– Jos joskus on pelottanut, niin se oli se Levokarin keissi.
Lukon joukkueenjohtaja Mika Kuosmanen otti viime viikolla Länsi-Suomen haastattelussa esiin tapahtumat elokuulta 2005.
Tuolloin Turussa pelattiin harjoitusturnaus, jossa myös Lukko oli mukana. Turnauksen tulokset eivät ole jääneet juuri kenenkään mieleen, mutta Pauli Levokarin loukkaantuminen jätti monelle pysyvän muistijäljen.
Isokokoinen luvialaispuolustaja pyrki try-out-jakson kautta Lukon joukkueeseen. Hän pyrki tekemään parhaansa ja heittäytyi turnauksen finaalipelissä peittämään kovakutisen Kai Nurmisen laukausta.
Alaviistosta tullut kiekko osui Levokaria päähän, suoraan otsaan visiirin alle.
– Tunsin heti, että sattui pahasti. Ei se ollut sellaista kipu-kipua, vaan se homma meni siinä ylitse, Levokari muistelee.
– Yritin nousta ylös, kun joku huusi, että älä nouse. On se varmaan aika rajun näköistä ollut.
Veren oksentamisen jälkeen hätäleikkaukseen
Kaukalosta hän poistui paareilla ja tie vei suoraan Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Levokari muistaa, että ambulanssikyyti tuntui pomppuiselta.
– Muistan siitä kaikesta yllättävän paljonkin. Muistan pelin tapahtumia ja muistan, miten heittäydyin kiekon eteen. Muistan, miten se tuli suoraan päähän, Levokari kertaa.
– Muistan, mitä jäällä tapahtui. Taju lähti vasta Tyksissä.
Sairaalasta Levokari muistaa, miten Kuosmanen ja huoltaja Samu Tätilä tulivat häntä tapaamaan.
– Rupesin oksentamaan verta, ja sitten lähdettiinkin hätäleikkaukseen.
Puolustaja joutui isoon leikkaukseen, jonka yhteydessä hänet vaivutettiin koomaan, jotta aivopaine laskisi. Operaatiossa korjailtiin miehen nenää, pirstaleiksi mennyttä otsaluuta sekä nenä- ja otsaonteloita.
Vaikka loukkaantuminen oli paha, jopa hengenvaarallinen, Levokari pääsi kaukaloon sinänsä varsin nopeasti.
Hän pelasi kauden aikana lopulta 36 liigaottelua Lukon paidassa.
– Kolme kuukautta taisin olla pois kokonaisuudessaan ennen kuin pääsin jääkuntoon ja yleensäkin kuntoon. Uusi nenä, uusi otsa ja menoksi, Levokari kertoo.
Kymmenen vuotta kiekkoa vielä Lukko-kauden jälkeen
Visiitti Lukossa jäi yhden kauden mittaiseksi. Levokari jatkoi kuudeksi kaudeksi SaiPaan, edusti SM-liigassa vielä KalPaakin, käväisi Kazakstanissa, Tanskassa ja Mestiksessä tuolloin pelanneessa KooKoossa ja toimi lopulta yhden kauden verran Imatran Ketterän kapteenina Suomi-sarjassa.
Kausia Lukko-jakson jälkeen kertyi lopulta kymmenen. Päävamma ei oireillut loukkaantumista seuranneella kaudella eikä sen jälkeenkään.
– En ainakaan muista, Levokari painottaa.
– Olen miettinytkin, onko ollut jotain, mutta en ainakaan muista semmoista.
– Mutta olen miettinyt, onko sitten kuitenkin ollut jotain sellaista, että aivot reagoivat jotenkin kovemmin iskuihin. Että kevyempikin isku tuntui rajulta.
Aivotärähdyksiä hänellä oli diagnosoitu jo ennen Turun tapahtumia kaksi, ja myöhemmin uralla niitä tuli vielä kaksi lisää.
Mitään erityisiä tuntemuksia arjessakaan ei ollut, mutta viitisen vuotta sitten Levokari menetti tajuntansa kesken työpäivän Ketterän toimistossa.
Tutkimuksissa ei tuolloinkaan löydetty mitään vikaa.
Jähmettyminen Prisman kassalla
Mutta sitten tuli tavallinen perjantai-ilta heinäkuun lopulla vuonna 2021. Tavallinen kauppareissu, joka muutti elämän.
– Olimme silloin perjantaina perheen lasten ja avovaimon kanssa menossa Prismaan. Menimmekin sinne, ja kaikki meni normaalisti, kunnes menimme kassalle.
Levokarin olisi pitänyt maksaa ostokset, mutta hän jähmettyi. Miten pitkäksi aikaa, sitä Levokari ei osaa sanoa.
