Taustalta kantautuu iloinen hälinä, kun Jesse Virtanen vastaa puhelimeen Färjestadin jääkiekkojoukkueen kotipesästä.
– Vielä vastasin, kohta olisinkin ollut jo torijuhlissa, Virtanen tokaisee.
Pukukopilla on käynnissä mestaruusjuhlat, sillä Färjestad BK nappasi riemukkaalla tavalla Ruotsin mestaruuden myöhään torstai-illalla. Färjestad kukisti SHL:n huipputasaisessa finaalisarjassa Luleå HF:n seitsemännessä pelissä voitoin 4–3.
– Olo on nyt aika huikea. Laskin tuossa, että olen ainakin kymmenen vuotta tässä enemmän ja vähemmän pelannut, mutta nämä olivat vasta ensimmäiset finaalit meikäläiselle. Tuli kultaa, ja vielä seiskapelissä, mikäs sen hienompaa, Virtanen hehkuttaa.
No, ehkä tehdä voittomaali siinä seitsemännessä finaalissa. Lukemiin 3–0 päättyneen game sevenin avausmaali merkittiin nimittäin Virtasen nimiin, kun raumalaispuolustajan laukaus painui kolmannen erän puolivälissä ohi Luulajan maalivahdin Joel Lassinantin.
– Sekin vielä. Se on kyllä ihan tosi, että tämä on ehkä vielä parempi, Virtanen naurahti.
– Ei ollut maailman paras kuti, mutta hyvä, että meni sisään.
Urheilujohdon täystuuletus käänsi kauden
Kausi oli suurseuralle paitsi kultainen myös muutenkin värikäs. Huonon alun jälkeen luuta lakaisi isosti Färjestadin urheilujohdossa: marraskuussa kenkää saivat niin päävalmentaja Johan Pennerborn kuin general manager Peter Jakobssonkin.
Valmentajaksi tuli Chicago Blackhwaksin apuvalmentajana NHL:ssä toiminut Tomas Mitell ja GM:ksi seuran entinen pelaajalegenda Richard Wallin. Homma alkoi rokata.
– Se muutti paljon. Olihan meillä paperilla ihan törkeän hyvä joukkue. Ei tästä kaudesta voitukaan odottaa muuta kuin kultaa, Virtanen sanoo.
Omaan kauteensa Virtanen on tyytyväinen. Kylmät numerot ovat: 50 runkosarjaottelua, 8+19=27 tehopistettä ja 18 pudotuspeliottelua, 3+4=7 pistettä.
– Pinnoja ei tullut samaan tahtiin kuin ennen, mutta kausi oli ihan tasainen. Pudotuspeleissä pystyin olemaan ratkaisevassa roolissa ja pelasin isoja minuutteja.
Virtasen ennätyspisteet Ruotsissa ovat peräisin kaudelta 2018–19, jolloin 52 runkosarjaottelussa syntyi 6+35=41 pojoa. Kaudella 2020–21 kolme pistettä vähemmän riitti puolustajien pistepörssin voittoon.
– Alkukaudella oli nyt pientä vammaakin, sellaista mikä haittasi koko ajan, vaikka silti pelasin, Virtanen paljastaa.
Mestaruus on Färjestadille kymmenes, mutta edellisestä oli ehtinyt kulua aikaa yksitoista pitkää vuotta. Odotus ei ollut aivan yhtä pitkä kuin Lukolla ja raumalaisilla, mutta eiköhän kulta laita 60 000 asukkaan kaupungin Keski-Ruotsissa mukavasti sekaisin.
Färjestadin joukkue lensi yöllä finaalin jälkeen Pohjois-Ruotsista kotikaupunki Karlstadiin. Vaimot ja tyttöystävät olivat vastassa, kun yksityiskone laskeutui puoli kolmelta lentokentälle.
– Menimme vielä muutamaksi tunniksi hallille juhlimaan, osa jatkoi varmaan aamuun asti. Itse olen sen verran vanha, että piti käydä välillä nukkumassa muutama tunti, Virtanen, 30, naurahtaa.
