Jos ikkuna osuisi oikeaan suuntaan, Julius Marvan asunnosta voisi nähdä vaikkapa Ruotsin korkeimman vuoren Kebnekaisen.
Tähän aikaan vuodesta Kiirunassa tulee kuitenkin nopeasti pimeää, sillä kaamosaikaan aurinko ei nouse ollenkaan.
Ruotsin pohjoisimmassa kunnassa yli sata vuotta toimineen rautamalmikaivoksen valot sentään tuikkivat ikkunasta avautuvassa pimeydessä.
Yritetään Kiirunassa muutakin louhia kuin malmia, muun muassa kahden joukkueen voimin pisteitä jääkiekon HockeyEttanin pohjoislohkossa.
Siinä urakassa Marva on auttamassa, vaikka raumalaispuolustajan piti hetki pureskella pestiä Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.
– Jos rehellisiä ollaan, niin en ihan heti syttynyt täysillä. Katselin Euroopassa muitakin sarjoja, mutta koronan takia markkinat olivat aika hiljaiset. Monella seuralla on pakka niin sekaisin, ettei kukaan uskaltanut tarjota diiliä, Marva kertoo.
Kiekkoilijan elämää ja pientä työtä päälle
Kiiruna alkoi kuitenkin kiinnostaa, sillä Lukon kasvatti oli viettänyt jo kolme ja puoli kautta Savonlinnan Pallokerhossa Mestiksessä.
150 runkosarjaottelun ja kevään 2017 mestaruuden myötä sarja alkoi tuntua yhdellä erää nähdyksi. Marva ymmärtää, miksi moni Mestis-tason pelaaja on halunnut lähteä haistelemaan uusia tuulia ulkomaille alemmillekin sarjatasoille.
– En halua mitenkään ruveta Mestistä haukkumaan, mutta voihan sitä siinä 25-vuotiaana alkaa miettiä, että pelaatko kädestä suuhun kimppäkämpässä vai lähdetkö ulkomaille pelaamaan ammatiksi ja saat jotain säästöönkin. Heinolat ja keuruut tulee nopeasti tutuiksi, että niitä ei kovin kauaa tarvitse kokemusten takia kiertää, tammikuussa 25 vuotta täyttävä Marva naurahtaa.
Kiruna AIF puolestaan oli kiinnostunut Marvasta jo aiemmin, kun Savonlinnassa samaan aikaan pelannut Niklas Salo siirtyi edeltä ja kuiskutteli suosituksensa.
Aivan ammattilaissopimusta AIF ei kuitenkaan pystynyt tarjoamaan, vaan Marva käy muutaman muun pelaajan tavoin päivisin tekemässä lumihommia lätkäpalkan lisätienestiksi.
Lunta muuten riittää.
– Ajattelin, että mikäs siinä. Vaikkei täällä ihan ammattilainen ole, niin pystyy kuitenkin elämään jääkiekkoilijan elämää. Se on varmaan tässä maailmantilanteessa etuoikeutettu juttu, Marva tokaisee.
Runtua ei tule, vaikka ansaitsisikin
Maailmantilanne on monesti mietityttänyt Marvaa Kiirunan kaduilla kulkiessa. Koronaviruslukemat raksuttavat Ruotsissa yli 320 000 tartuntaa ja yli 7 500 kuolemaa, mutta katukuvassa edelleen kiihtyvä tautitilanne ei juuri näy.
– Sanotaan, että aika rento suhtautuminen täällä on kyseiseen virukseen. Välillä sitä ihmetteleekin, ettei kaupassa paljon maskeja näy, Marva tokaisee.
– Esimerkiksi yökerhot ovat kyllä kiinni, ravintoloissa jotain rajoituksia ja peleihin ei saa ottaa kuin 50 katsojaa, mutta ei koronaa oikeastaan kaupungilla huomaa ollenkaan.
Rento suhtautuminen pätee elämänmenoon myös pukukopissa.
AIF:n seurajohdon mielestä päävalmentaja saattoi ottaa asiat vähän liiankin lungisti ja vaihtoi marraskuussa Christer Drebergin Johnny Mauritzsoniin.
– Ei saatu runtua, vaikka välillä pelattiin niin huonosti, että olisi vähän ansaittukin. Luulen, että ruotsalaisille olisi aika sokki, jos joku suomalainen valmentaja tulisi tuohon vanhan liiton tyyliin ilmoittamaan, miten asiat ovat. Sanotaan, että pelaajat voisivat vähän pelästyä, Marva naurahtaa.
Isojen tasoerojen sarjassa isoja ovat myös kilometrit. Pohjoislohkossa pelireissut kestävät helposti 10 tuntia suuntaansa.
