Vuosi sitten Lassi Lehtinen pysäytteli Lukon maalilla kiekkoja täydellisessä flow-tilassa. Nollapelit seurasivat välillä toistaan, ja parhaimmillaan maali pysyi lähes 300 minuuttia putkeen koskemattomana.
Lehtinen oli kiistatta liigan paras maalivahti ja samalla kulmakivi Lukon mestaruustaistelussa.
Tänä vuonna vastaava moodi on toistaiseksi puuttunut. Lehtisen nimeä pitää etsiä maalivahtitilastosta yllättävän alhaalta.
Torjuntaprosentilla mitattuna Lehtinen on 14:nneksi paras, maalikeskiarvoa vertailtaessa vielä kaksi pykälää heikompi.Lauantaina tilastot kohentuivat, kun Lukko haki KooKoolta kolme vieraspistettä maalein 0–3 (0–0, 0–2, 0–1).
Lehtinen torjui kaikki 28 kouvolalaislaukausta ja sai nimiinsä kauden toisen nollapelinsä. Ensimmäinen oli syyskuun lopulta Ässiä vastaan.
– Nyt kuuluu hemmetin hyvää, Lehtinen ilmoitti heti pelin jälkeen riemua äänessään.
Hän oli viilipyttymäisellä suorituksellaan yksi Lukon voiton takuumiehistä. Toinen oli kokenut sentteri Arttu Ilomäki, joka oli kaikissa Lukon maaleissa mukana ja keräsi tehopisteet 2+1.
Lisäksi Ilomäki kumautti kerran tolppaan.
– Mun mielestäni me pelasimme ainakin paljon paremmin kuin perjantaina. Se olikin ensimmäinen lähtökohta peliin, Lehtinen totesi.
"Ihan hyvä kasvojenpesu"
Perjantaina Lukko kärsi suorastaan nöyryyttävän kotitappion paikallispelissä Ässille. Porilaiset olivat selvästi parempia ja katkaisivat kymmenen pelin tappioputkensa paikallispeleissä.
Pelin jälkeen Lukko nousi bussiin ja lähti kohti lauantain vieraspeliä.
– Ihan hyvä kasvojenpesu. Joukkue oli alusta asti hyvin latautunut ja valmis, Lehtinen arvioi.
Illan ensimmäistä maalia piti odottaa toisen erän alkuun. Erää ehti kulua vain 14 sekuntia, kun Arttu Ilomäki voitti B-pistealoituksen, ja kultakypäräpuolustaja Vili Saarijärvi sai rauhassa ampua kiekon ohi KooKoon tshekkiveskari Nick Malikin.
Erän puolivälin jälkeen Lukko pääsi pelaamaan kahden miehen ylivoimalla ja leipoi nopeasti kiekon maaliin. Ilomäki ampui suoraan Thomas Gregoiren syötöstä kiekon verkkoon.
Pelin lopussa Lukko laittoi vielä kiekon tyhjiin. Tilanteessa Pavol Skalickyllä olisi ollut paikka yrittää itsekin maalintekoa, mutta hän antoi Ilomäen viimeistellä illan toinen maalinsa.
– Hemmetin hienon näköistä ja tuntuista oli. Taistelimme hyvin ne hetket, kun KooKoo pääsi pyörittämään, Lehtinen maisteli.
Edellinen vierasvoitto Kouvolassa tammikuussa 2019
Kun Lukko ja KooKoo kohtasivat lokakuussa Äijänsuolla, kouvolalaiset veivät pisteet mukanaan samoin 0–3-numeroin.
Muutenkin KooKoo on ollut Lukolle viime vuosina paha pala etenkin kotikentällään.
– Ei ole ihan lähimuistossa voittoja täältä, Lehtinen sanoi.
Historiassa pitää palata tammikuun 5. päivään vuonna 2019, että päästään edelliseen Lukon vierasvoittoon Kouvolassa. Sen jälkeen KooKoo on lyönyt välillä isojakin numeroita tauluun ja voittanut kaikki neljä kotipeliään.
– Kova oli muodonmuutos joukkueessa alle vuorokaudessa. Kun ei päästetä maaleja, ollaan aika lähellä voittoa, Lukon päävalmentaja Marko Virtanen järkeili.
– Hienoja onnistujia meillä: Lassi Lehtinen pitkästä aikaa tolppien välissä ja siihen nollapeli. Arttu Ilomäki kaksi maalia ja oli isossa roolissa. Kaiken kaikkiaan meidän kokeneet pelaajat ottivat tuolla roolia.
Lehtisen edellisestä pelistä oli kulunut kymmenen päivää. Sen jälkeen venäläismaalivahti Artjom Zagidulin oli pelannut kolme liigapeliä ja yhden CHL-kamppailun.
– Jälkeenpäin voi nyt sanoa, että se huili teki ihan hyvää. Siinä pääsi harjoittelemaan ja rauhoittumaan, Lehtinen arvioi.
– Alkoi kieltämättä tulla painoa selkään, kun ei tullut voittoja ja peli ei kulkenut. Nyt sai rauhoittua ja vetää happea.
Kova hinku oli maaliin
Zagidulinin siirtyminen kesken kauden KHL:n Metallurg Magnitogorskista Lukkoon muokkasi heti raumalaisten maalivahtitilannetta.
Alkukaudella Lehtinen pelasi lähes kaikki pelit. Samuel Jukuri olisi ollut pätevä mies haastamaan raumalaisveskari taisteluun peliajasta, mutta koska hän ei ollut täydessä pelikunnossa, Lehtinen sai pelata tai joutui pelaamaan paljon.
Zagidulinin sopimus Lukkoon julkaistiin 18. marraskuuta, ja seuraavina kahtena päivänä Lehtinen pelasi vahvat pelit KalPaa ja Kärppiä vastaan.
– Ei se oikeastaan muuta mun tekemistäni millään tavalla, että hän tuohon tuli. Edelleen pitää ottaa kiekkoja kiinni, jos haluaa päästä maaliin. Pitää onnistua, Lehtinen kommentoi.
– Kova hinku oli maaliin. Pyrin harjoittelemaan hyvin, että olen sitten valmis, kun tulee pelivuoro. Hyvin onnistuin nyt.
Zagidulin ei tunnetusti juuri puhu englantia, joten miten maalivahtikaksikon kommunikointi sujuu?
– Englantia me koetamme vääntää. Multa taipuu venäjä vielä huonommin kuin Artjomilta englanti, Lehtinen naurahti.
– Yhteinen sävel yritetään löytää. Ei siinä sen kummempaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.