Elämässä käydään välillä hieman lätkääkin suurempia kamppailuita.
Ässien A:n nykyinen päävalmentaja, Rauman maalaiskunnassa syntynyt värikäs entinen puolustaja Iiro Vehmanen laittoi perjantaina Twitterissä asioita perspektiiviin.
Viime keväänä hän lopetti peliuransa Karhu HT:n paidassa Suomi-sarjan mestarina. Porilaisjoukkuetta valmensi tuolloin Mikael Kotkaniemi.
Perjantaina miehet olivat ensimmäistä kertaa toistensa vastustajat, kun heidän luotsaamansa Ässät ja Lukko kohtasivat Äijänsuolla.
Kohtaamisia olisi tullut jo aiemminkin, mutta väliin tuli vakava ja pelottava este. Syöpä.
Takaisin hommiin aiemmin kuin piti
Lukko julkaisi elokuun alussa tiedotteen, jossa kerrottiin Kotkaniemen sairastuneen syöpään. Lukko ilmoitti samalla, että Kotkaniemi, seura tai sen edustajat eivät tule antamaan asiasta lausuntoja tai haastatteluja hoito- ja toipumisjaksojen aikana.
Nyt Kotkaniemi, 52, on taas siinä kunnossa, että hän pystyy ottamaan Lukon A:ssa valmennusvastuun ja myös kertomaan terveydentilastaan.
– Kasvain saatiin leikkaamalla pois, ja sen jälkeen tehtiin tarvittavat jatkotoimenpiteet, joilla pyrittiin varmistamaan, että mitään mikrohiukkasiakaan ei jää. Ne hoidettiin sädettämällä ja kemohoidoilla pois, Kotkaniemi taustoittaa.
– Tulin takaisin hommiin vähän aikaisemmin kuin piti, sillä mielenterveys ei antanut enää myöten olla kotona. Uskon, että tämä auttaa mun toipumisessanikin, että saan nuorilta sälleiltä virtaa.
Apuvalmentajia tarvitaan edelleen
Kotkaniemi palasi Lukon A:n arkeen tällä viikolla ja seisoi penkin takana viikonlopun molemmissa kotipeleissä.
Tai oikeastaan hän seisoi penkillä, sillä mies ohjasi ja ohjeisti aktiivisesti suojattejaan.
– Kyllä mä olen ihan työkunnossa, mutta kunto on tietysti päässyt laskemaan. Sen kanssa joudun tekemään töitä, sillä väsyn vielä aika helposti, Kotkaniemi kertaa.
– Sen takia annan apuvalmentajien vetää edelleen aamutreenit, sillä tarvitsen edelleen apua. Olen niissä läsnä, mutta vedän itse vain iltatreenit ja pelit.
Alkukauden ajan valmennusvastuuta kantanut Jarno Mensonen jatkaa näin edelleen Lukon A:n valmennusryhmässä, vaikka varsinaisesti hän tuli Lukkoon B-nuorten apuvalmentajaksi.
Lisäksi Kotkaniemen vetämään valmennusryhmään kuuluvat apuvalmentaja Ville-Vesa Vainiola ja maalivahtivalmentaja Petri Vehanen.
– Koko ajan olen käynyt katsomassa kotipelejä ihan paikan päällä, ja vieraspelejä olen seurannut nettilähetysten välityksellä. Se auttaa jo omaan vointiinkin, että pääsee miettimään jotain muutakin, Kotkaniemi luonnehtii.
– Aktiivisesti olen koko ajan seurannut SM-liigaa, NHL:ää ja Mestistäkin, jotta pysyn mukana, miten tuolla liikutaan.
Liigajoukkueen vammat heijastuvat alaspäin
Vaikka päävalmentaja puuttui, Lukon A pelasi alkukauden varsin hyvin. Silti joukkue joutui ahtaalle, kun alkusarja lähestyi loppuaan.
Ylemmän jatkosarjapaikan varmistamiseen tarvittiin lopulta kaikki mahdolliset liigapelaajat, mutta nyt pelit jatkuvat sarjan kärkiryhmiä vastaan.
– Tämä on vähän semmoinen juttu, joka oli multa päässyt jo vähän unohtumaan. Jos ylempänä tulee loukkaantumisia, se vaikuttaa aina alemmas, Kotkaniemi huomauttaa.
Nyt Lukon liigajoukkue on kärsinyt loukkaantumisista, joten A-nuorten kopista on siirtynyt pelaajia liigakoppiin.
Nuorten pelaajien näyttöpaikat ovat Kotkaniemen mielestä hyvä asia, mutta:
– Kyllähän se tätä arkea taas hajottaa. Se näkyy tässä touhussa, ja arjestahan kaikki tekeminen heijastuu, hän jatkaa.
– Ja se valuu samaa tahtia A:sta B:hen, sillä nyt me olemme vuorostamme ottaneet B:stä pelaajia.
TPS nurin hyvällä ilmeellä
Kotkaniemen paluu ei pystynyt vielä perjantaina palauttamaan Lukkoa voittokantaan, mutta lauantaina TPS jäi Äijänsuolla pisteittä.
Raumalaiset pelasivat varsinaiselle päävalmentajalleen kauden avausvoiton maalein 5–2 (0–0, 3–1, 2–1).
– Oli hyvä peli ja hyvä ilme. Jatkumoa siitä, millä tavalla Ässiä vastaan aloitimme. Sanoinkin ennen peliä, että jos tällä ilmeellä pystymme jatkamaan ja parannamme kiekollista peliämme, tulos tulee väistämättä jossain vaiheessa, Kotkaniemi kommentoi.
Onni Korkka, Kalle Ervasti, Jeremi Tammela, Luka Nyman ja Alexander Gullichsen tekivät Lukon maalit.
– Nyt saatiin maalintekopeli kuntoon, ja sitä kautta saatiin tulos, Kotkaniemi arvioi.
– Mutta on ollut hieno katsoa nuorten miesten menoa tällä viikolla.
”Aika rankkaa se oli, täytyy myöntää”
Se on helppo uskoa. Kotkaniemi joutui lähes neljä kuukautta olemaan sivussa sieltä, missä hän olisi halunnut olla eli jääkiekkokaukalosta.
Hän ei päässyt yrittämään jääkiekkojoukkueiden kukistamista, vaan vastustajana oli syöpä.
– Aika rankkaa se oli, täytyy myöntää. Kun äkillisesti tuollainen tulee, niin onhan se pysäyttävä hetki, Kotkaniemi kuvailee.
– Tämä elämä menee niin vauhdilla, kun teet töitä ja kasvatat lapsia. Sitten tulee tuollainen eteen.
– Iso kiitos kuitenkin Tyksiin ja heidän hoitohenkilöilleen. Hyvin on arki hallussa siellä. Iso kiitos.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.