Perjantaina ohjelmassa oli torijuhlan lisäksi pelaajien ja parempien puoliskojen yhteinen ruokailu. Joukkue lähtee maanantaina päätösreissulle Barcelonaan, mutta Virtanen sanoo tulevansa jo mieluummin Raumalle. Parilla viikolla pitkittynyt kausi on imenyt miehestä mehut.
Leijonista ei ole oltu yhteydessä
Suomessa pelattaisiin vielä pari viikkoa MM-jääkiekkoa. Leijonien GM Jere Lehtinen sanoi kisapassien leimaamisen yhteydessä, että Ruotsin finaalit ovat tarkkailussa ja ainakin yksi puolustajan paikka joukkueessa auki.Virtanen kertoo, että maajoukkueesta ei ole oltu yhteydessä. Kausi ei siis jatku MM-kisoissa?
– Ei jatku. Mun kausi jatkuu torijuhlissa. Sen jälkeen vedetään vene vesille ja lähdetään mökille. Se kuulostaa aika hyvältä, Virtanen ilmoittaa.
Virtanen oli Färjestadin ainut suomalaispelaaja, joten leijonajohdon katse lienee tiiraillut sitten Luulajan puolelle. Siellä suomalaisia pelasikin viisi: puolustajat Sami Lepistö ja Julius Honka sekä hyökkääjät Juhani Tyrväinen, Joonas Rask ja Olli Nikupeteri.
Jesse Virtanen nousi A-maajoukkuepaitaan jo Lukossa pelatessaan. Kausina 2015–2019 maaotteluita kertyi nelisenkymmentä, mutta sen jälkeen Virtasta ei ole Leijonissa nähty. Miksi ei?
– Mun osalta siinä ei ole mitään erikoista, eikä sille ole mitään ihmeellistä selitystä. Ihan hyvin olen pärjännyt ilmankin, Virtanen naurahtaa.
"Kalle tietää, miten asia on"
Lukon paidassa Virtanen on nähty viimeksi keväällä 2017. Hän pelasi pudotuspelit mukaan lukien kasvattajaseurassaan yli 300 liigaottelua. SM-liigan puolustajien pistepörssin voiton jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa.
Lukosta lähdettyään Virtanen on pelannut Färjestadissa kaudet 2017–19 ja 2020–22. Siinä välissä koronaviruksen keskeyttämällä kaudella hän kävi pelaamassa KHL:ssä Traktor Tseljabinskissä ja Ak Bars Kazanissa.
Virtanen muistaa aina mainita, miten hyvin hän ja perhe ovat viihtyneet Karlstadissa, mutta nyt on jälleen uuden osoitteen aika.
Jo kesken pudotuspelien ruotsalaislehti Aftonbladet uutisoi, että Virtanen ei jatka ensi kaudella Färjestadissa.Huhumylly käynnistyi. Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt leikkasi nopeasti Länsi-Suomen haastattelussa siivet Lukko-huhuilta.
– Kovasti mielellämme me Jesse Virtasen Lukko-nutussa jo ensi kaudella näkisimme, mutta valitettavasti sitä ei tule tapahtumaan. Hänen sopimuksensa on sellainen, että ensi kaudelle hänen paluunsa meille ei mahdollista ole, Sahlstedt paljasti.
Virtanen ei halunnut kommentoida sopimuskuvioita kesken pudotuspelien, mutta suostuu nyt avaamaan asiaa.
– Kalle tietää, miten asia on. En halua paljastaa liikaa, mutta kun tein tämän kahden vuoden jatkon, siinä oli tiettyjä pykäliä. On tiettyjä sarjoja, mihin voin lähteä, eikä Liiga ole yksi niistä, Virtanen taustoittaa.
– Kai tässä lähitulevaisuudessa siitä sitten selviää enemmän. Nyt palaan juhlimaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.