– Itse muistan, että istuin myöhemmin jossain penkillä. Siellä oli sattumalta paikalla lääkäri, joka osasi heti sanoa, että kyse on aivoperäisestä kohtauksesta.
Paikalle hälytettiin ambulanssi, jonne Levokari siirtyi paareilla. Seuraava muistikuva on teho-osastolta.
– Ambulanssissa sain sen rajun pitkäkestoisen tajuttomuuskouristuskohtauksen, Levokari kertoo.
Vuosi sitten yritys palata töihin ja valmentamaan
Aivosähkökäyrät paljastivat epilepsiakohtauksen, mutta eivät muuta. Eikä se ollut koko totuus.
Ensivaiheessa miehen suurin järkytys oli se, että häneltä otettiin ajokortti pois. Levokari käveli teho-osastolta pois ja yritti mennä maanantaina töihin.
Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, ja tutkimukset jatkuivat. Tosin alkuun niihin ja hoitoihin pääseminen oli hidasta, mutta tilanne muuttui, kun Levokari perheineen muutti Mikkeliin nykyään kuuluvaan Ristiinaan.
Uudessa sairaanhoitopiirissä hänestä otettiin uudet magneettikuvat, jotka nyt paljastivat aivovamman. Se olisi ollut nähtävissä aiemmistakin kuvista.
– Vuosi sitten syksyllä yritin vähän tulla takaisin. Yritin olla mukana Jukurien U18-joukkueen valmennuksessa ja tehdä koululla sijaisuuksia, mutta ei siitä tullut enää mitään. Tuli niin sanotusti seinä vastaan, Levokari myöntää.
– Viime kesänä sain uuden kohtauksen. Sen jälkeenkin olen yrittänyt hiukan tehdä sijaisuuksia, mutta lähinnä tässä on vietetty suht leppoisaa elämään ja selvitelty asioita.
Toivoa toipumisesta ei käytännössä ole
Levokarin saama aivovamma ei näy päälle, mutta se vaikeuttaa hänen arkeaan. Suurin oire on lähimuistin menetys.
On pelottava kokemus, kun ei muista eilistä päivää tai edeltävää viikkoa. Sovitut tapaamiset jäävät joskus väliin, koska Levokari ei muista niitä sopineensa.
Lähimuistin puuttumisen takia 45-vuotiaan Levokarin nykyinen puoliso, toimittajana ja kirjailijana työskentelevä Riina-Maria Metso toimii miehensä omaishoitajana.
Toivoa toipumisesta ei käytännössä ole.
– Mun käsitykseni mukaan en voi toipua. Se aivoruhje on siellä, kuten ovat myös epileptiset kohtaukset, Levokari valottaa.
Työkyvyttömyyseläkettä hänelle ei kuitenkaan ole myönnetty, vaikka kolme neurologia, työkykyä arvioinut erikoislääkäri ja neuropsykologi ovat kaikki todenneet miehen työkyvyttömäksi.
Eläkevakuutusyhtiön lääkäri taas on todennut, että Levokari on työkykyinen.
– Minua näkemättä.
Ei katkeruutta lajille ja hyvät muistot Lukosta
Vaikka elämää rajusti muuttanut vamma on peräisin jääkiekosta, Levokarilla ei ole minkäänlaista katkeruutta lajia kohtaan.
Päinvastoin, hän olisi todennäköisesti tälläkin kaudella valmentamassa Jukurien junioreita, jos vain pystyisi.
– Pelihän on hieno laji. Loukkaantuminen oli vahinko, monen sattuman summa. Olen saanut niin paljon peliltä, että ei ole käynyt katkeruus mielessäkään, Levokari lausuu.
LuKi-82:n kasvattama ja Ässien kautta ammattilaispelaajaksi ponnistanut luvialainen muistelee hyvällä myös Lukkoa.
– Lukko on hieno organisaatio, ja pitää muistaa vielä se, että olin silloin niin sanotusti kokeella, kun se loukkaantuminen tapahtui. He päättivät silti tehdä mun kanssani sopimuksen, Levokari huomauttaa.
– Varmasti he olisivat halunneet, että olisin pelannut paremmin, mutta sillä tavalla Lukosta jäi hyvät muistot, että he hoitivat asiat tosi hyvin.
Tänä viikonloppuna Levokari on taas Satakunnassa. Porin jäähallissa järjestetään lauantaina alumniottelu Ässien ja TPS:n välillä, ja sen tuotoilla tuetaan Levokarin kuntoutusta.
Mies on myös itse jäällä ja puolustaa patapaidasta tutun pakkiparinsa Tuomo Kyhän rinnalla.
– En oikein tiedä, mitkä ovat oikeat sanat kuvaamaan tunteitani. Aika uskomatonta, aika hämmästynyt olo, Levokari kuvailee.
– Se välittäminen ja lätkäpiirien yhteisöllisyys vetävät ihan sanattomaksi.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.