– Sundsvalliin tai Östersundiin lähdettiin aamulla ja illalla oltiin perillä. Bussissa saa istua, mutta mulle se ei ole ongelma. Sitten kun ei enää jaksa kuunnella ketään, niin pistää kuulokkeet korville.
Saarela tervetullut siemailemaan kahvia
Lukossa pelaava Aleksi Saarela naljaili Jääkiekkolehdessä, että ei ole saanut kaveriltaan kyselyjä Kiirunaan, mutta arveli Marvan kyllä kaipaavaan seuraa. Saarela taisi olla väärässä.
Kiirunan suomalaisnelikko Marva, Salo, Niko Ervasti ja ja Mikko Kumin ovat paljon tekemisissä, mutta tulevat hyvin juttuun myös ruotsalaisen kanssa.
– Se ero täällä on esimerkiksi Mestis-joukkueisiin, että meillä on 7–8 vanhempaa perheellistä pelaajaa, joita ei niin paljon vapaa-ajalla näe, Marva luonnehtii.
– Mutta äijät ovat kyllä tosi mukavia. Jos Suomessa pukukoppielämä on vähän enemmän sellaista kettuilua ja sitä kautta hengen luomista, niin täällä juodaan vaan kaffetta ja kaikki on kiva-kivaa.
Se Saarelan kaipaama kysely tulee tässä.
– Luulen, että voisimme olla ”Allun” palveluksista kiinnostuneita. Joku ylivoimasiivu täältä voisi irrota, mutta hänen vakuutukseensa ei varmaan pinkka riitä, Marva ilmoittaa.
Jääkiekko edellä, ei vain reissaaminen
Maalintekijää Marvan joukkue kenties kaipaisikin, sillä Kiruna AIF oli jutun kirjoitushetkellä hävinnyt 17 ottelustaan 13 ja jumittunut lohkon hännille.
– Jos nyt siitä lähdettäisiin liikkeelle, että voitettaisiin muutama jääkiekkopeli ennen kuin mietitään mitään uran seuraavaa siirtoa, Marva tokaisee.
Puolustaja ei kuitenkaan kadu Kiirunaan lähtöä. Kauden tehorivi näyttää toistaiseksi lukemaa 1+5=6, -2, kun parhaalla kaudella runkosarjassa Lukon A:ssa lukemat olivat 8+22=30, +5 ja SaPKossa 3+9=12, +3.
– Jos omaa peliä mietin, niin haluaisin kehittyä täällä ja saada tästä mahdollisuudesta mahdollisimman paljon irti, Marva kertoo.
– Olen saanut keskittyä vähän enemmän kiekolliseen toimintaan, mikä on ollut hyvä juttu. Aikaakin on isossa kaukalossa enemmän, kun esimerkiksi Mestiksessä oli enemmän tempoa, vauhtia ja luistelua.
Euroopan sarjat kiinnostavat edelleen kiekkoilijaa, joka kävi juniorina vajaan kauden verran Alaskassa.
– Jos eteen tulee jotain mielenkiintoista, hyvä sarja ja mahdollisuus pelata jääkiekkoa, niin totta kai. Mutta ihan pelkästään reissaamisen takia en enää ulkomaille lähtisi.
Paikallisvastustaja mukana koronakarusellissa ennen derbyjä
Ruotsalainen NSD-lehti kertoi marraskuun lopulla tapauksesta, jossa Kiruna IF:n ja SK Lejonin välinen ottelu pelattiin, vaikka seurat saivat alkulämmittelyssä tiedon Lejoninin pelaajan positiivisesta koronavirustestistä.
SK Lejonin urheilujohtaja Lars Westermarkin mukaan ottelua ei voitu peruuttaa, koska HockeyEttanin sääntöjen mukaan peruutukseen olisi vaadittu vähintään viisi koronatartuntaa.
Positiivisen tuloksen antanut pelaaja lähetettiin kotiin, mutta ottelun jälkeen molemmissa joukkueissa paljastui yhteensä kymmenkunta tartuntaa.
– Sitten porukka ihmettelee, miksei se korona oikein pysy hanskassa, Julius Marva tokaisee.
Kiruna IF laittoi toimintansa viikoksi tauolle juuri ennen paikallispelejä Marvan edustamaa Kiruna AIF:aa vastaan.
– Olemme muutaman kerran joukkuelaisille sanoneetkin, että jos olisimme Suomessa, niin olisimme olleet jo muutaman kerran karanteenissa. He ovat olleet ihan ihmeissään, Marva kertoo.
– Mutta vaikka koronatilannetta tulee välillä tuossa reissatessa ja töissä mietittyä, niin ei se pelihommiin ainakaan vielä ole vaikuttanut.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.