttyä. Nytkin hän kertoo kuulumisiaan puistonpenkillä lapsen telmiessä silmien alla.

Vaikka alle kouluikäinen järjestää päiviin sisältöä, Tikkasella on nyt aikaa pohtia, mitä sitä elämässään seuraavaksi tekisi. Koska kaupallinen ala kiinnostaisi, hän aikoo ottaa ensi talvena avoimessa yliopistossa jotain kursseja maistiaisiksi.

Kiekkokin tosin kiinnostaa edelleen.

– Olen koko elämäni jääkiekon parissa touhunnut, joten se on lähellä sydäntä. Jos sen parista joskus jotain töitä löytyisi, niin olisi kiva, Tikkanen maalailee.

Kuka ties uusi ura tuo vielä Raumallekin. Käymään hän ainakin tulee.

– Voit laittaa sinne jutun loppuun terveisiä raumalaisille. Pystykaffeella nähdään, Tikkanen huikkaa.

Tikkanen tienasi Unkarissa enemmän kuin keskiverto liigapelaaja

Harri Tikkasen uran viimeinen seura, unkarilainen Fehérvár AV19, kuulostaa suomalaisittain eksoottiselta.

Tikkanen kertoo kuitenkin viihtyneensä erinomaisesti niin Székesfehérvárin kaupungissa kuin Itävallan ylikansallisessa EBEL-sarjassa.

– EBEL on varmasti parempi sarja, mitä monet täällä arvostavat. Varsinkin kärkijoukkueet ovat kilpailukykyisiä Euroopan mittakaavassa, Tikkanen kertoo.

Red Bull Salzburg, Vienna Capitals, EHC Linz ja Petri Matikaisen valmentama Klagenfurter AC ovat Tikkasen mukaan seuroja, joilla on mahdollisuus satsata vähän enemmänkin.

Fehérvárissakin tienasi kuulemma enemmän kuin Liigan mediaanipalkan 55 000 euroa.

– Se oli kuitenkin nettorahaa, joten kyllä vuosipalkka tuon yli menee. Asumiset ja autot kuuluivat pakettiin, joten siinä mielessä palkkataso oli hyvä. Viime vuosina palkat ovat tosin tulleet vähän alas verrattuna esimerkiksi Saksan DEL:iin, jossa on käsittääkseni paljon parempi palkkataso, Tikkanen paljastaa.

Itävallassa pelaa edelleen paljon yhdysvaltalaisia ja kanadalaisia. Esimerkiksi Capitalsin maalilla torjui Tikkaselle Lukko-vuosilta tuttu jenkkivahti Ryan Zapolski.

– En ohittanut häntä kertaakaan, enkä kyllä montaa muutakaan maalivahtia, Tikkanen nauraa.Tehopisteitä kolmen EBEL-kauden aikana kertyi 153 ottelussa 13+46=59.

Pelityyliltään EBEL on Tikkasen mukaan avoimempaa kuin Suomen liiga.– Ei täällä kauheasti träppiä näy. Päästä päähän mennään ja aukkoja tulee. Peli on viihdyttävää ja se sopi ainakin minulle.

Oman mausteensa sarjaan antaa keskieurooppalainen yleisökulttuuri.

– Aika karnevaaliahan se oli. Ei nyt illasta toiseen, mutta kyllä me välillä vaihtopenkillä toisiamme katselimme, kun ei kaveria edes kuullut siinä vieressä.

Sekä Unkarin pääsarjassa että maajoukkueissa valmentanut Jarmo Tolvanen kehotti Urheilulehden (16/2020) haastattelussa liigaseuroja avaamaan silmät Unkarin suhteen. Lukkoakin 2005–06 valmentanut Tolvanen muistutti unkarilaiskiekkoilijoiden, kuten Balázs Sebökin (KalPa) tai Vilmos Gallón (KooKoo) tehneen hyvää jälkeä liigajäillä.

Viime kaudella Pelicansissa aloittanut, mutta Salzburgiin siirtynyt hyökkääjä Janos Hari pelasi Tikkasen kanssa samaan aikaan Fehérvárissa.

– Hari oli meillä liigan paras pelaaja, ja täällä on paljon kaikennäköisiä kanadalaisia nikkareita ja kikkareita, Tikkanen toteaa.

Unkari on pelannut pitkään MM-kisoissa 1-divisioonan tasolla, mutta piipahti pääsarjassa 2009 ja 2016. Keväällä 2009 Unkari jopa kaatoi Suomen harjoitusmaaottelussa 4–3.

– Unkarissa on muutamia tosi hyviä, taitavia ja lupaavia nuoria, jotka lähtevät ulkomaille kokeilemaan siipiään. Taso ei ole kuitenkaan vielä niin laaja, että Unkari pystyisi ammentamaan kansainvälistä menestystä, Tikkanen näkee.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut